Ero sivun ”Fagerholmin III hallitus” versioiden välillä

Hallitus ilmoitti noudattavansa tiukkaa talouspolitiikkaa, mitä helpotti se, että tällaista linjaa kannattivat sekä Kokoomus että SDP:n tannerilainen siipi. Ulkopolitiikassa julistettiin Suomen haluavan pysytellä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella ja lujittaa suhteitaan kaikkiin maihin, etenkin naapureihin. Varsin pian saatiin kuitenkin havaita, ettei hallitus voinut millään keinoin saavuttaa Neuvostoliiton luottamusta. Neuvostolehdistöllä oli kuitenkin esitettävänään vain melko vähäpätöisiä tyytymättömyyden aiheita, mm. Suomessa julkaistuja "neuvostovastaisia" muistelmateoksia ja pilapiirroksia, joiden tekijöistä mainittiin nimeltä ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' [[Kari Suomalainen]]. Jollakin tavoin merkittävänä voitiin kylläkin pitää sitä, että [[Otto Ville Kuusinen|Otto Ville Kuusiselta]] oli evätty [[viisumi]], mikä tosin oli tapahtunut jo Kuuskosken hallituksen aikana.<ref name="Zetterberg"/> Yksittäisistä ministereistä eniten tyytymättömyyttä herättivät sosiaaliministeri Väinö Leskinen – joka olisi itse halunnut kauppa- ja teollisuusministerin salkun –, kulkulaitosministeri [[Olavi Lindblom]] ja kokoomuslainen maatalousministeri [[Niilo Kosola]], jonka isä [[Vihtori Kosola]] oli kuulunut 1930-luvulla [[Lapuanliike|Lapuanliikkeen]] johtomiehiin.<ref> K.-A. Fagerholm: ''Puhemiehen ääni'', s. 318. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3981-1.</ref> Hallituksen ulkoministeriksi tullut [[Johannes Virolainen]] yritti vedota SDP:n puheenjohtajaan Väinö Tanneriin Leskisen jättämiseksi hallituksen ulkopuolelle, mutta Tanner torjui vetoomuksen tylysti ja korosti, että SDP:n eduskuntaryhmällä oli yksinoikeus nimetä puolueen ministerit.<ref> Johannes Virolainen: ''Kuvat kulkevat'', s. 202. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13165-6.</ref>

 

 

== Kokoonpano ==