Ero sivun ”Elokuvateatteri” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
siistiminen, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
p (Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit)
(siistiminen, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB)
[[Tiedosto:MovieTheatre gobeirne.jpg|200px|thumb|right|Elokuvateatterin sisustusta. Akustiikkaa parantavat seinällä olevat verhot. Seinään on myös istutettu kaiuttimia. Tuoleissa on mukavuutta lisäävät mukitelineet.]]
 
35  mm:n elokuvafilmi on säilyttänyt valta-asemansa elokuvakäytössä niin kuvaus- kuin esitysformaattinakin jo yli sata vuotta. Suurimmat muutokset formaattiin tänä aikana ovat olleet äänen, värin, laajakuvan ja stereoäänen lisääminen. Vuonna 2012 digitaalinen projisointiteknologia syrjäytti viimein filmin kaupallisessa elokuvateatteritoiminnassa.
 
Tällä hetkellä hallitseva digitaalisen elokuvateatteritekniikan standardi on DCI (Digital Cinema Initiatives; käytetään myös nimitystä D-Cinema), joka julkaistiin heinäkuussa 2005. D-Cinema-saleissa käytetään erittäin korkealaatuisia, moninkertaisesti kotiteatteriprojektoreita kalliimpia ja suurempia [[videoprojektori|videoprojektoreita]]. Projektorit voivat perustua esimerkiksi [[DLP]]- tai SXRD-tekniikoihin, joista DLP on tällä hetkellä yleisin. Valo tuotetaan filmiprojektorien tapaan ksenonlampuilla.
 
Elokuvateatterien digitalisoitumista hidastavat laitteistohankintojen vaatimat suuret investoinnit. Suomen ensimmäinen D-Cinema-laitteisto otettiin käyttöön Helsingin [[Tennispalatsi#Elokuvateatteri|Tennispalatsissa]] loppuvuodesta 2006<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135223097902 | Nimeke = Tennispalatsiin Suomen ensimmäinen digitaalinen projektori | Tekijä = Veli-Pekka Lehtonen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 19.11.2006 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 22.9.2009 | Kieli = {{fi}} }}</ref> ja toinen Hämeenlinnan Bio Rexissä syksyllä 2007<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/uutinen.php?id=359 | Nimeke = Bio Rex digitalisoi koko elokuvateatteriketjun ja avaa Suomen ensimmäisen 3D-elokuvateatterin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Nordisk Film – Uutiset | Ajankohta = 17.4.2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 22.9.2009 | Kieli = {{fi}} }}</ref>. Kesäkuussa 2009 D-Cinema-laitteisto oli asennettu Suomessa 27 elokuvasaliin,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ses.fi/fileadmin/dokumentit/SESinfo_1-2010.pdf | Nimeke = Ajankohtaista: Elokuvateattereiden digitointi kiihtyy Euroopassa | Tiedostomuoto = PDF | Selite = Suomen elokuvasäätiön tiedotuslehti | Julkaisu = SESinfo 1/2010 | Ajankohta = 2010 | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö | Viitattu = 27.10.2014}}</ref> ja vuoden 2011 alkuun mennessä 30 prosenttiin maan saleista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ses.fi/dokumentit/Suomalaisen%20elokuvan%20tavoiteohjelma%202011-2015.pdf | Nimeke = Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma 2011–2015 | Tekijä = | Tiedostomuoto = PDF | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2011 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö | Viitattu = 26.1.2011 | Kieli = {{fi}} }}</ref> Lokakuussa 2012 saleista oli digitoitu jo yli 90 prosenttia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.filmikamari.fi/page.php?id=5&news_id=933 | Nimeke = Elokuvateattereille tulossa ennätysvuosi - katsojamäärä ylittää 8 miljoonaa | Julkaisu = Filmikellari.fi | Ajankohta = 22.10.2012 | Viitattu = 27.10.2014}}</ref> Osassa digisaleista on edelleen myös perinteinen 35 &nbsp;mm:n projisointilaitteisto.
 
== Kolmiulotteisuus ==
Kolmiulotteisia eli '''3-D'''-elokuvia on esitetty elokuvateattereissa maksavalle yleisölle 1920-luvulta alkaen. Ensimmäisen kerran kolmiulotteisuus nousi hetkeksi suursuosioon 1950-luvulla. 3-D-elokuvia on vuosien mittaan esitetty useilla filmiin perustuvilla järjestelmillä, vaihtelevalla yleisömenestyksellä.
 
Kaikkein alkeellisimpia 3-D-järjestelmiä (esimerkiksi kaksivärisiä laseja käyttävä anaglyfinen järjestelmä) lukuunottamattalukuun ottamatta kolmiulotteisuus vaatii elokuvateatterilta kallista erikoiskalustoa. Tästä syystä 3-D:tä on viime vuosikymmeninä nähty lähinnä erikoisteattereissa, joissa on esitetty niitä varten erikseen tuotettua erikoisohjelmistoa. Esimerkiksi [[IMAX]]-teattereissa on ollut käytössä erittäin korkealaatuinen [[70 millimetrin filmi|70 mm:n filmiin]] ja [[polarisaatio]]on perustuva 3-D-tekniikka 1980-luvulta saakka.
 
[[3D-grafiikka|3D-grafiikan]] kehittymisen ja elokuvateatterien digitalisoitumisen myötä kolmiulotteisuus on 2000-luvulta alkaen ollut tekemässä paluuta valtavirtaan. Korkealaatuisen 3-D-tekniikan lisääminen digitaaliseen esityslaitteistoon on suhteellisen helppoa, joten digitaalista kalustoa joka tapauksessa hankkivat tavalliset elokuvateatterit voivat pienellä lisäinvestoinnilla tehdä salistaan samalla 3-D-kelpoisen. Sekä 3-D-salien että -ohjelmiston määrä onkin kasvanut huimasti 2000-luvulla.
10 638

muokkausta