Wikipedia

Ero sivun ”Marin kieli” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
viitteet > sarakkeet. 2013-01-02 > 2.1.2013 ilmeisesti oli käytetty engl. aikamerkintää. SIL: 404-malline.
Rivi 1:
{{Kieli|
| nimi = Mari
| muu = ''tšeremissi''
| oma = марий йылме (niittymari),<br />мары йӹлмӹ (vuorimari)
| eng = Mari, ''Cheremis''
| fra = mari, ''tchérémisse''
| alue = [[Marin tasavalta]]
| vir = [[Marin tasavalta]]
| määrä = 388 &nbsp;000
| sija = ei 100 suurimman joukossa
| kunta = [[uralilaiset kielet]]
| ryhmä = [[suomalais-ugrilaiset kielet]]<br />[[suomalais-permiläiset kielet]]<br />[[suomalais-volgalaiset kielet]]
| abc = [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillinen]]
| huolto =
| iso1 = -
| iso2 = chm
| sil = mhr (niittymari)<br />mrj (vuorimari) {{404}}
}}
 
Rivi 24:
Marin kielen päämurteet ovat '''länsimari''' (vuorimari) ja '''itämari''' ([[Niittymarin kieli|niittymari]] ja varsinainen itämari). Vuorimarin nimitys tulee siitä, että sen puhujat asuvat [[Marinmaa]]n lounaiskolkassa [[Volga]]n oikean rannan mäkisellä seudulla. Niittymarien nimitys tulee siitä, että sen puhujat asuvat Volgan vasemman rannan tasamaalla. Varsinaiset itämarit muuttivat tältä alueelta [[1700-luku|1700-luvulla]] pakoon uskonnollista käännytystä nykyisen [[Baškortostan]]in alueelle. Lisäksi on olemassa pieni koillismurteen ryhmä [[Nižni Novgorodin alue|Nižni Novgorodin]] ja [[Kirovin alue|Kirovin]] alueella.
 
[[marit|Mareja]] on yhteensä noin 548&nbsp;000 (vuonna 2010), joista vuorimareja on arviolta 23&nbsp;500. Suunnilleen 70&nbsp;% puhuu äidinkielenään maria; muiden ensisijaisena kielenä on [[venäjän kieli|venäjä]], vaikka he pitävätkin itseään yhä mareina.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jaak Prozes| Nimeke = Venemaa rahavaloendus ja uurali rahvad (teoksessa Soome-ugri sõlmed 2010-20112010–2011) | Sivu = 13-1513–15 | Julkaisija = Fenno-Ugria | Vuosi = 2012 | Tunniste = ISSN 2228-1894}}</ref> Marinmaan asukkaita on 760&nbsp;000, joista 43&nbsp;% on marilaisia; loput asuvat nimikkotasavallan ulkopuolella.
 
Marin kielellä on kaksi kirjallista muotoa [[kyrillinen aakkosto|kyrillisin kirjaimin]]. Niiden syntyhistoria alkaa [[1800-luku|1800-luvulla]], jolloin [[Venäjä]]llä pyrittiin käännyttämään pikkukansoja [[ortodoksisuus|ortodoksisuuteen]]. Uskonnollisia tekstejä kirjoitettiin eri murteilla, jotta marit olisivat oppineet lukemaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut luoda mareille kirjakieltä. Näistä kirjoitustraditioista syntyivät vuorimarin ja niittymarin kirjalliset muodot. Kielellisesti kyseessä on vain murre-ero, ja pitkään on suunniteltu kirjakielten yhdistämistä. Yhdistämistä vastustaa lähinnä vuorimarien pieni älymystö.
Rivi 139:
 
=== Sijataivutus ===
Esimerkkisanat ''muno'' 'muna'’muna’, ''βüt'' 'vesi'’vesi’ (siis ''v'' -mäisesti: vrt. suomen ''vete-nä'').
 
{| class="wikitable"
Rivi 162:
 
=== Verbintaivutus ja persoonapronominit ===
Marissa on kaksi [[konjugaatio]]ta, yksikön 1. persoonan mukaisesti am- ja em-konjugaatio (muissa suomen sukukielissä ei ole konjugaatioeroa). am-konjugaatiossa verbillä on konsonanttivartalo ja em-konjugaatiossa vokaalivartalo. Tämä ero näkyy esimerkiksi imperatiivin yksikön 2. persoonan muodossa: (am-konjugaatio:) pur! 'pure’pure!'’, (em-konjugaatio:) puro! 'tule’tule sisään!'’. Kaikkien verbintaivutuksessa esiintyvien suffiksien muoto riippuu siitä, kumpaan konjugaatioon verbi kuuluu. Esimerkkisanat ''puraš'' ‘purra’’purra’, ''kolaš'' ‘kuolla’.
 
Preesens:
Rivi 251:
Stalin hallintokauden hävityksestä marinkielinen älymystö ja kirjallisuus alkoivat elpyä 1950-luvun mittaan. Toisen maailmansodan jälkeisen kirjailijasukupolven suurhahmo on Valentin Kolumb (1935–1974), joka lyhyen elämänsä aikana ehti julkaista kolmatta kymmentä runokokoelmaa. Hänen työnsä maailmankirjallisuuden (muun muassa Kalevalan osien) marintajana ja yleisenä kulttuurivaikuttajana oli niin ikään huomattava.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä = Kolumb, Valentin | Nimike = Kes paneb jõe põlema? | Vuosi = 2007 | Julkaisupaikka = Tallinn | Julkaisija = Kirjastuskeskus | Sivut = 76–77| Tunniste = ISBN 978-9985-9749-9-5}}</ref> Viime vuosikymmenten marinkielisessä kaunokirjallisuudessa lyriikalla onkin ollut keskeinen asema. Osin tähän on vaikuttanut se, ettei runous ole ollut samalla tavoin kuin proosa toisiaan seuranneiden autoritääristen hallintojen kahlitsemaa. Nykylyyrikoista tunnetuimpia ovat muun muassa Albertina Ivanova (s. 1954), Albert Vasiljev (s. 1957), Gennadi Ojar (s. 1958), Vjatšeslav Abukajev-Emgak (s. 1959), Vitali Popov (s. 1964), Zoja Visvis (s. 1966), Lidia Iksanova (s. 1966), Aleksander Petrov (s. 1967), Svetlana Grigoreva (s. 1967), Tatjana Otšejeva (1968), Zoja Dudina, Tatjana Ivanova (s. 1970), Lilia Issai (s. 1971), Svetlana Elembajeva (s. 1975), Nadežda Nikitina (s. 1975) ja Elvira Kuklina (s.1981). Merkille pantavaa on niin naisrunoilijoiden suuri määrä kuin aiheiden ja muotokielen monimuotoisuuskin.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Kuum öö. Soome-ugri rahvaste tänapäeva luulet | Vuosi = 2006 | Julkaisupaikka = Tallinn | Julkaisija = Kirjastuskeskus | Sivut = 568–677 | Tunniste = ISBN 978-9985-9727-0-0}}</ref> Maininnan ansaitsee myös Anatoli Spiridovin vuonna 2002 ilmestynyt marilaisen kansanrunouden ja mytologian pohjalta kirjoitettu Jugorno-eepos, vaikka onkin alun perin venäjäksi kirjoitettu.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä = Anatoli Spiridov | Nimike = Jugorno. Laul pühast teest | Vuosi = 2015 | Julkaisupaikka = Tallinn | Julkaisija = Kirjastuskeskus | Sivut = | Tunniste = ISBN 978-9949-445-77-6}}</ref>
 
Marinkielinen kirjallisuus on vielä elinvoimaista. 1960-luvulla alkaneen uuden venäläistämispolitiikan, johon 1990-luku toi vain lyhyen katkoksen, pitkän aikavälin seuraukset uhkaavat kuitenkin merkittävästi niin marinkielen kuin marinkielisen kirjallisuudenkin tulevaisuutta. Keskeisintä ja tuhoisinta on ollut marinkieltä opetuskielenä edes osinkaan käyttävän koululaitoksen lakkauttaminen. Kirjallisuus tarvitsee, paitsi kirjailijoita, myös lukijoita. Marinkieli siirtyy toistaiseksi vielä puhuttuna sukupolvelta toiselle, mutta marin kirjakielten taito marinkielisen väestön parissa on heikentymässä nopeasti. Kielestä on tulemassa kieli, jota vielä puhutaan, muttei enää osata suppean älymystön piirin ulkopuolella lukea.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Soome-ugri sõlmed 2012 | Vuosi = 2013 | Julkaisupaikka = Tartu | Julkaisija = Fenno-Ugria Asutus | Sivut = 109–112| Tunniste = ISSN 2228-1894}}</ref>
 
Uskonnollista kirjallisuutta mariksi ilmestyi jo 1700-luvun puolivälissä ja myöhemmin 1800-luvulla, muun muassa yksittäisten evankeliumien käännöksiä. Raamatun Uusi testamentti julkaistiin itämariksi (У Сугынь) kokonaisena kuitenkin vasta vuonna 2007<ref> {{Kirjaviite| Tekijä = | Nimike = У Сугынь | Vuosi = 2007 | Julkaisupaikka = Йoшkap-Oлa | Julkaisija = Библийым кусаpишe институт | Sivut = | Tunniste = ISBN 978-852-5634-12-9}}</ref> ja länsimariksi (У Сoгoнь) vuonna 2014.<ref> {{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = У Сoгoнь | Vuosi = 2014 | Julkaisupaikka = Чебokсаp | Julkaisija = Библим сäpӹшӹ институт | Sivut = | Tunniste = ISBN 978-952-5634-45-7}}</ref>
Rivi 258:
* [[File:Wikipedia-logo.svg|15px|Wikipedia]] [[:mhr:|Niittymarinkielinen Wikipedia]]
* [[File:Incubator-notext.svg|15px|Incubator]] [[:incubator:Wp/mrj|Vuorimarinkielinen Wikipedia hautomossa]]
* {{Verkkoviite | Osoite = http://www.ugri.net/051/htm/051e_stage.htm | Sivusto = ugri.net | Viitattu = 2.1.2013-01-02 | Nimeke = Ääninäytteet}}
 
==Viitteet==
{{Viitteet|sarakkeet}}
<references />
 
{{Uralilaiset kielet}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Marin_kieli”