Ero sivun ”HF (taajuusalue)” versioiden välillä

{{Korjattava|Sisältö ja otsikko eivät kohtaa. Artikkelissa käsitellään laajalti muitakin taajuusalueita kuin High frequency. Tähän artikkeliin kuulumaton sisältö tulisi siirtää näitä alueita käsitteleviin artikkeleihin.}}

'''High frequency (HF)''' on [[radioaallot|radiotaajuusaslueradiotaajuusalue]], joka ulottuu 3 [[MHz]]:stä 30 [[MHz]]iin. HF-alueen erikoisuus on lyhyen kantaman (noin 50 km, meren yli pidempi) pinta-aallon lisäksi alueella esiintyvä [[avaruusaalto]]. Ilmakehässä on 100—300 kilometrin korkeudessa [[ionosfääri|ionisoituneita kerroksia]], jotka heijastavat HF-alueen radioaaltoja. Tällöin muutaman watin teholla saadaan yhteyksiä jopa maapallon toiselle puolelle.

[[Aallonpituus|Aallonpituuden]] mukaan nimetyt [[pitkät aallot]] olivat ensimmäisiä [[radioaallot|radioaaltoja]], joita käytettiin [[yleisradiotoiminta|yleisradiolähetyksissä]] [[1920]]- ja [[1930]]-luvuilla. Myöhemmin [[1930]]-luvulla ja [[1940]]-luvulla niiden rinnalle käyttöön tulivat [[keskipitkät aallot]]. Pitkät aallot sijoittuvat LF ([[low frequency]]) -taajuusalueelle, 30 kHz - 300 kHz.

[[Keskipitkät aallot]] tulivatulivat pitkien aaltojen rinnalle yleisradiotoiminnassa 1930-luvulla. Ne sijoittuvat keskitaajuusalueelle, medium frequency (MF), 300 kHz - 3 MHz.

Lyhyet aallot tulivat yleisradiokäyttöön pitkien ja keskipitkien aaltojen jälkeen. Lyhyiden aaltojen 120 metrin aaltoalue ulottuu keskitaajuusalueelle 0,3 MHz - 3 MHz, kun taas kaikki loput 90 metrin radioaalloista 11 metrin radioaaltoihin suurtaajuusalueelle (high frequency, HF).

Vastaavasti Itä-Euroopassa, missä omaa ULA-aluetta kutsuttiin UKV:ksi (ultrakratkie volny eli ultralyhyet aallot), kutsuttiin Länsi-Euroopan FM:ää vastaavastvastaavasti UKV 2:ksi tai ylä(taajuuksien)-UKV:ksi. UKV on käytössä vielä monissa entisissä OIRT -maissa, vaikka siirtyminen FM-taajuuksille alkoi niiden vapauduttua yleisradiokäyttöön.

Taajuuksien luokittelulla pitkiin, keskipitkiin ja lyhyisiin on merkitystä aaltojen vastaanottamisen kannalta. Yksinkertaisimmat lanka-antennit ovat aallonpituuden murtolukuja, esimerkiksi 1 1/2, 1, 1/2, 1/4 tai 1/8 aallonpituutta. Näin ollen pientaajuinen radioaalto aallonpituudeltaan pitkänä radioaaltona edellyttää kuuluakseen tai hyvin kuuluakseen lanka-antennilla suurta langan pituutta, kun taas suurtaajuuksinen radioaalto pituudeltaan lyhyenä voidaan vastaanottaanvastaanottaa helposti vastaavasti lyhyellä lanka-antennilla. Lyhyen aallonpituuden ULA- ja televisiolähetyksiä ei vastaanoteta yleensä lanka-antenneilla, vaan laadun varmistamiseksi voimakkaasti suuntaavilla ja signaalia voimakkaasti vahvistavilla jagi-antenneilla, missä oikea antennisuunta on tärkeä. Aallonpituus lasketaan jakamalla valonnopeus taajuudella.