Ero sivun ”Työlaitos” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p lisätty linkki |
fiks |
||
Rivi 1:
'''Työlaitos''' oli
Työlaitoksissa asukit tekivät erilaisia töitä korvauksena esimerkiksi lapsen elatusavun laiminlyömisestä. Työlaitoksen määritelmä oli Irtolaislain 8 §:ssä. Pakkotyölaitokset olivat erillinen organisaatio vankiloiden yhteydessä.<ref name="viite1">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 9| Vuosi = 1967| Luku = Työlaitos| Sivu = 311| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 26.8.2015 | Kieli = }}</ref>
Työlaitosten merkitys oli lähinnä "asosiaalisen aineksen" eristämisessä muusta yhteiskunnasta<ref>Uusi tietosanakirja osa 21, 1967</ref>. Laitokseen määräämisellä oli lähinnä merkitystä pakotteena, koska ansiot jäivät niissä varsin pieniksi.
Valtion omistuksessa olivat [[Ilmajoen työlaitos]] ja [[Karvian erityistyölaitos]].
Paikkoja oli kaikkiaan 1012. Vuonna 1962 niissä kävi kaikkiaan 2 785 huollettavaa. Niistä 1539 oli lasten elatusavun laiminlyönneitä perhepinnareita, 521 oli lasten huoltoavun korvausvastuun laiminlyönneitä, 355 oli irtolaisia, 297 päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjiä ja 73 kunnalliskotien niskuroivia hoidokkeja "pykäläpoikia". Huollettavista 85,8 % oli miehiä ja 76 % naisia. Irtolaisista enemmistö oli miehiä.<ref name="viite1" />
Vuonna 1977 säädetty laki lasten elatusavun turvaamisesta (122/1977) lopetti elatusavun maksamisen laiminlyöneiden määräämisen työlaitokseen. Sen jälkeen työlaitoksiin määrättiin vain irtolaislain perusteella. Vuonna 1982 irtolaislaistakin poistettiin pykälät joiden perusteella irtolainen voitiin määrätä työlaitokseen. Tällöin viimeisetkin työlaitokset lakkautettiin. Niiden tilalle saatettiin kuitenkin perustaa päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjille tarkoitettuja huoltolaitoksia, joita oli perustettu jo 1960-luvulta alkaen huoltolahoitoa koskevaan lakiin (96/1961) perustuen.
|