Ero sivun ”Päivänkorennot” versioiden välillä

Päivänkorentojen [[fossiili]]aineisto on runsas sekä kiviin tallentuneena että [[meripihka|meripihkoissa]], ja esihistoriallisia lajeja on pystytty tunnistamaan yli 200. Varhaisimmat fossiilit ovat [[permikausi|permikaudelta]].[[kivihiilikausi|Kivihiilikaudelta]] tunnetaan erikoisia yksilöitä, joiden arvellaan edustavan jonkinlaista päivänkorentojen kantamuotoa. Myös päivänkorentojen toukkia on fossiloitunut etenkin kiviainekseen.<ref name="PEN">{{Kirjaviite | Tekijä = Penney D. & Jepson J. E.| Nimeke = Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology| Vuosi = 2014| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Siri Scientific Press| Isbn = 978-0957453067}} s. 95&ndash;97</ref>

 

Päivänkorentojen toukkavaihe voi kestää jopa useita vuosia. Toukat eli nymfit elävät yleensä virtaavassa vedessä, mutta myös matalat lammet käyvät, kunhan vesi on puhdasta ja riittävän hapekasta. Päivänkorennon toukalla on tuntosarvet, kuusi jalkaa, takaruumiin sivuilla kidukset ja kärjessä uintiapuna toimivia sukasia. Ne käyttävät ravinnokseen [[humus]]ta, [[levät|leviä]] sekä muuta orgaanista materiaalia. Päivänkorentojen muodonvaihdos on [[osittainen muodonvaihdos|osittainen]] ja toukkavaiheiden lukumäärä vaihtelee 15:stä 35:een. Ainutlaatuinen piirre on vedessä elävän toukan ja lyhytikäisen aikuisen välissä esiintyvä lentokykyinen esiaikuinen eli subimago. Esiaikuisvaihe kestää muutamia tunteja ja tällainen yksilö eroaa aikuisesta korennosta sameiden siipiensä ja haaleiden värien perusteella. Aikuisen korennon jättäessä esiaikuisnahkansa, tyhjä nahka jää usein roikkumaan seinälle tai muulle pinnalle.<ref name="LH">Larry Huldén: Suomen hyönteislahkot. Luonnontieteellinen keskusmuseo (opintomoniste)</ref><ref>http://www.kuusamonperhokalastajat.net/kalapaikat/Jounin%20harjussivut/ephemeroptera.htm</ref><ref>http://www.ento.csiro.au/education/insects/ephemeroptera.html</ref><ref>http://www.cals.ncsu.edu/course/ent425/compendium/mayfly.html</ref>