Ero sivun ”Franz Tausend” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 2 Wikidatan sivulle d:q97490 siirrettyä kielilinkkiä
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
clean up, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
Rivi 5:
Tämän jälkeen useat merkittävät teollisuusvaikuttajat olivat valmiita sijoittamaan hankkeeseen. Lokakuussa 1925 perustettiin "Yhteisö 164" -niminen osakeyhtiö, jonka voitoista Ludendorffin oli määrä saada 75 prosenttia. Toimintaa laajennettiin perustamalla tehtaita, mutta pian ilmeni, että vain Tausend henkilökohtaisesti kykeni valmistamaan kultaa. Ludendorff, joka oli siihen mennessä saanut henkilökohtaiset velkansa maksetuiksi, vetäytyi hankkeesta vuoden 1927 alussa. Tausend sai kuitenkin vielä vedetyksi mukaan lisää sijoittajia myymällä näille "kultakuponkeja", jotka myöhemmin oikeuttaisivat kullan lunastamiseen. Hän sijoitti huijauksella saamiaan rahoja maaomaisuuden ja linnojen osteluun. Ensimmäiset Tausendiin kohditetut poliisin tutkimukset jäivät kesken, mutta ne käynnistettiin uudelleen, kun hän keväällä 1929 jäi kiinni jalankulkijan yliajosta eräässä Alppien solassa.<ref>Gordon 1999, s. 337–338.</ref>
 
Kun Tausend viimein vuonna 1929 haastettiin oikeuteen, yhtä lukuunottamattalukuun ottamatta huijatut sijoittajat kieltäytyivät todistamasta suojellakseen mainettaan. Oikeuden valvonnassa Tausend onnistui yllättäen 3. lokakuuta 1929 jälleen "valmistamaan" kultahaulin Baijerin rahapajassa suoritetussa kokeessa; pian kuitenkin pääteltiin, että hänellä oli ollut kultahauli valmiiksi kätkettynä kokeessa käyttämänsä täytekynän sisälle. Pitkän syytteiden valmistelun jälkeen oikeudenkäynti alkoi tammikuussa 1931 ja se päättyi kolmen vuoden vankeustuomioon. Syyttäjä arveli hänen hyötyneen huijauksellaan ainakin puolitoista miljoonaa Saksan markkaa.<ref>Gordon 1999, s. 338–339.</ref>
 
Kuollessaan Tausend istui vuonna 1938 toisesta pikkuhuijauksesta saamaansa tuomiota.<ref>Gordon 1999, s. 339.</ref>