Ero sivun ”Siirtokuntien armeija” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
clean up, typos fixed: lukuuno → lukuun o, tietotai → taitotie using AWB
typo
Rivi 62:
 
==Eurooppalaiset vahvistukset==
Siirtokuntien armeijan palveluksessa oli myös [[ranska]]laisia, [[preussi]]laisia ja [[puola]]laisia upseereja, jotka Ranskan Yhdysvaltain lähetystö valtuutti palvelemaan Washingtonin joukoissa. Toisinaan heidän taustansa jätettiin tarkastamatta ja osa osoittautui taidoiltaan tai tavoiltaan armeijaan soveltumattomiksi, joskus jopa huijareiksi. Parhaimmillaan nämä upseerit toivat mukanaan paljon uutta taitotietoatietotaitoa Euroopan sotakentiltä ja lisäsivät omalla panoksellaan merkittävästi armeijan menestystä. Ranskalainen [[markiisi]] [[Gilbert du Motier de La Fayette]] lainasi jopa omia rahojaan [[Amerikan vallankumous|Amerikan vallankumouksen]] tukemiseksi ja osoitti nerokkuutensa monissa taisteluissa brittijoukkoja vastaan.<ref name= "Lann 2009. 165">Lanning 2009 s. 165.</ref> Hän sai myös [[Irokeesit|irokeesien liittokunnan]] [[oneidat]] jatkamaan Yhdysvaltain tukemista. [[Preussi]]lainen [[Friedrich Wilhelm von Steuben]] puolestaan opetti armeijalle sen ajan edistyksellisempiä sotataitoja ja sotilaselämän kurinalaisuutta.<ref name="Ferling 2009. 286">Ferling 2009. s. 286.</ref> Oman erityisosaamisensa toivat myös puolalaiset [[Tadeusz Kościuszko]] ja [[Casimir Pulaski]]. Kościuszkon pioneeritaidot tekivät hänestä korvaamattoman ja Pulaskin kyvyt hyödyntää ratsuväen käyttöä sotakentillä toivat hänelle tunnustusta "Amerikan ratsuväen isänä".<ref name="Mann 2013. 216">Manning & Gibson s. 216.</ref>
 
==Sotatarvikkeiden hankkiminen==
Rivi 68:
 
==Aseistus==
Siirtokuntien armeijan yleisin ase oli rihlaton ja suustaladattava 69 – 75 kaliiberinen [[piilukko]]musketti. Suosituimmat mallit olivat brittivalmisteinen "Brown Bess" ja ranskalainen "Charleville".<ref name="Lann 2009. 249">Lanning 2009 s. 249.</ref> CongressiKongressi antoi luvan myös omien muskettien valmistukseen, mutta tämätämän aseen suosio jäi vähäiseksi. Kaikki muskettimallit olivat epätarkkoja aseita, joiden kantama oli suhteellisen lyhyt. Useimmat musketit varustettiin pistimillä, joista oli hyötyä lähitaisteluissa. Yhdysvaltain vapaussodan alkuvuosina [[Benjamin Franklin]] ehdotti armeijan ampuma-aseiksi jousia ja nuolia muskettien epätarkkuuden vuoksi.<ref name="Lann 2009. 250">Lanning 2009 s. 250.</ref> Tarkka-ampujat käyttivät amerikkalaisvalmisteisia Kentucky-kiväärejä, jotka olivat tarkempia ja voimakastehoisempia kuin varsinaiset musketit. Kiväärien haittapuolena oli niiden pitkä latausaika.<ref name="Lann 2009. 250" />
 
Kenttätykistö näytteli merkittävää osaa monissa Siirtokunnan armeijan käymässä taistelussa. Tykkejä kuljetettiin suuripyöräisillä kärryillä ja yhden tykin käsittelyyn tarvittiin enimmillään jopa 14 sotilasta. Tykinammukset olivat joko kiinteitä kuulia tai räjähtäviä [[Kartessi|kartesseja]]. Tykkien kantama vaihteli aseen ja ammuksen mukaan 750 – 200 metrin välillä.<ref name="Lann 2009. 251">Lanning 2009 s. 251.</ref>