Ero sivun ”Kagaali” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p per pyyntö, replaced: http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html → http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html (2) using AWB |
||
Rivi 3:
[[Tiedosto:Kagaalin muistokivi 1901.jpg|thumb|Kagaalin muistokivi [[Laajasalo]]n Tullisaaren puistossa Helsingissä.]]
'''Kagaali''' oli [[Ensimmäinen sortokausi|ensimmäisellä sortokaudella]] (1899–1905) [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomessa]] syntynyt [[vastarintajärjestö]]. Se vastusti [[Venäläistäminen|venäläistämistoimia]] ja niitä toteuttanutta valtakoneistoa, etenkin [[Suomen kenraalikuvernööri|kenraalikuvernööri]] [[Nikolai Bobrikov]]ia. Järjestön tärkein ase oli [[propaganda]].<ref name="kauttaaikojen">Leino-Kaukiainen, Suomi kautta aikojen</ref>
Sana kagaali tulee [[heprea]]n sanasta ''kahal'' ’[[seurakunta]], yhteenliittymä’. Se oli pilkkanimi, jolla Venäjän konservatiivilehdet ilkkuivat hallituksenvastaiselle toiminnalle Suomessa.<ref name="kauttaaikojen" /> Kagaali tarkoitti alkujaan [[Venäjän juutalaiset|Venäjän juutalaisten]] seurakuntien keskuselintä.<ref name="kauttaaikojen" />
==Asevelvollisuuskysymys vedenjakajana==
Suomen venäläistämistoimenpiteet jakoivat suomalaiset myöntyväisyyspolitiikan kannattajiin ja venäläistämispolitiikan vastustajiin eli perustuslaillisiin. Suomen oman sotaväen lakkauttamisen jälkeen [[Venäjän keisari|keisari]] antoi 12. heinäkuuta 1901 julistuksen yleisvaltakunnallisen asevelvollisuuden toimeenpanemisesta Suomessa. Ensimmäinen elokuuta 1901 Suomen myöntyvyyspolitiikkaa kannattava senaatti päätti – [[Kustaa III|Kustaa III:n]] aikaisen ”Suomen perustuslain” mukaan laittomasti – annetun lain liittämisestä Suomen suurruhtinaskunnan asetuskokoelmaan.
==Kagaalin perustaminen==
Perustuslaillisten ensimmäinen järjestäytyneeseen passiiviseen vastarintaan tähdännyt kokoontuminen pidettiin 3. elokuuta 1901 entisen keisarin kenraalin [[Julius af Lindfors]]in luona [[Tuurholman kartano]]ssa Helsingin Laajasalossa. Kokouksen johtajana oli [[Leo Mechelin]] ja osallistujina lähinnä vanhoja valtiopäivämiehiä – myös [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen|Yrjö Sakari Yrjö-Koskista]] oli pyydetty mukaan, mutta hän ei osallistunut. Kokouksessa päätettiin lähinnä asevelvollisuuskutsuntoja vastustaneen [[adressi]]n keräämisestä, mutta sen innoittamana joukko nuorempia perustuslaillisia päätti perustaa salaisen keskusjärjestön. Näin syntyi kagaali, jonka toiminta alkoi elo–syyskuussa.<ref>Matti Klinge, Keisarin Suomi, s. 374. Schildts Miktor, 1997.</ref>
Kagaalin varsinainen perustamiskokous pidettiin 15. syyskuuta 1901 varatuomari Arne Cederholm asianajajatoimistossa, joka sijaitsi Helsingissä [[Pohjoisesplanadi]]n ja [[Unioninkatu|Unioninkadun]] kulmauksessa. Kokouksessa olivat läsnä Arne Cederholm, Ernst Estlander, Th. Homen, [[Adolf von Bonsdorff]], Carl Mannerheim, [[Ferdinand von Wright (poliitikko)|F. von Wright]] ja lyhyen hetken [[Eugen Wolff]]. Tätä tilaisuutta pidetään kagaalin varsinaisena perustavana kokouksena.<ref
Myöhemmin uusia kokouksia pidettiin tässä samassa paikassa. Kagaali perusti Helsinkiin keskustoimikunnan ja jakoi maan 45 piiriin. Sillä oli noin 500 kirjeenvaihtajaa, jotka huolehtivat paikkakunnillaan työn järjestämisestä ja hankkivat avukseen paikallisia asiamiehiä, jotka jakoivat heidän kanssaan salaisia painotuotteita ja tekivät muita tehtäviä.<ref
Mechelin laati kansalaisadressin, johon kertyi noin 500 000 nimeä. Keisarille adressi toimitettiin syyskuussa, mutta vastaanotto oli jyrkkä. Kenraalikuvernööri Bobrikov reagoi adressiin uhkaamalla aseistakieltäytyjiä opiskelupaikkojen menetyksillä ja virkakielloilla. Kagaalin järjestämät kutsuntalakot saivat keisarin lopulta kuitenkin luopumaan asevelvollisuuden toimeenpanosta.
Rivi 25:
Passiivisen vastarinnan keskushahmo oli entinen senaattori [[Leo Mechelin]], mutta hän ei kuulunut kagaalin varsinaiseen keskusjohtoon, jonka muodostivat [[Carl Mannerheim]] (marsalkan vanhempi veli), [[Adolf von Bonsdorff]], [[Ernst Estlander]], [[J. N. Reuter]], [[Adolf Törngren (nuorempi)|Adolf Törngren]] ja [[Wilhelm Zilliacus]] ruotsalaisesta puolueesta sekä [[nuorsuomalainen puolue|nuorsuomalaiset]] [[Eero Erkko]], [[Th. Homén]], [[Heikki Renvall]] ja [[P. E. Svinhufvud]]. Keskeisiä johtajia olivat myös [[Kustavi Grotenfelt]], [[Eduard Polón]], [[Harald Neovius]], [[Edvin Castrén]], [[Theodor Schwindt]] ja [[Mauno Rosendal]].<ref>Taistelujen kirja 3, s. 349</ref><ref>Mauno Rosendal elämänkerta, s. 155, 160</ref>
Muita tunnettuja Kagaalin jäseniä olivat [[Th. Rein]], [[R. A. Wrede]], [[K. F. Ignatius]] ja [[Otto Donner (kielitieteilijä)|Otto Donner]], [[Lennart Gripenberg]], [[Wilhelm Chydenius]], [[K. J. Ståhlberg]] ja [[K. G. Söderholm]].<ref
Naiskagaalissa vaikuttivat muun muassa [[Dagmar Neovius]], [[Tekla Hultin]], [[Katri Bergholm]], [[Maissi Erkko]], [[Nanny Lilius]], [[Helmi Setälä]] ja [[Cely Mechelin]].<ref>Taistelujen kirja 3, s. 352</ref>
Rivi 40:
Venäjä kärsi vuonna 1905 [[Venäjän–Japanin sota|sodassa Japania vastaan]] nöyryyttävän tappion, mikä laukaisi yhteiskunnallisia levottomuuksia, ja lopulta keisari luopui itsevaltiudestaan parlamentin ([[duuma]]) hyväksi. Suomalaisetkin [[perustuslailliset]] jatkoivat vastarintaansa sosialistien tuella, jolloin keisari antoi Mechelinin muodostaa hallituksen (senaatin) ja tuoda Suomen suuriruhtinaskuntaan yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden sekä ihmisoikeudet (1906). Tähän päättyi ensimmäinen sortokausi.
[[Kagaalin muistokivi]] on pystytetty vuonna 1901 [[Laajasalo]]on [[Tullisaaren puisto]]on.<ref>[http://
== Lähteet ==
Rivi 54:
==Aiheesta muualla==
* Paavo Haavikko, Suuri keinottelu, Art House, 1977, ISBN 951-884-212-4
* [http://
[[Luokka:Sortokaudet]]
| |||