Ero sivun ”Espanjan sisällissota” versioiden välillä

kh+, typos fixed: ensinma → ensin ma, hajoi → hajo, lukuuno → lukuun o, vuotia → -vuotia using AWB
(Aiheesta muualla)
(kh+, typos fixed: ensinma → ensin ma, hajoi → hajo, lukuuno → lukuun o, vuotia → -vuotia using AWB)
Heinäkuun 12. päivänä 1936 falangistit murhasivat hallituksen poliisivoimien luutnantin [[José Castillo]]n, joka kuului [[Espanjan sosialistinen työväenpuolue|sosialistiseen työväenpuolueeseen]]. Hän oli jo toinen muutaman viikon sisään surmattu vasemmistolainen [[Guardia de Asalto]]n upseeri. Vuorokautta myöhemmin poliisit kostivat Castillon murhan sieppaamalla ja ampumalla monarkistisen konservatiivipoliitikon [[José Calvo Sotelo]]n. Kansallismieliset upseerit käyttivät Sotelon murhaa tekosyynä kapinalle, vaikka sitä oli suunniteltu jo keväästä lähtien.<ref>[http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/SPcastillo.htm José Castillo] Spartacus Educational. Viitattu 2.4.2014.</ref>
 
Francisco Francon ja Emilio Molan johtama sotilaskapina alkoi lopulta 17. heinäkuuta [[Espanjan Marokko|Espanjan Marokosta]], jossa palvelleista sotilaista suurin osa oli ulkomaisia palkkasotureita eli legioonalaisia. Lisäksi Marokossa toimineeseen Afrikan armeijaan kuului paikallisesta väestöstä värvätyt [[Regulares]]-joukot, joita tasavaltalaiset myöhemmin kutsuivat [[Maurit|maureiksi]]. Espanjan Marokossa kapinalliset eivät juurikaan kohdanneet vastarintaa, kuitenkin he surmasivat lähes 200 tasavaltalaisten kannattajaa ja heille uskollista upseeria.<ref>Beevor, Anthony: "The Battle for Spain: The Spanish Civil War 1936–1939", s. 56–57. Weidenfield and Nicolson, 2006. ISBN 978-0-297-84832-5.</ref> Seuraavana päivänä kapina levisi suunnitellusti myös emämaan puolelle, mutta kansallismieliset eivät kuitenkaan saaneet haltuunsa maihinnousupaikkanaan pitämää [[Sevilla]]a lukuunottamattalukuun ottamatta yhtään suurkaupunkia. He onnistuivat aluksi valtaamaan ainoastaan konservatiiviset [[Vanha-Kastilia|Vanhan-Kastilian]], [[León (historiallinen alue)|Leónin]] ja [[Navarra]]n alueet, jotka olivat myötämielisiä nationalisteille.<ref>Preston, s. 102.</ref>
 
=== Voimasuhteet taistelujen alkaessa ===
== Sodan osapuolet ==
=== Tasavaltalaiset ===
Tasavaltalaisten eli [[Lojalistit|lojalistien]] joukkojen pääosan muodosti vuonna 1931 perustettu [[Espanjan tasavaltaisarmeija]], joka sisällissodan aikana tunnettiin nimellä Kansan tasavaltalaisarmeija (Ejército Popular de la República). Sen vahvuus oli enimmillään 750&nbsp;000 miestä, joista 60&nbsp;000 oli kuulunut tasavaltalaisarmeijaan jo ennen heinäkuun 1936 vallankaappausyritystä. Saman vuoden lokakuussa aloitettiin kutsunnat, jotka koskivat kaikkia 20–45 -vuotiaita miehiä. Tasavaltalaisten puolella oli myös osa Espanjan laivastoa ja ilmavoimia sekä osa puolisotilaallisista [[Guardia Civil]]- ja [[Guardia de Asalto]] -poliisijoukoista.<ref>[http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/SParmyP.htm Republican Army in Spain] Spartacus Educational. Viitattu 4.4.2014.</ref><ref>[http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/SPassault.htm Assault Guards] Spartacus Educational. Viitattu 4.4.2014.</ref> Lisäksi tasavaltalaisten rinnalla taistelivat vuodet 1936–1937 [[Baskimaan hallitus|Baskimaan hallituksen]] alainen armeija [[Euzko Gudarostea]] ja [[Baskimaan laivasto]].<ref>[http://www.marinavasca.eu/en/index.php? The Auxiliary Navy of the Basque Country (1936-37))] GipuzkoaKultura. Viitattu 4.4.2014.</ref>
 
Varsinaisen armeijan ohella sodassa oli mukana lukuisia eri poliittisten ryhmittymien, itsenäisyysliikkeiden ja ammattiliittojen jäsenistä muodostettuja joukkoja. Sodan alkuvaiheessa ne toimivat lähinnä miliisiyksiköinä ja järjestyskaarteina, armeijan muotoon ryhmät organisoitiin vasta myöhemmin. Taisteluihin osallistuivat kaikki [[Espanjan kansanrintama]]ssa mukana olleet puolueet, Baskimaan ja Katalonian itsenäisyyttä ajavat ryhmät sekä sosialistinen [[Unión General de Trabajadores|UGT]]-ammattiliitto, [[Anarkosyndikalismi|anarkosyndikalistinen]] [[Confederación Nacional del Trabajo|CNT]]-ammattiliitto ja anarkistinen [[Federación Anarquista Ibérica|FAI]]-järjestö. Näihin ryhmiin kuului yhteensä useita kymmeniä tuhansia taistelijoita, joista osa oli myös naisia. Heitä oli erityisesti anarkistien riveissä.<ref>[http://libcom.org/history/women-spanish-revolution-solidarity Women in the Spanish revolution - Solidarity] Libcom. viitattu 4.4.2014.</ref>
Maltilliset sosialistit ja kommunistit halusivat säilyttää tasavallan ja yksityisomistuksen, mutta anarkistit puolestaan olivat valmiit hyödyntämään sotaa teollisuuden, palvelujen ja maatalouden [[kollektivisointi|kollektivisoimiseksi]] työläisten haltuun. POUM asettui tukemaan anarkistien Kataloniassa aloittamaa niin sanottua [[Espanjan vallankumous (1936)|Espanjan vallankumousta]], vaatien lisäksi [[proletariaatin diktatuuri|proletariaatin diktatuuria]]. Sosialistien ja erityisesti kommunistisen PCE:n johto katsoi kuitenkin tärkeämmäksi ylläpitää kansanrintamaa liberaalien kanssa ja asettui jarruttamaan vallankumouksellisia vaatimuksia.<ref>[http://libcom.org/history/1936-1939-the-spanish-civil-war-and-revolution 1936-1939: The Spanish civil war and revolution] Libcom. Viitattu 4.4.2014.</ref> PCE:n suhtautumisen taustalla tosin oli lähinnä se, että anarkistit ja POUM vastustivat Stalinia ja lisäksi anarkistit suhtautuivat kielteisesti koko Neuvostoliittoon. Eri ryhmien väliset ristiriidat kärjistyivät toukokuussa 1937 avoimeksi katutaisteluksi, jota kutsutaan ''[[Barcelonan toukokuu]]ksi''. Hallitusta ja kommunisteja olivat vastassa eri anarkistiryhmittymät ja POUM. Kuusi päivää kestäneet taistelut päättyivät aselepoon ja sovitteluun. Niiden seurauksena anarkistien vaikutusvalta väheni Kataloniassa ja kommunistien puolestaan kasvoi.<ref name=solidarity>[http://www.solfed.org.uk/the-%E2%80%98may-days%E2%80%99-in-barcelona-1937 The ‘May Days’ in Barcelona 1937] Solidarity Federation. Viitattu 4.4.2014.</ref> PCE aloitti Stalinin vaatimuksesta Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun [[NKVD]]:n johdolla puhdistukset, jotka johtivat useiden POUM:n jäsenten murhiin sekä lopulta koko puolueen kieltämiseen.<ref name=broue>[https://www.marxists.org/history/etol/writers/broue/works/1967/04/trotsky-spanish-revolution.htm Broue, Pierre: "Trotsky and the Spanish Revolution"] Marxists.org. Viitattu 4.4.2014.</ref> Barcelonan toukokuun jälkeen kansanrintamahallitus myös osittain purki anarkistien toimeenpanemia kollektivisointeja ja yhtiöt pyrittiin ottamaan valtion kontrolliin.
 
Neuvostoliiton tukemien kommunistien tasavaltalaisten rintamaa hajoittanuthajottanut masinointi edesauttoi omalta osaltaan tasavaltalaisten tappiota. Kun Neuvostoliitto katsoi sodan hävityksi, se käski puoluetta lopettamaan taistelun. Jotkut kommunistit kuitenkin jatkoivat muiden ryhmittymien rinnalla ilman puolueen tukea. Stalin syytti tappiosta trotskilaisia ja "[[viides kolonna|viidettä kolonnaa]]", vaikka sodan loppuvaiheessa Neuvostoliitto kontrolloi suurta osaa armeijasta sekä myös osaa hallituksesta.<ref name=ec>[http://www.economist.com/node/759562 The Spanish civil war: Filling in the blanks], The Economist, 30.8.2001.</ref> Professori [[Stanley G. Payne]]n mukaan Stalinin päätavoite oli pitää sota käynnissä, kunnes hän saisi [[Ranska]]n ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] rinnalleen Saksaa vastaan. Samaan aikaan Stalin pohjusti Hitlerin kanssa tekemäänsä [[Molotov–Ribbentrop-sopimus]]ta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052748704723104576062313218731654?mg=reno64-wsj&url=http%3A%2F%2Fonline.wsj.com%2Farticle%2FSB10001424052748704723104576062313218731654.html | Nimeke = Taking A Separate Path | Ajankohta = 10.1.2001 | Julkaisija = Wall Street Journaö | Viitattu = 4.4.2014}}</ref>
 
=== Kansallismieliset ===
Pääministeri Negrinin johtamaa Espanjan toisen tasavallan hallitusta vastaan nousi 5. maaliskuuta sotilasjuntta, joka halusi rauhanneuvotteluja kansallismielisten kanssa. Eversti [[Segismundo Casado]]n johtama juntta onnistui syrjäyttämään hallituksen, joka pakeni päivää myöhemmin Ranskaan. Aloitetuissa rauhanneuvotteluissa Franco ei edelleenkään hyväksynyt kuin ehdottoman antautumisen ja niin rauhansopimusta ei saatu aikaan.<ref>[http://global.britannica.com/EBchecked/topic/408137/Juan-Negrin-Lopez Juan Negrín López] Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.7.2014.</ref>
 
Katalonian menetyksen jälkeen tasavaltalaisten ainoat merkittävät tukialueet olivat Madrid ja Valencia, joista ensinmainittuensin mainittu antautui 28. maaliskuuta ja Valencia päivää myöhemmin. Viimeiset tasavaltalaisten hallussa olleet kaupungit olivat [[Alicante]], [[Almería]], [[Murcia]] ja [[Cartagena (Espanja)|Cartagena]], jotka joutuivat kansallismielisten haltuun maaliskuun kahden viimeisen päivän aikana. Loputkin tasavaltalaisten joukot antautuivat 1. huhtikuuta, jolloin Franco julistautui sodan voittajaksi. Samana päivänä myös Yhdysvallat tunnusti Espanjan uuden kansallismielisen hallituksen.<ref name=warwick/>
 
==Terrori sodan aikana ja sen jälkeen==
22 066

muokkausta