Ero sivun ”Maanjako” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p aaa > aa
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
clean up, typos fixed: tästä johtuen → tämän vuoksi, kkin → kin, Ajanmittaan → Ajan mittaan, lukuuno → lukuun o using AWB
Rivi 1:
'''Maanjako''' on toimitus, jossa maa jaetaan kahden tai useamman omistajan kesken. Muinoin [[Kylä|kylien]] ja [[Yksinäistalo|yksittäistalojen]] asukkaat ottivat [[erämaa]]sta hallintaansa laajoja-alueita metsälläkäyntiä ja [[kaskiviljely]]ä varten. He rajoittivat oman alueensa hakkaamalla puihin merkkejä enemmän tai vähemmän tarkasti. Tätä varhaisinta maanjakotapaa kutsutaan [[Lohkojako|lohkojaoksi]].
 
AjanmittaanAjan mittaan vakaantui peltoviljelys ja pellot jaettiin osamiesten kesken todennäköisesti kylvömäärän mukaan.
 
[[Ruotsin vallan aika Suomessa|Ruotsin vallan]] mukana Suomeen tuli aurinko- eli ilmansuuntajako, jota alettiin kutsua [[Sarkajako|sarkajaoksi]]. Aurinkojako on vanhin [[Laki|lainsäätelemä]] maanjakotoimitus Suomessa<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Mitä Missä Milloin tietosanakirja| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1992 | Tekijä = | Luku = Maanjako| Sivu = 524| Sivut = | Selite = toinen painos | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = 951-1-11669-X }}</ref>, jonka nimi juontuu kapeiden [[Sarka|sarkojen]] jakamisesta auringon kulkusuunnan mukaisesti samassa järjestyksessä kuin talot olivat itse kylässä. Jakotavan säännökset koskivat vain viljelymaata, metsät ja vesialueet jäivät sen ulkopuolelle. Aikaa myöten aurinkojako havaittiin hankalaksi ja epätaloudelliseksi tavaksi viljellä maata, koska se johti [[vainiopakko]]on. 1700-luvulla alkoi ilmetä vaatimuksia, joiden mukaan viljelykset tulisi koota yhdeksi kokonaisuudeksi talon lähelle. Jotta tämä oli mahdollista, ryhmäkylän taloja piti siirtää etäämmälle viljelyalueen laidoille. Uudistuksen voimakkaimpana esitaistelijana toimi Ruotsi-Suomen maanmittauslaitoksen päällikkö [[Jakob Faggot]].
 
[[Ruotsin säätyvaltiopäivät|Ruotsin valtiopäivät]] käsitteli [[Maareformi|maareformiamaareformi]]a vuosina 1746–1747 maataloustuotannon tehostamiseksi. [[Kauppatase|Kauppataseen]]en tasapainottamiseksi, pidettiin välttämättömänä oman viljantuotannon lisäämistä. Jakob Faggot oli samoihin aikoihin esittänyt julkaistussa kirjassaan maanjaon uudistusta, jonka esikuva oli pääosin peräisin [[Englanti|Englannista]]. Faggotin esitys sai voimakasta kannatusta eri [[Sääty|säädyissä]], ainoastaan talonpojat epäilivät sitä, mutta lopulta hekin alkoivat taipua isojaon kannalle. Toimeenpaneva [[asetus]] uudistuksesta annettiin vuonna 1757.<ref name="Suomen historian pikkujättiläinen">{{Kirjaviite | Nimeke = Suomen Historian Pikkujättiläinen| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1997
| Tekijä = Ilkka Mäntylä | Luku = Kustavilainen aika| Sivu = 348| Sivut = | Selite = seitsemäs painos | Julkaisupaikka = Porvoo| Tunniste = | Isbn = 951-0-14253-0 }}</ref>
 
Sarkajakoa koskevat säännökset olivat peräisin [[Maakuntalaki|maakuntalaista]] ja olivat vielä mukana [[Vuoden 1734 laki|vuoden 1734 laissa]]. Jakoperusteena käytettiin [[äyri]]ä, [[punta]]a, [[manttaali]]a tai [[kyynärä]]ä. Tiluspalstojen lukumäärän vähentämiseksi ja järjestämiseksi yhtenäisemmiksi, annettiin 1700-luvun loppupuolella uusia säännöksiä maanjaosta, jota alettiin kutsua [[Isojako|isojaoksi]]. Isojaot aloitettiin Suomessa vuonna 1749. Isojakotoiminta alkoi Suomessa ensimmäisenä Pohjanmaalla, Lounais- ja Etelä-Suomessa. Näillä alueilla uudistus saatiin lähes kokonaisuudessaan suoritettua 1800-luvun alkupuolella muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.lukuun ottamatta.
 
Ensimmäinen isojakoa koskeva asetus säädettiin 1757, seuraava 1775 ja kuninkaan selitys vuonna 1777. Asetuksien tarkoituksena oli kumota sarkajaot ja koota [[talo]]n [[Tilus|tilukset]] yhdeksi kokonaisuudeksi. Kylän metsämaasta lohkaistiin kotitaloustarpeeseen sopiva määrä metsää, loppuosan jäädessä valtiolle [[liikamaa]]ksi. Niistä muodostettiin uudistaloja tai ne jäivät [[Kruununmetsä|kruununmetsiksi]].
 
Säännökset isojaosta olivat erittäin epätäsmällisiä ja isojakotoiminta oli aluksi hyvin varovaista, jolloin talojen palstaluku jäi liian suureksi, tästätämän johtuenvuoksi annettiin vuonna 1848 maanmittausohjesääntö, joka sisälsi käytännöllisemmät ohjeet maanjaosta. Ohjesääntö oli osittain lailla ja asetuksilla muutettuna voimassa aina vuoteen 1916, jolloin maanjakoa koskeva lainsäädöntö kokonaan uudistettiin. Tämän lain mukaan voitiin myös vesialueet jakaa sekä täydentää isojakoa uusjaolla, halkoa ja lohkoa. Kahta viimeksi mainittua kutsutaan maatilan osittamiseksi. Vuonna 1926 laadittu asetus muutti kaikki palstatilat lohkotiloiksi.<ref name="pieni tietosanakirja">{{Kirjaviite | Nimeke = Pieni Tietosanakirja III| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1951 | Tekijä = | Suomentaja = | Luku = Maanjako| Sivu = 66| Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =
| Viitattu = 10.3.2013 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 5| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1963 | Tekijä = | Suomentaja =
| Luku = Maanjako| Sivu = | Sivut = 1109-1114| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Tunniste = | Isbn = }}</ref>
Rivi 18:
== Käsitteiden määrittelyä==
 
* ''[[Isojako]]'' tarkoittaa sellaista maanjakoa, jossa jakamattoman kylän monipalstaisuus lopetaan ja kullekkinkullekin talolla annetaan toimitetun jyvityksen perusteella sille kuuluvat tilukset yhtena tai mahdollisimman harvoina tiluskappaleina.
 
* ''[[Kylä]]'' tarkoittaa isojaossa vanhastaan ollutta yksinäistaloa tai muutakin lohkokuntaa, jonka alueet on tietyillä rajoilla määritelty. Siellä missä ei ollut kylää, kutsuttiin aluetta jakokunnaksi. Isojako voidaan toimittaa sellaisessa kylässä tai jakokunnassa, jossa sitä ei ole aikaisemmin toimitettu. Isojako on lain mukaan toimitettava, mikäli yleinen etu tai joku talon omistaja sitä vaati.
Rivi 37:
== Maanjakotoimitus (isojako) ==
 
Maanjakotoimituksen suoritti [[maanmittausinsinööri]] kahden [[Uskottu mies|uskotun miehen]] avustuksella. Määräys toimitukselle saatiin [[Suomen maaherrat|maaherralta]].
 
Alkukokouksen jälkeen toimenpiteet voitiin jakaa kolmeen pääryhmään: [[Jakokunta|jakokunnan]] muodostaminen, valmistelu- ja käytäntöönpanotoimet.
 
Kun jakoa alettiin toimittaa, määriteltiin ensimmäisenä jakokunnan laajuus piirirajankäynnillä, mikäli sitä ei oltu jo aikaisemmin suoritettu tai se oli muutoin epäselvä.
 
Valmistelutoimenpiteisiin kuuluivat myös alueiden mittaus ja kartalle pano, jollei karttaa ollut valmiiksi olemassa. Valmisteluun sisältyi myös [[liikamaa]]n erottaminen, verollepano, [[jyvitys]] ja [[nautintaselitelmä]]n laatiminen, josta selvisi, mitkä etuisuudet ovat talojen ja mitkä puolestaan kylän yhteisiä. Tämän jälkeen ratkaistiin kysymykset jakoperusteista ja yhteisiksi jäävistä alueista. Toimitusinsinööri vahvisti osittelun kartalle.