Wikipedia

Ero sivun ”Honkolan kartano” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 83.245.234.32) ja palautettiin versio 15045969, jonka on tehnyt Velma
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
10 638 muokkausta
siistiminen, typos fixed: Ensinma → Ensin ma, alunp → alun p using AWB
Rivi 1:
[[File:Honkolan kartano.jpg|thumb|Honkolan kartano]]
'''Honkolan kartano''' sijaitsee [[Urjala]]ssa [[Honkola (Urjala)|Honkola]]n kylässä [[Kortejärvi|Kortejärven]] pohjoisrannalla. Kartano muodostettiin 1600-luvun alussa ja se on kuulunut [[Furuhjelm]]-suvulle 1730-luvulta lähtien. Nykyinen omistaja vuodesta 1974 lähtien on Christine Furuhjelm, jonka erityisenä kiinnostuksen kohteenaan ovat [[Lämminverinen|lämminveriset]] hevoset.
 
Honkolasta muodostettiin [[säteri]] 1610-luvulla. Vanhin tunnettu omistaja [[nimismies]] Tuomas Maununpoika. Nötebomin suvulta kartano siirtyi everstiluutnantti Arvid Brunowille ja hänen perillisilleen.<ref name="viite1">{{Kirjaviite| Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 3| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1962| | Luku = Honkola | Selite = palsta 848| Julkaisupaikka = Helsinki }}</ref> Vuonna 1730 kartanon osti rykmentinkomissaari Enoch Nauclér (k. 1782), joka [[Aateli|aateloitiin]] 1762 nimellä [[Furuhjelm]]. Nimi on johdettu kylän nimestä Honkola: ''honka'' {{k-sv|fura}}.<ref name="viite3" />
Rivi 8:
Kartano koostuu Honkolan päätilasta sekä sivutiloista Laurila, Villamo ja "[[Velkala]]", joita viljellään keskitetysti päätilalta käsin.<ref name="viite4">{{Kirjaviite| Nimeke = Suomen maatilat II| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1932| Luku = Urjala Honkola| Selite = Tilannevuosi 1932| Julkaisupaikka = Helsinki }}</ref>
 
Kartanon pinta-ala on noin 4 000 hehtaaria, josta peltoa on 387,68 ha, tästä vuokrattua 131,68 ha (2011). Se on yksi Suomen suurimpia [[Lypsykarja|lypsykarjatilojalypsykarja]]tiloja.<ref>{{Verkkoviite| osoite = http://www.kaytannonmaamies.fi/artikkelit/1-000-suomen-suurinta-maatilaa| nimeke = 1000 Suomen suurinta maatilaa| tiedostomuoto = pdf| selite = Vuonna 2011| julkaisu = Käytännön maamies| ajankohta = 26.4.2012| Julkaisupaikka = Helsinki| julkaisija = Otavamedia Oy| viitattu = 24.3.2013}}</ref> Vuonna 1976 rakennetussa [[Pihattonavetta|pihattonavetassa]] on tilat 260 [[Lehmä|lehmällelehmä]]lle.
 
Honkolan kartano oli [[Väinö Linna]]n ''[[Täällä Pohjantähden alla]]'' -romaanitrilogian kartanon esikuvana. Väinö Linnan äiti oli työssä kartanossa, ja Linna itse oli kartanon työmiehenä ennen kuin hän muutti 18-vuotiaana [[Tampere]]elle. Myös kirjailija [[Runar Schildt]] on asunut jonkin aikaa Honkolan kartanon alueella, ja kirjailija [[Sirkka Turkka]] kirjoitti vuonna 1986 [[Finlandia-palkinto|Finlandia-palkinnon]] saaneen runokokoelmansa ''Tule takaisin, Pikku Sheba'' ollessaan kartanon tallimestarina.
Rivi 15:
=== Kartanon muodostaminen ===
 
Kartano muodostettiin 1610-luvulla alunperinalun perin neljästä talosta. Neljän talon kokonaisuuteen lisättiin kylän yksi tila, jotka lahjoitettiin vuonna 1630 Göran Nötebomille. Nötebom sai [[Säterivapaus|säterivapauden]] vuonna 1641, joka kuitenkin [[Reduktio (historia)|peruutettiin]] vuonna 1683.
 
Peruutuksen jälkeen kartano annettiin elinaikaläänitykseksi Arvid Brunowille ja säteröitiin uudelleen hänen kuolemansa jälkeen [[Säteriratsutila|säteriratsutilaksisäteriratsutila]]ksi, joka siirtyi kaupalla yksityiseksi [[Perintö|perinnöksi]] vuonna 1759.
 
1810-luvulla säteriratsutilaan yhdistettiin [[Velkala|Velkalan]]n kylästä Knuutila niminen säteriratsutila, joka käsitti kaksi tilaa sekä Aateli niminen tila. Kehron kylästä Puolestaan yhdistettiin Laurilan ja Timarin ratsutilat, jotka olivat olleet kartanon [[Lampuoti|lampuotitilojalampuoti]]tiloja vuodesta 1737. 1860-luvulla liitettiin puolet Laurilan ja Timarin [[Augmentti|augmenteista]] (Pakkanen ja Nääppä, jotka olivat olleet Lampuotitiloja vuodesta 1737, jälkimmäinen vuodesta 1806) sekä Kehron kylän Joutun torppa, joka oli ollut lampuotitila vuodesta 1802. Kampparin kylästä Vähäntalon eli Villamon perintötila. 1870-luvulla yhdistettiin Paavolan tilat [[Velkala]]n kylästä. Paavola ja Aateli olivat säteri peruutuksen jälkeen määrätty Knuutilan tilan augmenteiksi, jotka kartanon omistaja oli ostanut vuonna 1759.
 
1910-luvulla puolestaan yhdistettiin Vahoisten kylän Vehmaisten perintötila ja kolmas osa Urjalankylän Perttulan perintötilasta. Osa maasta kuului Oy Isosuo AB:lle, jonka omistaja kartanon omistaja oli.<ref name="viite2">{{Kirjaviite
Rivi 39:
* Eversti Elis Furuhjelm 1810-1835 sekä hänen perillisensä vuoteen 1853
* Senaattori Viktor Vilhelm Furuhjelm ja serkku kapteeni Karl Emil Wetterhoff vuoteen 1872
* EnsinmainitunEnsin mainitun serkunpoika amiraali Johan Hampus Furuhjelm 1872–1894
* Luutnantti Johan Wladimir Furuhjelm 1894–1904
* Edellisen veljenpoika Johan Robert Campbell Furuhjelm ja hänen vaimonsa Elsa Helena (o.s. Silfverhjelm) vuodesta 1904 <ref name="viite2" />
Rivi 45:
 
=== Historia vuoteen 1945 ===
Kartanossa ei ollut lainkaan [[Torppari|torppia]] 1700-luvulla, mutta 1800-luvulla niitä oli 19 ja 49 vuonna 1900. Tilasta on vuoden 1918 [[Torpparilaki|maanvuokrauslain]] nojalla erotettu 72 torppaa ja 21 mäkitupaa, yhteensä 2&nbsp;366 ha maata.
 
Kokonaispinta-ala vuonna 1945 oli 5&nbsp;989 ha, josta peltoa 756 ha ja viljeltyä laidunta 102 ha. Hevosia oli 68 ja ay-rotuisia lehmiä 184. Maatalouden erikoisalana sianhoito ([[yorkshire]]-siansiitoskeskus.
 
Kartanossa oli 1940-luvulla [[raamisaha]], [[meijeri]], [[tiilitehdas]], sähkölaitos, [[mylly]] ja ''Tähkä''-viljankuivaamo.<ref name="viite4" /> Aikaisemmin tilalla oli oma [[viinapolttimo|viinapolttimo]].<ref name="viite2" />
 
=== Rakennushistoria ===
Rivi 57:
'''Nauclérin päärakennus'''
 
Enok Nauclér hävitti 1700-luvun alkupuolella rakennetun päärakennuksen ja pystytti tilalle uuden [[Hirsirakennus|hirsirakennuksen]] 1735.<ref name="viite1" /> Se muodosti kartanon päärakennuksen perusosan, jota myöhemmin laajennettiin useampaan otteeseen. Kyseinen rakennus tuhoutui irtaimistoineen tulipalossa 27. tammikuuta 1972.<ref name="viite3">{{Kirjaviite| Nimeke = Suomenmaa 7| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1978| Sivu = 327| Julkaisupaikka = Porvoo - Helsinki| Isbn = 951-0-06467-x, 951-0-06468-8}}</ref> Rakennuksen alkuperäisestä ulkonäöstä ei ole varmuutta, mutta se oli todennäköissti kaksikerroksinen.
 
Magnus von Wrightin vuonna 1867 tekemän maalauksen mukaan siinä oli jyrkkä satulakatto. 1830-luvulla rakennukseen lisättiin päätyihin pulpettikattoiset siipiosat. Klassinen ulkomuoto syntyi [[Kivijalka|kivijalasta]] kattolistaan ulottuvilla [[Pilasteri|pilastereilla]].
 
[[Fasadi|Itäfasadin]] pilarivilpola altaineen ja länsifasadin [[Risaliitti|risaliittimainenrisaliitti]]mainen porrashuone lisättiin vuonna 1894. Samalta ajalta olivat länsifasadin [[Goottilainen arkkitehtuuri|goottilaistyyliset]] ikkunaruudut. Katto uusittiin vuonna 1900 [[V. Andersen]]in piirusten mukaan ja siitä tehtiin päistä viistetty [[mansardikatto]]. Rakennuksen ulkonäköä ehostettiin vuonna 1912. Päärakennuksessa oli 12 huonetta alhaalla ja 8 ylhäällä. Sisustukseltaan se oli 1700-luvun puolivälistä tyypillinen [[herraskartano]].<ref name="viite2" />
 
'''Nykyinen päärakennus'''
Rivi 74:
 
==== Hylättyjä rakennuksia ====
[[Tiedosto: Stone barn.JPG|thumb|Laurilan sivutilan käytöstä pois jäänyt kivinavetta.]]
Kartanolla on lukuisia käytöstä poistuneita ja hylättyjä entisiä tuotantorakennuksia. Näistä merkittävimmät sijaitsevat Laurilan sivutilalla kehrolla, jossa on entisen talouskeskuksen rakennuskokonaisuus. Huomattavin näistä on 1970-luvulla käytöstä poistunut suuri kivinavetta ja hirsinen päärakennus.
 
==== Puutarha ====
Kartanon [[Maisemapuutarha|englantilaistyylisen puiston]] on suunnitellut puutarhamestari [[O. R. Gauffin]] vuonna 1878. Se edusti alun perin ranskalaista [[Barokki|barokkihenkeäbarokki]]henkeä, josta on jäljellä 1855-luvulla istutettu [[Lehmukset|lehmuskuja]].<ref name="viite2" />
 
=== Metsätalous ===
Rivi 84:
 
=== Kirjasto, taidekokoelma ja muu antiikki ===
Tulipalossa vuonna 1972 tuhoutunut taidekokoelma oli pääosin sijoitettu päärakennuksen kirjastoon, ja siihen kuului 28 teosta. Muotokuvat olivat ruokasalissa.
 
Kokoelmaan kuului [[Johan Erik Lindh|Lindhin]], [[Albert Edelfelt|Edelfeltin]], [[Louis Sparre|Sparren]], [[Hugo Simberg|Simbergin]], [[Jodeiko|Jodeikon]]n, [[Dmitri Levitski|Levitskin]] ja Tshurin töitä. Kirjaston barokkimallinen kalusto oli tehty kartanossa 1800-luvulla. Kirjakokoelmaan kuului 2&nbsp;500 nidosta, joista 150 kappaletta oli vanhaa englantilaista kirjallisuutta. Vanhin teos oli [[Latinan kieli|latinankielinen]] [[raamattu]] vuodelta 1591. Perheraamuttu puolestaan oli vuodelta 1707.<ref name="viite2" />
 
Kartanossa on maailman vanhimpiin kuuluva saksalaisen [[Gottlieb Daimler]]in vuonna 1885 suunnittelema [[Daimler]]-merkkinen [[polttomoottori]]käyttöinen venemoottori "Grandfather clock". Sen teho on 1,1 hv ja iskutilavuus 462 &nbsp;cm³. Moottori toimitettiin kartanoon vuonna 1888, ja se löydettiin käyttökuntoisena vuonna 2009. Moottori asennettiin suureen puuveneeseen, ja sillä oli tarkoitus tehdä kirkkomatkoja [[Kortejärvi|Kortejärvellä]], mutta vene upposi kolmannella matkalla. Vene ja moottori pelastettiin, moottori jäi säilytykseen liiteriin 120 vuodeksi. Se oli esillä Helsingin venenäyttelyssä vuonna 2010.<ref>{{Verkkoviite| osoite = http://venenetti.fi/uutiset/maailman-ensimmainen-venemoottori-loytyi-suomesta| nimeke = Maailman ensimmäinen venemoottori löytyi Suomesta| julkaisu = Venenetti| ajankohta = 11.1.2010| julkaisija = Otavamedia | viitattu = 13.6.2013 }}</ref><ref>{{Verkkoviite| osoite = http://plaza.fi/moottori/ajankohtaista/vene-2010-bat-esilla-yli-500-venetta| nimeke = Vene 2010 Båt - Esillä yli 500 venettä| julkaisu = Plaza Otavamedia| ajankohta = 13.2.2010| julkaisija = Otavamedia| viitattu = 13.6.2013 }}</ref>
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Honkolan_kartano”