Ero sivun ”Identiteettivarkaus” versioiden välillä

'''Identiteettivarkaus''' ({{k-en|identity theft}}) tarkoittaa toisen henkilötietojen kuten [[nimi|nimen]] tai [[henkilötunnus|henkilötunnuksen]] eli [[Identiteetti|identiteetin]] oikeudetonta käyttöä. TekijäUsein varas pyrkii hyötymään tekemällä muun muassatekemään rahanarvoisia sitoumuksia toisen henkilön identiteetin eli henkilöyden avullanimissä.<ref name="identiteettiohjelma47">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Henkilöllisyyden luomista koskeva hanke | Vuosi = 2010 | Luku = 3.6 Identiteettivarkaudet | Sivu = 47–48 | Selite = Sisäasiainministeriön julkaisuja 32/2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Tunniste = | www = http://www.intermin.fi/julkaisu/322010 | www-teksti = | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 18.10.2011 | Kieli = }}</ref> Identiteettivarkaudet ovat yleistyneet ja helpottuneet sähköisten tietoverkkojen käytön yleistyessä 2010-luvulla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ei ole minkäänlaista [[henkilökortti]]järjestelmää eikä väestörekisteriä, niitä paljastuu vuosittain miljoonia<ref>[http://www.ou.edu/oupd/idtheft.htm University of Oklahoma, Police Department, Identity theft]</ref> ja [[Suomi|Suomessakin]] yhä enemmän [[pikavippi]]en yhteydessä.<ref name="HS">[http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Identiteettivarkaus+voi+pian+olla+rikos/1135243014837 hs.fi]</ref>

Identiteettivarkautta ei itsessään ole toistaiseksi Suomessa kriminalisoitu (tilanne 2015).<ref name="identiteettiohjelma47" /> Identiteettiä eli henkilöyttä ei voi Suomen oikeuden mukaan varastaa, koska varkaus voi kohdistua vain [[irtain omaisuus|irtaimeen omaisuuteen]] (rikoslain 28. luku). Oikeudellisesti identiteettivarkaudessa voi kuitenkin olla kyse esimerkiksi väärän henkilötiedon antamisesta viranomaiselle ([[rikoslaki|rikoslain]] 16. luku), [[petos|petoksesta]] (rikoslain 36. luku) tai maksuvälinepetoksesta (rikoslain 37 luku).