Ero sivun ”Marin kieli” versioiden välillä

Ensimmäinen tunnettu marinkielellä kirjoitettu kaunokirjallinen teos on tuntemattomaksi jääneen tekijän vuonna 1767 Kazanissa tsaarin vierailun kunniaksi kirjoittama tervehdysruno. Varsinaisesta marinkielisestä kirjallisuudesta voidaan puhua kuitenkin vasta 1900-luvulta alkaen. Marilaisen kirjallisuuden klassinen kausi ajoittuu 1900-luvun alusta ja 1930-luvun loppuun, jolloin marinkielinen eliitti tuhottiin käytännössä viimeiseen mieheen ja naiseen Stalinin puhdistuksissa. Klassisen kauden kirjailijasukupolvi aloitti julkaisutoimintansa keisarikunnan kahtena viimeisenä vuosikymmenenä ilmestyneissä kirjallisissa vuosikirjoissa, ”kalentereissa”, ja dominoi marinkielistä kirjallisuutta 1930-luvun loppuun saakka. Pääosa oli syntyisin talonpoikaisperheistä ja saanut opillisen sivistyksensä opettaja- ja pappisseminaareissa. Klassikoista kuuluisin on [[Sergei Tšavain]] ([[1888]]-[[1937]]). Hänen kirjallinen toimintansa ajoittui vuosiin [[1905]]-[[1936]] ja käsitti niin lyriikkaa, näytelmiä kuin proosaakin. Tšavainin merkkiteoksena pidetään osin omaelämänkerrallista romaania Elnet (1936), joka jäi keskeneräiseksi kirjailijan vangitsemisen johdosta. Muita klassisen polven kirjailijoita olivat muun muassa lyyrikot Nikolai Muhinin (1890-1937), V. Savi (alias Vladimir Muhin) (1888-1938), Olik Ipai (1912-?1937) ja Jivan Kirlja (1909-?1937). Monitaitoinen Šketan (alias Jakov Majorov) (1898-1937) toimi sanomalehtimiehenä ja teatteriohjaajana kirjoittaen proosaa ja humoristisia maalaisnäytelmiä, Osip Šabdarin (1898-1937) romaani Üdrimaš korno (1937) on marinkielisen kirjallisuuden klassikkoja. Sukupolven edustajia olivat myös maailmankirjallisuuden marinkielelle kääntäjä Janiš Jalkain (1909-?1937) ja vuorimarin kirjakielellä kirjoittanut prosaisti N´ikon Ignat´ev (1895-?1937). <ref> {{Kirjaviite| Tekijä = Péter Domokos| Nimike = Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta| Vuosi = 1983| Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Sivut = 46-62 | Tunniste = ISBN 951-717-305-9}}</ref>

Uskonnollista kirjallisuutta mariksi ilmestyi jo 1700-luvun puolivälissä ja myöhemmin 1800-luvulla, muun muassa yksittäisten evankeliumien käännöksiä. Raamatun Uusi testamentti julkaistiin itämariksi (У Сугынь) kokonaisena kuitenkin vasta vuonna 2007<ref> {{Kirjaviite| Tekijä = | Nimike = У Сугынь | Vuosi = 2007| Julkaisupaikka = Йoшkap-Oлa | Julkaisija = Библийым кусаpишe институт | Sivut = | Tunniste = ISBN 978-852-5634-12-9}}</ref> ja länsimariksi (У Сoгoнь) vuonna 2014. <ref> {{Kirjaviite| Tekijä = | Nimike = У Сoгoнь| Vuosi = 2014| Julkaisupaikka = Чебokсаp | Julkaisija = Библим сäpӹшӹ институт | Sivut = | Tunniste = ISBN 978-952-5634-45-7}}</ref>

 

== Aiheesta muualla ==