Ero sivun ”Sukellusvene Vesikko” versioiden välillä

|Teho||Diesel 700 hv (520  kW) / sähkö 360 hv (270  kW)||

|Torpedot||535  mm (5 kpl)||

|Ilmatorjuntatykki||20  mm||

|Ilmatorjuntakonekivääri||12,7  mm||

|Kuuntelulaitteisto||Atlas Werke</br />2 × 6 mikrofonia||

Saksalla ei 1930-luvulla saanut olla [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen vuoksi sukellusveneitä, minkä vuoksi niitä samoin kuin muita aseita oli kehiteltävä ulkomailla. Sukellusvenelaivaston rakentamiseksi oli perustettu [[saksa]]lainen peiteyritys ''[[Ingenieurskantoor voor Scheepsbouw]]'' eli IvS. Saksan panssariaselajia ja ilmavoimia kehiteltiin muun muassa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]].

CV-707:n rakentaminen aloitettiin 1931 Turussa Crichton-Vulcanin telakalla, missä myös Vetehis-luokan veneet oli rakennettu. Teknisesti veneestä tuli aikansa kehittyneimpiä, sen sukellussyvyys oli kaksinkertainen aikaisempiin saksalaisiin sukellusveneisiin nähden, ja sen runko pystyttiin rakentamaan ilman niittausta sähköhitsaamalla, mikä lisäsi paineenkestävyyttä, vähensi vuotoja ja nopeutti rakentamista. Saksalaiset testasivat Vesikkoa [[Turun saaristo]]ssa purjehduskausina 1933 ja 1934.

Suomen puolustusministeriön ja Crichton-Vulcanin välisessä sopimuksessa Suomella oli veneen osto-optio vuoteen 1937 asti, ja [[Suomen valtio]] otti aluksen käyttöönsä syksyllä 1934 ja purjehti sillä kauden [[1935]]. Kun eduskunta hyväksyi hankinnan, alus liitettiin vuonna 1936 Vesikko-nimisenä Suomen laivastoon. [[Talvisota|Talvisodan]] aikana Vesikko partioi joulukuussa [[1939]] Suomenlahdella.

Yleisen liikekannallepanon yhteydessä lokakuussa [[1939]] Vesikko, Vesihiisi ja Saukko määrättiin valvontatehtäviin läntiselle Suomenlahdelle. [[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä Vesikko partioi aluksi [[Hanko|Hangon]] edustalla. [[18. joulukuuta]] se määrättiin siirtymään [[Viipurinlahti|Viipurinlahdelle]] [[Koivisto (Leningradin alue)|Koivistoon]], missä oli käynnissä taistelu Saarenpään linnakkeen ja kahden neuvostoliittolaisen taistelulaivan välillä. Vesikon saapuessa Viipurinlahdelle seuraavana iltana taistelu oli kuitenkin jo päättynyt. Kova pakkanen vaikeutti sukellusvenetoimintaa, ja Vesikko palasi [[22. joulukuuta]] telakalle Helsinkiin, mihin päättyi sen osallistuminen talvisotaan.

Kesäkuussa [[1941]] sukellusveneet ottivat jälleen taisteluvarustuksen ja siirtyivät valmiusasemiin Suomenlahdelle. Vesikon tukeutumispaikaksi määrättiin [[Vahterpää]] [[Loviisa]]n edustalla. [[Jatkosota|Jatkosodan]] puhjettua [[25. kesäkuuta]] kaikki veneet määrättiin partiointitehtäviin itäiselle Suomenlahdelle. [[3. heinäkuuta]] [[1941]] Vesikko upotti [[Suursaari|Suursaaren]] itäpuolella neuvostoliittolaisen kauppalaiva<ref name=Manninen/> ''Vyborgin'' torpedoimalla sen 700 metrin etäisyydeltä. Kahdesta ammutusta torpedosta jälkimmäinen meni ohi, mutta ensin laukaistu osui laivan peräosaan, mikä aiheutti sen uppoamisen. Kolme neuvostoliittolaista vartiomoottorivenettä aloitti Vesikon takaa-ajon ja yritti tuhota sen syvyyspommeilla, mutta Vesikko pääsi vahingoittumattomana takaisin tukikohtaansa Vahterpäähän.

Neuvostoliittolaisessa historiankirjoituksessa Vyborgin upotusta vähäteltiin ja väitettiin, että Vyborgia vastaan hyökkäsi yhtä aikaa useita sukellusveneitä ja saksalaisia vesilentokoneita ja että torpedoja ammuttiin toistakymmentä.<ref> Kijanen: ''Sukellushälytys - Suomalaiset sukellusveneet sodan ja rauhan toimissa; Laivastolehti 1977. ISBN 951-95457-0-0 (nid.), s. 212 </ref>

Loppuvuoden [[1941]] Vesikko operoi Helsingistä käsin ja teki kolme partiointimatkaa [[Viro]]n rannikolle. Purjehduskaudella [[1942]] vene suoritti saattuepalvelusta [[Ahvenanmeri|Ahvenanmerellä]] ja sukellusvene-etsintöjä Helsingin edustalla.

Kesäkuun alussa [[1944]] Vesikko suojasi evakuointikuljetuksia Karjalankannaksella. Suomen ja Neuvostoliiton aselevon jälkeen se määrättiin [[19. syyskuuta]] [[1944]] palaamaan satamaan. Merivoimien sota-aluksena Vesikko purjehti viimeisen kerran joulukuussa 1944.

Vesikon peruskunnostus aloitettinaloitettiin syksyllä 2011 sen sijaintipaikassa Susisaaressa<ref name=Manninen/>. Sitä nostettiin 80 &nbsp;cm, jotta vesi ei enää pääsisi sen kanssa kosketuksiin. Remontti valmistui kokonaisuudessaan 2013, jolloin Vesikon 80-vuotisjuhlanäyttely avataan Suomenlinnassa.<ref>Jarmo Huhtanen, Ruotuväki: Sotamuseo kunnostaa Vesikon. Helsingin Sanomat, 20.2.2011 sivu A 12</ref>