Ero sivun ”Johan Albrecht Ehrenström” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p per pyyntö, replaced: http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/ → http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/ using AWB |
clean up, typos fixed: Myöskin → Myös, lukuuno → lukuun o using AWB |
||
Rivi 21:
Ehrenström oli yksi Kustaa III:n suosikeista, mutta ei saanut hallitsijalta paljoakaan suosionosoituksia. Vuosina 1789–1791 hän oli vt. kabinettisihteerinä mukana kuninkaan ulkomaanmatkoilla ja [[Kustaa III:n sota|Suomen sotaretkellä]], jolloin hänen erikoisuutenaan oli salakirjoitusviestien avaaminen. Avustettuaan [[Gustaf Mauritz Armfelt]]ia [[Värälän rauha]]nneuvotteluissa hän sai venäläisiltä tavanmukaisen rahalahjan, jonka turvin osti Djurönäsin tilan [[Värmdö]]n saaresta läheltä Tukholmaa. Kustaa III:n jouduttua murhatuksi ja [[Gustaf Adolf Reuterholm]]in noustua [[holhoojahallitus|holhoojahallituksen]] johtoon vuonna 1792 Ehrenström erosi virastaan ja päätti vetäytyä tilalleen viettämään yksityiselämää. Seuraavan vuoden lopulla hänet kuitenkin vangittiin ja häntä syytettiin osallisuudesta vanhojen kustavilaisten "Armfeltin salaliittoon". Ehrenström, eversti [[Johan Fredrik Aminoff]] ja kreivitär Magdalena Rudenschöld olivat nimittäin käyneet kirjeenvaihtoa ulkomaille lähetetyn G. M. Armfeltin kanssa, jolloin he olivat pohtineet Reuterholmin holhoojahallituksen syrjäyttämistä.<ref name="KB" /> Salaliittolaiset tuomittiin syyskuussa 1794 kuolemaan sekä menettämään omaisuutensa ja kunniansa, mutta teloituspäivänä 8. lokakuuta heidät armahdettiinkin viime hetkellä mestauspaikalla [[Norrmalmstorg]]illa – tunnin [[häpeäpaalu]]ssa seisomisen jälkeen – ja tuomiot muutettiin [[Elinkautinen vankeus|elinkautiseksi vankeudeksi]].<ref name="KB" /><ref name="SBL" /> [[In absentia|Poissaolevana]] kuolemaan tuomitun Armfeltin tuomio säilyi toistaiseksi.<ref name="Armfelt">{{Kansallisbiografia|id=2556|tekijä=Rainer Knapas|nimi=Armfelt, Gustav Mauritz (1757 - 1814)|ajankohta=30.11.2001}}</ref>
Rudenschöld ja Aminoff armahdettiin kokonaan jo vuoden 1796 aikana, mutta Ehrenström vain siirrettiin isänsä luo [[Vaxholman linna]]an. Hänet vapautettiin viimein vuonna 1799 ja aatelisarvonsa hän sai takaisin seuraavan vuoden kesäkuussa, itsensä Armfeltinkin jälkeen. Hän ei kuitenkaan päässyt kuningas [[Kustaa IV Aadolf]]in suosioon ja oli syrjässä julkisista toimista
==Helsingin jälleenrakennus ja asemakaava==
Rivi 30:
[[Tiedosto:Ehrenströmin lopullinen asemakaava.jpg|thumb|400px|left|Ehrenströmin suunnittelema Helsingin asemakaava; lopullinen, keisarin hyväksymä versio vuodelta 1817. Eteläisessä Uudenmaan esikaupungissa sekä Kruununhaan pohjoisosassa punaisella rajatut kadut oli tuolloin jo rakennettu maastoon.<ref>Klinge 2012, s. 76.</ref>]]
Ehrenström täydensi 1812 tekemäänsä suunnitelmaa vuonna 1815 ja se valmistui lopullisesti 1817.<ref>Klinge 2012, s. 41.</ref> Alkuperäisen suunnitelman mukaan Helsinki oli tarkoitus jakaa "varsinaiseen kaupunkiin", jonne rakennettaisiin vain kivitaloja, sekä puutalovaltaiseen [[Uudenmaan esikaupunki]]in. Näitä kahta erotti toisistaan [[Esplanadin puisto]]. Vuoden 1814 kaavassa esikaupunkialuetta laajennettiin vielä kauemmas, [[Bulevardi (Helsinki)|Bulevardin]] ympäristöön.<ref>Klinge 2012, s. 66, 79.</ref> Ehrenströmin suunnitelman keskeiset osat toteutuivat, tosin esimerkiksi [[Kluuvinlahti|Kluuvinlahden]] ruoppaaminen [[kanava]]ksi jäi tekemättä ja lopulta lahti täytettiin kokonaan.
Ongelmana suunnitelman toteuttamisessa oli aluksi pätevien arkkitehtien puute, mutta vuonna 1814 saksalainen [[Carl Ludvig Engel]] tarjoutui tehtävään.<ref name="KB" /> [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[Fabian Steinheil]] oli tavannut Engelin Turussa ja lähettänyt hänet Helsinkiin, jossa Ehrenström heti vakuuttui hänen kyvyistään. Hän järjesti Engelille lopulta 1816 kiinnityksen Helsingin jälleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Engel suunnitteli sitten rakennukset Ehrenströmin kaavailemaan monumentaalikeskustaan, varsinkin Senaatintorin ympäristöön.<ref>Klinge 2012, s. 84–85.</ref><ref name="KB" /> Ehrenström ja Engel muodostivat toimivan työparin.<ref name="info" /> Ehrenström oli tänä aikana Helsingin kenties vaikutusvaltaisin henkilö.<ref>Klinge 2012, s. 257.</ref> Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I määräsi Ehrenströmin yhdessä Steinheilin kanssa myös antamaan nimet Helsingin kaduille, sillä uuden asemakaavan mukaisista kaduista vain kaksi oli siihen mennessä nimetty.<ref>[http://www.hel.fi/hki/ksv/fi/Kaavoitus/Nimist_nsuunnittelu/Historiaa Helsingin nimistönsuunnittelun historia pähkinänkuoressa] Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 2.9.2012.</ref>
| |||