Ero sivun ”Konfederaatioartiklat” versioiden välillä

Konfederaatioartiklojen mukaan jäsenvaltioilla oli omat [[ulkopolitiikka]]nsa ja [[asevoimat|asevoimansa]]. Jäsenvaltioilla oli myös oikeus erota konfederaatiosta. Jokaisella jäsenvaltiolla oli yksi ääni yksikamarisessa [[konfederaation kongressi]]ssa. Kongressi valitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitamaan komitean, jossa oli jokaisesta jäsenvaltiosta yksi edustaja. Se valitsi keskuudestaan presidentin vuodeksi kerrallaan. Kongressilla oli vähän valtaa, sillä sillä ei ollut [[verotus]]oikeutta eikä se voinut tehdä jäsenvaltioita velvoittavia päätöksiä.<ref name=valt/> Nimellisesti kongressilla oli oikeus johtaa ulko-, sota- ja rahapolitiikkaa, mutta se ei voinut pakottaa jäsenvaltiota myöntämään varoja käyttöönsä.<ref name="brit" /> Ulkopolitiikkaa lukuunottamattalukuun ottamatta keskushallinnon päätökset olivat vain suosituksia, jotka eivät sitoneet osavaltioita, ja joiden toimeenpanoon keskushallinnolla ei ollut toimivaltuuksia, arvovaltaa tai sotilasvoimia. Kaikki merkittävät päätökset edellyttivät lisäksi osavaltioiden yksimielisyyttä.<ref name="Haikala">Sisko Haikala: ''Vallankumousten aikakausi'', teoksessa ''Maailmanhistorian pikkujättiläinen'', s. 593. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1988.</ref>