Ero sivun ”Suomen kirjallisuus” versioiden välillä

Suomen itsenäisyyden alkuajan huomattavimmat kertomakirjailijat olivat [[Frans Emil Sillanpää|F. E. Sillanpää]], [[Viljo Kojo]] (myös runolija), [[Emil Elenius]], [[Heikki Toppila]], [[Arvi Järventaus]], [[Juho Koskimaa]] ja [[Pentti Haanpää]].<ref>Eskola s.72</ref> F. E. Sillanpää sai [[Nobelin kirjallisuuspalkinto|Nobelin kirjallisuuspalkinnon]] vuonna 1939. Palkinto myönnettiin ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän [[luontosuhde]]ttaan”.<ref name="NP">{{Verkkoviite | Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1939/index.html | Nimeke = The Nobel Prize in Literature 1939 | Selite = elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe | Julkaisija = The Official Web Site of the Nobel Foundation | Viitattu = 24.8.2015 | Kieli ={{en}} }}</ref>

1920-luvulla suomenkielisessä kirjallisuudessa nousi esille [[Tulenkantajat (kirjallisuus)|Tulenkantajat]]-ryhmä, joka julisti kansainvälistä sanomaa ”Ikkunat auki Eurooppaan!” Heihin kuuluivat muiden muassa [[Katri Vala]], [[Mika Waltari]] ja [[Uuno Kailas]]. Suomenruotsalaiset runoilijat kehittivät [[Edith Södergran]] johtotähtenään niin sanotun suomenruotsalaisen modernismin,<ref name="FINNICA">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnica.fi/suomi/kirjallisuus.htm | Nimeke = Suomen kirjallisuuden historia | Tekijä = Liisi Huhtala ja Kari Sallamaa | Ajankohta = 2003 | Julkaisija = Finnica | Viitattu = 24.8.2015 }}</ref> jolle oli tyypillistä vapaa rytmi, voimakas kuvallisuus, aihealueen laajeneminen, arkiset motiivit sekä puhekielisyys. Vaikutteita siihen saatiin muun muassa englantilaisesta [[imagismi]]sta, venäläisestä [[futurismi]]sta, [[dadaismi]]sta ja [[ekspressionismi]]sta.