[[Tiedosto:Governor-General of Shan’gan, Zuo Zongtang, in Military Garments with Long Court Beads. Lanzhou, Gansu Province, China, 1875 WDL1904.png|250px|thumb|vasen|Zuo Zongtang vuonna 1875 otetussa valokuvassa.]]
Seuraavaksi Zuo suuntasi huomionsa kauemmas ja otti tavoitteekseen valloittaa takaisin Kiinalle Itä-Turkestanin ja Etelä-[[Džungaria]]n alueet Keski-Aasiassa (nykyisen [[Xinjiang]]in alueella), jotka olivat myös päätyneet kapinallisten ja separatististen muslimiryhmien haltuun.<ref name="OSMHbrit" /><ref name="britOSMH" /> Lisäksi [[Venäjä]] oli vuonna 1871 miehittänyt [[Ili (alue)|Ilin]] alueen, jonka se lupasi palauttaa Kiinalle, kun Kiina saisi lähimaakunnat takaisin kontrolliinsa. Varovainen Li Hongzhang vastusti sotaan lähtemistä, mutta Zuo sai vakuutettua Kiinan hovin Venäjän uhasta. Vuonna 1875 hänet nimitettiin ylipäälliköksi sotaretkeen kapinallista [[Yakub Beg]]ia vastaan, joka oli saanut haltuunsa koko [[Tarimin allas|Tarimin altaan]]. Zuo kukisti vuonna 1877 Begin lyhytikäiseksi jääneen [[Kašgarian kuningaskunta|Kašgarian kuningaskunnan]] ja valloitti alueet takaisin. Kun Venäjä ei suostunut lupauksensa mukaisesti palauttamaan Ilin aluetta Kiinalle, käytiin siitä vuoden 1879 epäonnistuneen rajasopimuksen jälkeen uusi rajasota.<ref name="OSMH" /> Zuon armeijan läsnäolo alueella pakotti Venäjän taipumaan neuvotteluissa, ja vuoden 1881 [[Pietarin rauha (1881)|Pietarin rauhansopimuksessa]] Venäjä palautti Ilin Kiinalle.<ref name="OSMHbrit" /><ref name="britEWB" /><ref name="EWBOSMH" /> Pitkälti Zuon ponnistelujen seurauksena Xinjiang liitettiin lopulta maakuntana Kiinaan vuonna 1884.<ref name="EWB" />
Keski-Aasian sotaretkensä jälkeen Zuo oli jo vanha ja sairas mies, mutta häntä ei päästetty eläkkeelle, vaan hänet nimitettiin [[Nanjing]]in kenraalikuvernööriksi. Vuonna 1884 hänestä tehtiin kaikkien keisarikunnan joukkojen ylipäällikkö, kun [[Ranskan–Kiinan sota|sota Ranskaa vastaan]] puhkesi [[Annam]]issa.<ref name="EWBbrit" /><ref name="britEWB" /> Toisin kuin Li Hongzhang, Zuo uskoi sodan olevan paras keino maiden välisen kiistan ratkaisemiseen. Hän johti sotaoperaatioita Fuzhousta käsin samalla kun Li neuvotteli rauhasta ranskalaisten kanssa. Rauhansopimus syntyi kesäkuussa 1885. Zuo kuoli kolme kuukautta myöhemmin.<ref name="EWB" />
==Uudistustoimet ja perintö==
Sotaretkien johtamisen ohella Zuo pyrki nykyaikaistamaan Kiinaa. 1850-luvulta eteenpäin hän hankki länsimaisia aseita ja suunittelisuunnitteli niiden valmistuksen aloittamista Kiinassa. Käytettyään höyrylaivoja taiping-kapinan kukistamisen aikana hän perusti telakan [[Fuzhou]]hun ja palkkasi ranskalaisia neuvonantajia opettamaan kiinalaisia opiskelijoita sotataidoissa ja teollisuusteknologiassa. Höyrylaivat eivät suunitelmiensuunnitelmien mukaan vahvistaisi vain Kiinan laivastoa, vaan ne myös auttaisivat kiinalaisia kauppiaita kilpailemaan ulkomaisten kauppiaiden kanssa. Vuosien 1869 ja 1874 välillä Fuzhoussa rakennettiin 15 suurikokoista laivaa. Sisämaan [[Lanzhou]]ssa Zuo perusti saksalaisten neuvonantajien opastuksella koneita hyödyntäneen kutomon. Kutomo ei säilynyt, mutta se oli silti tärkeä pioneerihanke Kiinassa.<ref name="EMC" />
Zuo jätti jälkipolville ristiriitaisen maineen. Elämänsä aikana hän tuki hanakasti Qing-dynastian [[mantšut|mantšu]]hallitsijoita, joita [[han-kiinalaiset]] virkamiehet usein vastustivat. Sittemmin osa kansallismielisistä tuomitsi Zuon uskollisuuden ”barbaareina” pidetyille mantšuille, mutta samalla he arvostivat Zuon johdolla toteutettua Kiinan laajentamista. Kommunistihistorioitsija tuomitsivat puolestaan vallankumouksellisen taping-kapinan lyömisen, mutta kansallismielisten tapaan hekin pitivät Kiinan laajentumista hyvänä asiana. Nykyisin Zuota pidetään kiinalaisessa historiankirjoituksessa patrioottina, mutta maan muslimiväestö muistaa edelleen hänen joukkojensa toteuttamat verilöylyt Kiinan luoteisosissa.<ref name="EMC" />
