Ero sivun ”Taylorismi” versioiden välillä

'''Taylorismi''' eli '''tieteellinen liikkeenjohto''' (engl. ''taylorism'', ''scientific management'') on 1910-luvulla yleistynyt [[Frederick Winslow Taylor]]in (1856–1915) kehittämä liikkeenjohto-oppi, joka oli kokonaan uusi, käytännön kokemuksin havaittu tapa tehostaa teollisuustyötä ja organisoida se. Taylorismi perustuu Taylorin teokseen "The Principles of Scientific Management " (1911), joka käsitteli uutta liikkeenjohdon ajattelua. Teos käännettiin suomeksi jo vuonna 1914 nimellä "Tieteellinen liikkeenhoito". Taylorin perusajatuksia oli, että työnsuorituksessa oli parempi seurata työntekoa tarkasti ja niiden pohjalta kehittää parempia työtapoja kuin luottaa traditioon ja vanhoihin käytäntöihin. Näistä opeista syntyi työn mittaus ja -kellotus sekä [[rationalisointi]]työn perusta. Uudempien liikkeenjohdon oppien vertauskohtana on usein ollut klassinen konepajan organisointi [[funktionaalinen|funktionaalisiin]] osastoihin (sorvaamo, jyrsintä, kokoonpano), joka syntyi Taylorin oppien pohjalta. 1970-luvulla funktionaalisia konepajoja organisoitiin tuotepohjaisiksi ja samalla linjalla on jatkanut [[Just-In-Time|JOT]]-filosofia.

Taylorismin historia vie 1800-luvun lopun Yhdysvaltoihin. Tuolloin teollisuudessa ammattimiesten (craftsmen) asema oli vahva. Ammattimiehet tunsivat tuotannon salat monesti paljon paremmin kuin tehtailijat. Näin he saattoivat vaikuttaa sekä omaan palkkaukseensa että työn laatuun ja tuottavuuteen. Samaan aikaan alettiin konepajateollisuudessa valmistamaan yhä monimutkaisempia ja paremmin standardisoituja osia, jolloin vanhalle seppäperinteelle ei jäännytjäänyt tilaa. Palkat olivat korkeita ja massatuotannon paine kasvoi. Yhdysvalloissa muuttui myös 1800-luvunlopulla siirtolaisuuden rakenne siten, että teollisuustyöhön tottuneita siirtolaisia länsi-Euroopasta tuli vähemmän ja enemmän etelä- ja itä-Euroopan maatalousalueilta. Tämän valossa on luonnollista, että juuri Yhdysvalloissa alettiin kiinnittää enemmän huomiota työnjohtoon. Tarve yksinkertaistaa ja ohjata tuotantoa ylhäältä kasvoi. Rationalisointiin pyrittiin uusien liikkeenjohdon oppien avulla. Tunnetuin näistä on taylorismi, joka merkitsi uuden ajan alkua moderneissa tehtaissa. Sen tavoitteena oli tuottavuuden parantaminen ja kustannusten alentaminen, mutta samalla se se merkitsi työntekijöiden vallan kaventaminen tuotannossa suhteessa työnjohtoon ja omistajiin. [[Fordismi]]n ajatuksena oli standardoida tuotteet ja työtavat, joten taylorismi oli sille hyvä pari.<ref>Schön s. 82</ref>

Taylorin opissa työnjaon muutoksilla on suuri merkitys. Järjestelmä osittaa tehtaan työt lukuisiksi yksinkertaisiksi työvaiheiksi, joiden tehokkuutta voidaan optimoida mahdollisimman pitkälle. Samalla vaiheistaminen merkitsee sitä, että yksittäinen työntekijä on korvattavissa aiempaa helpommin. Yksi ammattimies voitiin näin korvata vähemmän ammattitaitoa omaavilla vaihetyöntekijöillä. Työn jakaminen on johtanut [[Erikoistuminen|erikoistumiseen]]. Työn organisoinnin suhteen [[Adam_Smith|Adam Smith]] oli jo aikaisemmin esittänyt ajatuksen työn tehokkuuden lisäämisestä jakamalla työ pienempiin osiin. Työtehtävien osittaminen on tukenut myös [[automaatio]]n käyttöönottoa, mikä on alkanut yksinkertaisimpien työvaiheiden, kuten siirtojen mekanisoinnista.