Ero sivun ”Talmud” versioiden välillä

[[Gemara]] on Mišnan kommentaaria ja seuraa sitä.<ref name="Neusner 1998, s. 116">Neusner 1998, s. 116.</ref> Gemara laajentaa Mišnan lakien kenttää ja niitä koskevia periaatteita. Siinä on lakiasioiden lisäksi myös paljon tarinoita, [[Legenda|legendoja]] ja saarnoja (yhteisnimitykseltään ''aggadah'').<ref name="rf-suuntaukset" /> Gemara on rakennettu [[Dialektiikka|dialektisten sääntöjen]] mukaisesti, ja se on kysymysten ja vastausten vuorottelua, perusteluja ja vastaväitteitä. Talmudissa ei siksi ole mitään lopullisia väitteitä, vaan keskustelumerkintöjä, jotka kutsuvat lukijaansakin osallistumaan tutkisteluun.<ref> name="Neusner 1998, s. 116.<"/ref> Esimerkiksi [[Platon]]in kirjoittamiin [[Sokraattinen dialogi|sokraattisiin dialogeihin]] verrattuna Talmud on kaoottinen, polveileva ja päättymätön.<ref>Neusner 2001, esipuhe, IX.</ref>

Sanalla ''Talmud'' viitataan joskus myös pelkkään Gemaraan.<ref>Martola 1998, s. name="martola-106.<"/ref>

Jerusalemilainen Talmud (''Jerušalmi'', myös ”palestiinalainen Talmud”) syntyi luultavasti 400-luvun alkupuolella [[Tiberias|Tiberiaassa]]. Siitä puuttuvat kommentaarit suureen osaan Mišnaa ja se on babylonialaista Talmudia huomattavasti suppeampi. Palestiinassa [[midraš]]it kerättiin omiksi kokoelmikseen, eikä niitä otettu Talmudiin yhtä paljon kuin Babyloniassa.<ref name="Martola 1998, s. 108">Martola 1998, s. 108.</ref> Jerusalemilainen Gemara sisältää kommentteja 39 traktaattiin 63:sta, mutta ei lainkaan ''Kodašimiin'' ja vain yhteen traktaattiin ''Toharotissa''.<ref name="steinsaltz-35">Steinsaltz 2006, s. 305–309.</ref>

Babylonialainen Talmud (''Bavli'') koottiin [[Babylonia]]ssa 500-luvun alussa.<ref name="Martola 1998, s. 105">Martola 1998, s. 105.</ref><ref>Kraemer 1990, s. 4.</ref> Babylonian juutalaisyhteisö oli vahvistunut 200-luvulta alkaen, ja sikäläiset oppineet tuottivat runsaasti suullisia kommentaareja Mišnaan. Babylonian Sura-ješivan johtaja [[Rav Ashi]] ryhtyi johtamaan babylonialaisen Talmudin [[Kodifiointi|koontamista]], ja hänen seuraajansa saivat suururakan valmiiksi. Babylonialaisen Talmudin viimeistelivät seuraavien 200 vuoden aikana savoraiitit (’selittäjät’), mutta viimeisten kommenttien kirjoittajaa ei koskaan yksilöity.<ref>Steinsaltz 2006, s. 67–70.</ref>

Babylonialainen Talmud on jerusalemilaista tärkeämpi, ja Talmudista puhuttaessa useimmiten viitataan juuri tähän kokoelmaan.<ref> name="Martola 1998, s. 105.<"/ref> Babylonialainen Talmud on myös laajempi, sillä siihen otettiin mukaan kaikki rabbiinikoulussa opetettu ja säilyttämisen arvoinen. Kokoelmassa on lakikirjoitusten lisäksi erilaisia legendoja, rabbeja koskevia tarinoita, historiallisia muisteluksia sekä tieteellisiä kirjoituksia. Siinä ei kuitenkaan käsitellä niitä Mišnan traktaatteja, jotka liittyivät vain Palestiinan oloihin, kuten maanviljelyä, puutarhanhoitoa ja lakkautettua temppelikulttia koskevat traktaatit.<ref> name="Martola 1998, s. 108.<"/ref> Babylonialainen Gemara sisältää kommentteja 37 traktaattiin, mutta vain yhteen traktaattiin ''Zeraimissa'' ja ''Toharotissa''.<ref name="steinsaltz-35" />

Tannaiittien ansiosta hieman Mišnan koontamista ennen (noin 10–200 jaa.) suullisen lain perinne kehitty Palestiinassa tarkkaan muotoiltujen ja järjesteltyjen lakien verkostoksi.<ref>Steinsaltz 2006, s. 49–50.</ref> Ajanjakson 200–500 jaa. aikana amoraiiteista, alunperinalun perin nimensä mukaisesti Mišnan selittäjistä ja tulkkaajista, tuli Mišnan itsenäisiä kommentoijia ja opettajia, mutta heitä kutsuttiin edelleen tulkeiksi.<ref>Steinsaltz 2006, s. 64–65.</ref> Aluksi amoraiitit muodostivat lähinnä pieniä epämuodollisia opintopiirejä mestarirabbiensa opissa, mutta myöhemmin, Talmudin kirjoittamisen aikoihin, he luultavasti kokoontuivat myös suurempina ryhminä Babylonian suurissa ješivoissa. Gemaran kuvausten mukaan amoraiitit kävivät Gemaraan kirjattuja keskustelujaan joskus myös yksityiskodeissa, opintohuoneissa, kokoontumistiloissa ja kouluissa.<ref>Rubenstein 2003, s. 16–20.</ref>

Babyloniassa ja Jerusalemissa Mišnaa täydennettiin seuraavina vuosisatoina rabbien kommenteilla eli Gemaralla, joka kirjoitettiin lopulta ylös. Jerusalemilainen (eli palestiinalainen) Talmud syntyi luultavasti 400-luvun alkupuolella [[Tiberias|Tiberiaassa]].<ref> name="Martola 1998, s. 108.<"/ref> Babylonialainen Talmud koottiin [[Babylonia]]ssa 500-luvun alussa.<ref> name="Martola 1998, s. 105.<"/ref>

Kirjoitettuun muotoon valmistumisensa jälkeen Talmud ja sen yksittäisiä osia levisi juutalaisen maailman kaukaisimpiinkin kolkkiin. Teoksen tutkimista vaikeutti kuitenkin se, että se oli kirjoitettu osin arameaksi, jota ei Babylonian ulkopuolella osattu eikä enää Babyloniassakaan 600-luvun jälkeen. Myös sen sisällön ymmärtäminen edellytti babylonialaisten väittelyjen tuntemusta. Ymmärrysvaikeuksien seurauksena Babylonian ''[[gaon]]it'' olivat 1000-luvulle asti Talmudin selittäjien ylimpiä auktoriteetteja myös muiden maiden juutalaisille. Babylonian jälkeen Talmudin tutkimisen painopiste siirtyi Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan, missä syntyivät babylonialaiseen Talmudiin perustuvat [[Aškenasijuutalaiset|aškenasi]]- ja [[Sefardijuutalaiset|sefardijuutalaisten]] Talmud-selitykset. Euroopan tunnetuin Talmudin kommentoija oli [[Troyes|troyeslainentroyes]]lainen [[Rashi]], jonka kehittämiä [[Eksegetiikka|eksegeettisiä]] eli tulkitsevia menetelmiä arvostetaan edelleen. Hänen selventäviä, kattavia ja ytimekkäitä kommenttejaan, jotka on 1500-luvun ensimmäisistä painetuista laitoksista alkaen liitetty Mišnan ja Gemaran viereen, pidetään edelleen Talmudin tärkeimpinä. Rashin jälkeisten kommenttien lisääjät, joista monet olivat Rashin jälkeläisiä, tunnetaan nimellä ''baalei tosafot'' (’lisäysten kirjoittajat’).<ref>Steinsaltz 2006, s. 86–91, 97.</ref>

Talmudin sivun nykyinen asettelu perustuu vuonna 1523 ilmestyneeseen Bombergin laitokseen.<ref>Steinsaltz 2006, s. 114.</ref> Talmudin sivu koostuu monesta osasta. Sivun ylälaidassa on sivunumero ja sivun otsikko.<ref>Steinsaltz 2006, s. 114–115.</ref> Keskellä sivua on itse Talmudin teksti, Mišna ja Gemara. Aukeaman sisäpuolella on [[Rashi]]n (1040–1115) kommentaari ja ulkoreunuksen puolella Rashin seuraajien yhteistyönä syntynyt kommentaari (''tosafot''). Sivun reunuksissa voi lisäksi olla lyhyitä huomautuksia tai viittauksia Raamattuun tai Talmudin rinnakkaiskohtiin.<ref>Martola 1998, s. name="martola-106.<"/ref> Sivulla käytetään erilaisia erikoismerkkejä, välimerkkejä, sulkumerkkejä ja välisanoja eri asiakohtien erottamiseen ja viittaamiseen. Rashin kommentaarit ja useimmat hänen seuraajiensa lisäykset on kirjoitettu eri tekstityypillä kuin muu teksti.<ref name="parker" /><ref>Steinsaltz 2006, s. 116–119.</ref><ref name="parker" /> Talmudin kommentaareja julkaistaan myös erillisinä liitteinä.<ref>Steinsaltz 2006, s. 130.</ref>