Wikipedia

Ero sivun ”Hieronymus” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit
fix
Rivi 1:
{{tämä artikkeli|käsittelee kirkkoisää. Muita Hieronymus- ja Hieronymos- nimisiä henkilöitä on lueteltu sivulla [[Hieronymos]].}}
[[Tiedosto:Lucas_van_Leyden_019.jpg|right|thumb|200px|[[Lucas van Leyden]], ''Pyhä Hieronymus'', [[Albrecht Dürer]]in maalaus1521.]]
 
'''Pyhä Hieronymus''' ('''Eusebius Sophronius Hieronymus''') (n.noin [[347]] – [[30. syyskuuta]] [[420]]) tunnetaan parhaiten henkilönä, joka käänsi [[Raamattu|Raamatun]] [[heprea]]sta ja [[koinee-kreikka|kreikasta]] [[latina|latinan kielelle]]. Tämä käännös, ''[[Vulgata]]'', on edelleen [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] virallinen Raamatun versio. Hieronymus luetaan [[kirkkoisä|kirkkoisien]] joukkoon. [[Katolinen kirkko]] lukee hänet yhdeksi [[kirkonopettaja|kirkonopettajista]].
 
== Elämä ==
 
Hieronymus syntyi [[Stridon]]issa, [[Pannonia]]n ja [[Dalmatia]]n rajalla, todennäköisesti nykyisessä [[Grahovo polje]]ssa [[Bosnia ja Hertsegovina]]ssa. Hänen vanhempansa olivat kristittyjä, mutta häntä ei kastettu ennen vuotta [[360]], kun hän oli mennyt [[Rooma]]an ystävänsä Bonosuksen kanssa opiskelemaan [[retoriikka]]a ja [[filosofia]]a. Roomassa hän opiskeli [[Aelius Donatus|Aelius Donatuksen]] alaisuudessa, joka oli taitava [[latina]]n kielen [[grammatiikka|grammaatikko]]. Hieronymus oppi myös [[koinee-kreikka]]a, mutta hän ei vielä tuolloin opiskellut kreikkalaisten kirkkoisien kirjoituksia tai muitakaan kristillisiä kirjoituksia.
 
Vietettyään useita vuosia Roomassa hän matkusti Bonosuksen kanssa Galliaan ja asettui [[Trier]]iin, "”[[Rein]]in puoli-barbaarisille rannoille"rannoille”. Siellä hän alkoi opiskella [[teologia]]a. Hän kopioi ystävälleen [[Tyrannius Rufinus|Rufinukselle]] [[Hilarius Poitierslainen|Hilarius Poitierslaisen]] [[Psalmien kirja]]n kommentaarioita sekä tutkielman ''De synodis''. Seuraavaksi hän viipyi Rufinuksen kanssa useita kuukausia tai ehkä jopa vuosia [[Aquileia]]ssa, jossa hän sai useita kristittyjä ystäviä.
 
Osa näistä ystävistä seurasi häntä, kun hän lähti vuonna [[373]] matkalle [[Traakia]]n ja [[Anatolia|Vähän-Aasian]] kautta pohjoiseen [[Syyria]]an. Hän viipyi pisimpään [[Antiokia]]ssa, missä kaksi hänen ystävistään kuoli ja hän oli itse vakavasti sairaana useampaan otteeseen. Erään sairausjakson aikana, noin talvella 373–[[374]]373–374, hän näki näyn, joka sai hänet luopumaan maallisista opinnoista ja omistamaan itsensä [[Jumala]]n asioille. Joka tapauksessa hän pidättäytyi huomattavaksi aikaa klassisten aineiden opiskelusta ja syventyi Raamattuun. Hänen opettajanaan toimi [[Apollinaris Laodikealainen]], joka opetti tuolloin Antiokiassa, ja jota ei vielä tuolloin syytetty harhaoppisuudesta.
 
Hieronymuksen mukaan kristillistä elämää edustaa täydellisimmin [[askeesi|asketismi]], ja hän siirtyikin joksikin aikaa erämaahan [[KhalkisChalkída|Khalkikseen]], Antiokiasta lounaaseen. Alueella asui paljon erakkoja. Tänä aikana hänellä oli aikaa opiskeluun ja kirjoittamiseen. Erään [[kristinusko]]on kääntyneen [[juutalaisuus|juutalaisen]] opastuksella hän yritti ensimmäistä kertaa opiskella [[heprea]]a. Hänellä oli yhteyksiä Antiokian juutalais-kristityihin, ja hän saattoi jo tällöin tutustua [[Heprealaisten evankeliumiHeprealaisevankeliumi]]in, jota pidettiin kanonisen [[Evankeliumi Matteuksen mukaan|Matteuksen evankeliumin]] alkuperäistekstinä.
 
Hieronymus palasi Antiokiaan vuonna [[378]] tai [[379]]. Piispa [[Paulinus Antiokialainen|Paulinus]] vihki hänet papiksi. Hieronymus ilmeisesti vastusteli jonkin verran, ja suostui sillä ehdolla, että saattoi jatkaa askeettista elämäänsä. Pian hän muutti [[Konstantinopoli]]in jatkamaan Raamatun opiskelua [[Gregorios Nazianzilainen|Gregorios Nazianzilaisen]] alaisuudessa. Hän vietti siellä noin kaksi vuotta. Seuraavat kolme vuotta, [[382]]–[[385]]382–385, hän oli jälleen Roomassa, läheisessä yhteydessä paavi [[Damasus I|Damasukseen]] ja muihin johtaviin kristityihin. Hänet oli kutsuttu Roomaan alun perin osallistumaan vuoden [[382]] kirkolliskokoukseen, jonka tarkoituksena oli lopettaa Antiokiassa syntynyt skisma. Hän teki itsestään korvaamattoman paaville, ja sai merkittävän aseman tämän konsistorissa.
 
[[Tiedosto:St Jerome by Rubens dsc01653.jpg|left|thumb|200px|Hieronymus ([[Peter Paul Rubens]]), ''Pyhä Hieronymus kardinaalina'', noin 1625.]]
 
Muiden toimien ohessa hän otti tehtäväkseen uudistaa vanha latinankielinen Raamattu, ''[[Vetus Latina]]'', kreikankielisten [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] ja ''[[Septuaginta]]n'' eli [[Vanha testamentti|Vanhan testamentin]] pohjalta. Tähän saakka ongelmana oli ollut latinan kielellä olemassa olleiden raamatunkäännösten (ns. vetus latina) heikko taso ja kirjavuus. Tämä tehtävä määräsi hänen tutkimustensa suunnan noin kolmeksi vuodeksi, ja siitä tuli hänen merkittävin työnsä.
 
Samaan aikaan hänen vaikutusvaltansa Rooman kirkossa lisääntyi myös muuten. Hieronymuksen ympärille kerääntyi joukko ylhäissyntyisiä ja hyvin koulutettuja naisia, osa ylhäisistä patriisisuvuista, kuten lesket Marcella ja Paula, sekä heidän tyttärensä Blaesilla ja Eustochium. He olivat kiinnostuneita asketismista sekä Raamatun tutkimisesta. Hieronymus itse kritisoi maallista papistoa. Nämä seikat nostattivat vihamielisyyttä papiston keskuudessa. Pian Hieronymuksen suosijan Damasuksen kuoltua ([[10. joulukuuta]] [[384]]) Hieronymus joutui lähtemään Roomassa.
 
Elokuussa [[385]] hän palasi Antiokiaan seuranaan veljensä Paulinianus sekä joitakin muita ystäviä. Hieman myöhemmin häntä seurasivat myös Paula ja Eustochium, jotka olivat päättäneet luopua ylellisestä elämästään Roomassa ja halusivat aloittaa uuden elämän Pyhässä Maassa. Talvella vuonna 385 Hieronymus liittyi heidän seuraansa ja toimi heidän hengellisenä oppaanaan. Pyhiinvaeltajiin liittyi myös Antiokian piispa Paulinus. He vierailivat [[Jerusalem]]issa, [[Betlehem]]issä ja [[Galilea]]n pyhissä paikoissa, ja matkustivat sen jälkeen [[Egypti]]in, jossa asui paljon tunnettuja askeettista elämää viettäviä munkkeja.
 
[[Aleksandria]]ssa Hieronymus kuunteli [[Didymos Sokea]]n tulkintoja profeetta [[Hoosea]]sta ja muistelmia [[Antonius Suuri|Antonius Suuresta]], joka oli kuollut kolmekymmentä vuotta aiemmin. Hän vietti jonkin aikaa [[Nitria]]n munkkiyhteisössä ja ihaili "Herran”Herran kaupungin"kaupungin” lukuisten asukkaiden kurinalaista elämää, mutta havaitsi jopa siellä "kätkettyjä”kätkettyjä käärmeitä"käärmeitä”, eli [[Origenes|Origeneen]] teologian vaikutusta. Loppukesästä [[388]] hän palasi Palestiinaan ja asettui loppuelämäkseen Betlehemiin. Hänen ympärillään oli joitakin ystäviä, joihin kuului sekä miehiä että naisia, mukaan lukien Paula ja Eustochium. Hän toimi yhteisön papillisena opettajana.
 
Paula takasi Hieronymukselle elannon ja mahdollisti kirjakokoelman laajentamisen. Tänä aikana hän oli toimelias kirjallisen tuotannon saralla. Kolmenkymmenenneljän viimeisen vuotensa aikana hän käänsi Vanhan testamentin alkutekstistä sekä kirjoitti parhaat Raamatun kommentaarinsa, luettelon kristillisistä kirjoittajista, sekä dialogin [[pelagiolaisuus|pelagiolaisuutta]] vastaan. Tällä aikakaudella syntyivät myös hänen poleemiset kirjoituksensa. Näihin kuuluu muun muassa tutkielma, jonka sai aikaan origenesläisten kiista Jerusalemin piispan Johanneksen ja hänen ystävänsä Rufinuksen kanssa. Koska hän oli kirjoittanut pelagiolaisuutta vastaan, joukko kiihtyneitä partisaaneja tunkeutui vuonna [[416]] luostarirakennuksiin, sytytti ne tuleen, hyökkäsi asukkaita vastaan ja tappoi diakonin. Tämä pakotti Hieronymuksen hakemaan turvaa läheisestä linnoituksesta.
 
Hieronymus kuoli Betlehemin lähellä 30. syyskuuta vuonna 420. Hänen kuolinpäivänsä kertoo [[Prosperus Akvitanialainen|Prosperus Akvitanialaisen]] teoksessaan ''Chronicon''. Hänen jäännöksensä, jotka olivat alun perin haudattuina Betlehemiin, kerrotaan myöhemmin siirretyn [[Santa Maria Maggiore]]n kirkkoon Roomaan. Kuitenkin myös muut paikkakunnat sanovat omistavansa hänen pyhäinjäännöksiään.
Rivi 32:
== Kirjoitukset ==
 
[[Tiedosto:Dürer-Hieronymus-im-Gehäus.jpg|thumb|200px|Hieronymus[[Albrecht työssäDürer]], kammiossaan''Pyhä (AlbrechtHieronymus Dürer)kammiossaan'', 1514.]]
 
=== Käännökset ===
 
Hieronymus oli huomattava oppinut aikana, jolloin oppineen oli oltava taitava paitsi latinan, myös kreikan kielessä. Hän osasi myös jonkin verran hepreaa, kun aloitti raamatunkäännösprojektinsa. Hän kuitenkin muutti työn kuluessa Betlehemiin parantamaan heprean taitoaan sekä tietämystään juutalaisista kirjoitusten kommentaarioista. Varakas roomalainen aristokraatti, Paula, perusti hänelle Betlehemiin luostarin. Siellä hän sai käännöstyönsä päätökseen. Hän aloitti vuonna [[382]] korjaamalla olemassa ollutta latinankielistä Uutta testamenttia, joka oli osa ''Vetus Latinaa''. Vuonna [[390]] hän eteni hepreankieliseen Vanhaan testamenttiin, käännettyään aiemmin joitakin osia kreikankielisestä ''Septuagintasta''. Tämä työ valmistui vuonna [[405]].
 
Seuraavan viidentoista vuoden aikana, kuolemaansa saakka, hän tuotti joukon Raamatun kirjojen selitysteoksia, joissa hän muun muassa selitti usein käännösvalintojaan. Hänen heprean taitonsa tekee myös hänen [[eksegetiikka|eksegeettisistä]] töistään, erityisesti vuoden [[386]] jälkeen kirjoitetuista, arvokkaampia kuin useimmista muiden kirkkoisien kommentaarioista. Hän käytti paljon hyväkseen juutalaista tooranselitystraditiota, ja sovelsi myös allegorisia ja mystisiä tulkintoja [[Filon Aleksandrialainen|Filon Aleksandrialaisen]] ja muun [[aleksandrialainen koulukunta|aleksandrialaisen koulukunnan]] tyyliin. Hän painotti voimakkaasti eroa Vanhan testamentin [[apokryfikirjat|apokryfien]] ja kanonisen ''Hebraica veritaksen'' välillä.<!-- (cf. his introductions to the [[Books of Samuel]], see ''Prologus Galeatus'', to the Solomonic writings, to the [[Book of Tobit]], and to the [[Book of Judith]]).-->
Rivi 44:
'''Käännökset tai muokkaukset varhaisemmista kreikkalaisista teoksista'''
 
Näihin kuuluu muun muassa neljätoista Origeneen saarnaa [[Jeremian kirja]]sta ja sama määrä [[Hesekielin kirja]]sta (käännetty Konstantinopolissa n.noin vuonna 380); kaksi Origeneen saarnaa [[Laulujen laulu]]sta (käännetty Roomassa n.noin vuonna [[383]]); 39 saarnaa [[Evankeliumi Luukkaan mukaan|Luukaan evankeliumista]] (käännetty Betlehemissä n.noin vuonna [[389]]). Hänen töihinsä on luettu myös neljä Origeneen saarnaa [[Jesajan kirja]]sta, mutta ne eivät ole todellisuudessa hänen kääntämiään.
 
Näihin töihin voidaan lukea myös teos ''De situ et nominibus locorum Hebraeorum'', joka oli merkittävä panos Palestiinan maantieteen alueella. Teos oli käännös [[Eusebios Kesarealainen|Eusebioksen]] teoksesta ''Onomastikon'', joillakin lisäyksillä ja joillakin valitettavilla poisjätetyillä osilla. Samaan aikakauteen, noin vuoteen [[390]], kuuluu teos ''Liber interpretationis nominum Hebraicorum'', joka perustuu teokseen, jonka oletetaan olevan peräisin jo Filonin ajalta ja jota Origenes myöhemmin laajensi.
 
'''Omat Vanhan testamentin selitykset'''
Rivi 52:
[[Tiedosto:BobbioJeromeInitial.jpg|thumb|200px|Hieronymuksen nimiin laitetun [[Jesajan kirja]]n kommentaarin käsikirjoitus 600-luvulta. Milano, Biblioteca Ambrosiana MS S. 45. sup.]]
 
Näihin kuuluu joukko lyhyitä Vanhan testamentin tutkielmia, jotka Hieronymus kirjoitti hieman ennen Betlehemiin asettumista ja seuraavaan viiden vuoden aikana. Näitä ovat: ''De seraphim'', ''De voce Osanna'', ''De tribus quaestionibus veteris legis'' (jotka luetaan yleensä osaksi Hieronymuksen kirjeitä numeroilla 18, 20 ja 36); ''Quaestiones hebraicae in Genesin'' ([[Ensimmäinen Mooseksen kirja|Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta]]); ''Commentarius in Ecclesiasten'' ([[Saarnaajan kirja]]sta); ''Tractatus septem in Psalmos 10–16'' ([[Psalmien kirja|Psalmeista]] 10–16, kadonnut); ''Explanationes in Michaeam'' ([[Miikan kirja]]sta), ''Sophoniam'' ([[Sefanjan kirja]]sta), ''Nahum'' ([[Nahumin kirja]]sta), ''Habacuc'' ([[Habakukin kirja]]sta) ja ''Aggaeum'' ([[Haggain kirja]]sta). Noin vuonna [[395]] hän kirjoitti joukon pidempiä kommentaarioita, tosin ilman mitään erityistä suunnitelmaa: ensin jäljelle jääneistä seitsemästä pienestä profeetasta, sitten [[Jesajan kirja]]sta (n.noin 395–[[400]]395–400), [[Danielin kirja]]sta (n.noin [[407]]), [[Hesekielin kirja]]sta (n.noin [[410]]–[[415]]410–415) ja [[Jeremian kirja]]sta (vuoden 415 jälkeen, keskeneräinen).
 
'''Omat Uuden testamentin selitykset'''
Rivi 63:
=== Historialliset kirjoitukset ===
 
[[Tiedosto:Don Lorenzo Monaco 006.jpg|thumb|200px|Hieronymus ([[Don Lorenzo Monaco)]], ''Pyhä Hieronymus kammiossaan'', noin 1420.]]
 
Yksi Hieronymuksen varhaisimmista yrityksistä historian alalla on ''[[Chronicon (Hieronymus)|Chronicon]]'' (myös ''Temporum liber''), jonka hän kokosi noin vuonna [[380]] Konstantinopolissa. Se oli latinankielinen käännös Eusebioksen ''[[Chronicon (Eusebios)|Chroniconin]]'' toisen osan muodostavista kronologisista taulukoista, ja siihen kuului myös lisäykset vuosille [[325]]–[[379]]325–379. Huolimatta useista Eusebiokselta peräisin olleista virheistä sekä joistakin Hieronymuksen omista virheistä, Hieronymus tuotti arvokkaan teoksen jo pelkästään sen vuoksi, että se antoi sykäyksen Prosperuksen ja [[Cassiodorus|Cassiodoruksen]] myöhemmille aikakirjoille.
 
Hieronymuksen merkittävin historiallinen teos on kuitenkin ''De viris illustribus'', jonka hän kirjoitti Betlehemissä vuonna [[392]]. Sen nimi ja kokoonpano on lainattu [[Suetonius|Suetoniukselta]]. Se sisältää lyhyet elämäkerralliset ja kirjalliset tiedot 135:stä kristillisestä kirjoittajasta, [[Pietari (apostoli)|Pyhästä Pietarista]] Hieronymukseen itseensä. Ensimmäiselle seitsemällekymmenelle kahdeksalle kirjoittajalle päälähteenä on käytetty Eusebioksen ''[[Kirkkohistoria (Eusebios)|Kirkkohistoriaa]]'', loppuosalle [[Arnobius|Arnobiuksesta]] ja [[Lactantius|Lactantiuksesta]] alkaen hän käytti omia tietolähteitään.
 
Hieronymuksen [[hagiografia|hagiografisia]] eli pyhimyksistä kertovia teoksia ovat:
 
* ''Vita Pauli monachi'', kirjoitettu ensimmäisellä Antiokian käynnillä (n.noin [[376]]) — ei-historiallinen teos, jonka teemat on johdettu egyptiläisestä luostariperinteestä;
* ''Vita Malchi monachi captivi'' (n.noin [[391]]) — perustuu todennäköisesti aiempaan työhön, vaikkakin se sanoo perustuvansa suullisiin keskusteluihin ikääntyneen askeetti Malkhuksen kanssa Khalkiksen erämaassa;
* ''Vita Hilarionis'' (n.noin [[391]]) — sisältää luotettavampia historiallisia tietoja kuin kaksi edellistä, perustuen osaksi [[Epifanios|Epifanioksen]] elämäkertaan ja osaksi suulliseen perinteeseen.
 
Niin kutsuttu ''Martyrologium sancti Hieronymi'' on epäaito. Sen kirjoitti ilmeisesti joku läntisen kirkon munkki 500-luvun loppupuolella tai 600-luvun alussa. Se viittaa Hieronymuksen ''Vita Malchi'' -teoksen alkuun, jossa hän on ilmaissut aikomuksensa kirjoittaa apostolisen ajan pyhimyksistä ja marttyyreistä.
Rivi 85:
=== Teologiset kirjoitukset ===
 
Periaatteessa kaikki Hieronymuksen opillisiin kysymyksiin liittyvät teokset ovat enemmän tai vähemmän luonteeltaan rajun poleemisia. Ne on suunnattu oikeaoppista uskoa vastaan hyökänneitä vastaan. Jopa Didymos Sokean Pyhästä Hengestä tekemän tutkielman latinankielinen käännös (aloitettu Roomassa [[384]], valmistunut Betlehemissä) on luonteeltaan apologeettinen ja suunnattu [[areiolaisuus|areiolaisia]] ja [[pneumatomakhia]]n kannattajia vastaan. Sama pätee hänen versioonsa Origeneen teoksesta ''De principiis'' (n.noin [[399]]), jonka tarkoituksena on ollut korvata Rufinuksen epätarkka käännös.
 
Hieronymus kirjoitti vielä tiukemmin poleemisia teoksia läpi koko elämänsä. Käydessään Antiokiassa ja Konstantinopolissa hän joutui tutustumaan areolaisuus-kysymykseen, ja erityisesti [[Meletios|Meletioksen]] ja [[Lucifer Calaritanus|Lucifer Calaritanuksen]] ympärille muodostuneeseen skismaan. Kaksi paavi Damasukselle osoitettua kirjettä (kirjeet 15 ja 16) valittaa sekä Meletioksen että Paulinuksen kannattajien käytöstä. Kummatkin olivat yrittäneet vetää häntä puolelleen kysymyksessä termien ''ousia'' ja ''hypostasis'' soveltamisessa [[kolminaisuusoppi|kolminaisuuteen]].
 
Samaan aikaan tai hieman myöhemmin, noin vuonna [[379]], Hieronymus kirjoitti teoksensa ''Liber Contra Luciferianos'' ("Kirja”Kirja luciferianolaisia vastaan"vastaan”), jossa hän käytti [[dialogi]]muotoa taistellessaan suuntauksen oppeja vastaan, erityisesti sitä, että he hylkäsivät harhaoppisten suorittaman kasteen. Roomassa, noin vuonna [[383]], hän vastusti Helvidiuksen opetuksia puolustaessaan teoksessaan [[Marian ikuinen neitsyys|Marian ikuista neitsyyttä]], sekä naimattomuuden ylempää arvoa suhteessa avioliittoon. Suunnilleen samanluoteinen vastustaja oli Jovinianus, jonka kanssa hän joutui konfliktiin vuonna [[392]]. Tätä vastaan hän kirjoitti teoksen ''Adversus Jovinianum'', sekä kirjan ääriasketistisia piirteitä puolustelevan kirjeen (kirje 48), joka oli osoitettu hänen ystävälleen Pammachiukselle.
 
Vielä kerran hän joutui puolustamaan katolista oppia hurskaudesta ja omasta askeettisesta etiikastaan vuonna [[406]] espanjalaista seurakunnanvanhinta Vigilantiusta vastaan. Tämä vastusti marttyyri- ja pyhäinjäännöskultteja, köyhyyslupauksia ja pappien [[selibaatti]]a. Samaan aikaan syntyi vastakkainasettelu Origeneen oikeaoppisuudesta Jerusalemin piispan Johanneksen ja Rufinuksen kanssa. Tähän aikaan sijoittuu eräs hänen intohimoisimmistaan ja kattavimmistaan poleemisista töistä: ''Contra Joannem Hierosolymitanum'' ([[398]] tai [[399]]); kaksi läheisesti yhteenliittyvää teosta ''Apologiae contra Rufinum'' (402); ja muutamaa kuukautta myöhemmin kirjoitettu "viimeinen”viimeinen sana"sana” hänen entiselle ystävälleen Rufinukselle, ''Liber tertius seu ultima responsio adversus scripta Rufini''. Hieronymuksen viimeinen poleeminen teos oli taitavasti kirjoitettu ''Dialogue contra Pelagianos '' ([[415]]).
 
== Teologiset näkemykset ==
 
[[Tiedosto:Francisco de Zurbarán 042.jpg|thumb|200px|[[Francisco de Zurbarán]]:, ''Pyhä Hieronymus'', 1626–1627.]]
 
Hieronymus on epäilemättä kaikkein oppinein läntisistä kirkkoisistä. Katolisessa kirkossa häntä pidetään kirjastonhoitajien ja kääntäjien suojeluspyhimyksenä. Hieronymus ohittaa muut erityisesti heprean kielen taidoillaan, jotka hän sai kovan opiskelun kautta, ja joita hän käytti taitavasti. Hieronymus oli täysin tietoinen kyvyistään, eikä aina kyennyt välttämään kiusausta ylenkatsoa tai halventaa kirjallisia kilpailijoitaan, erityisesti [[Ambrosius]]ta. Hieronymus ei loista niinkään omaperäisellä ajattelullaan tai tietojensa soveltamisessa kuin runollisella tyylillään, purevalla älyllään, sekä kyvyillään soveltaa sanallisia ilmaisuja tarpeisiinsa ja saavuttaa haluttu retorinen vaikutus.
Rivi 101:
Hieronymuksen oppineisuudessa oli kuitenkin myös heikot kohtansa. Hän tunsi hyvin sekä kreikankielisen että latinankielisen pakanallisen ja kristillisen kirjallisuuden, mutta tämä tuntemus oli osittain pintapuolista. Luonnollisestikaan hänen tietonsa vanhasta hepreasta ei vastaa nykytietämystä. Dogmatiikan suhteen hän ei pystynyt esittämään mitään erityisen omaperäistä tai sytemaattista. Poikkeuksena muista suurista kirkkoisistä, hän on vaikuttanut kirkon oppiin ainoastaan epäsuorasti. Samaa voidaan sanoa hänen osallisuudestaan moraaliteologiaan, jossa hän osoitti enemmän kiinnostusta askeettiseen luostarielämään kuin etiikan filosofis-teologiseen puoleen.
 
Tämä asenteen johdosta [[Martti Luther]] tuomitsi myöhemmin Hieronymuksen ankarasti. Protestantit ovatkin olleet melko haluttomia hyväksymään hänen kirjoituksiaan auktoritaarisiksiarvovaltaisiksi, erityisesti koska hänen opetuksensa keskittyi voimakkaasti asketismin ympärille. Dogmatiikassa hän tukeutui suojelijoihinsa: esimerkiksi suhteessa kolminaisuusopista käytyihin kiistoihin hän tukeutui paavilliseen suojelijaansa Damasukseen: [[Pietari (apostoli)|Pietarin]] kalliolle perustetun kirkon tehtävä oli päättää, tuliko hänen tunnistaa jumalallisessa ''ousiassa'' (olemuksessa) Meletioksen kannattajien tavoin kolme ''hypostaasia'', vai Paulinuksen kannattajien tavoin yksi ''hypostasis'', jossa on kolme ''prosopaa'' (persoonaa). Häntä voidaan pitää paitsi nykyaikaisen [[ultramontanismi]]n jopa myös [[jesuiitat|jesuiittojen]] äärimmäisen kuuliaisuuden edelläkävijänä.
 
Heikkouksista huolimatta Hieronymus on ansainnut paikkansa kirkkoisien joukossa jo pelkästään latinankielisen raamatunkäännöksensä ansiosta. Käännös on vaikuttanut suunnattomasti häntä seuranneeseen kirkolliseen ja teologiseen kehitykseen. Hänen saavuttamansa pyhimyksen ja kirkon tohtorin asema on kuitenkin ollut mahdollinen ainoastaan siksi, että hän ainoana pystyi siirtämään hänet kasvattaneen teologisen koulukunnan, origeneläisyyden, opetuksesta läntisen kirkon käyttöön sen vahvuudet samalla suodattaen siitä harhaoppisina pidetyt piirteet.
 
Hänen asemaansa katolisen kirkon piirissä kuvaa se, että kuvallisissa esityksissä hänellä on usein kardinaalinhattu päässään, ja jopa silloin, kun hänet kuvataan puolialastomana erakkona, punainen hattu on nähtävissä jossain muualla kuvassa. Tämä kuvaamistraditiokuvaamisperinne lienee syntynyt vastapainona sille, että hän ei ollut piispa (ollakseen kardinaali, piispuus ei ole ehtona). Hieronymus lasketaan läntisen kirkon neljän suuren kirkon opettajan ja kirkkoisän joukkoon, muut ovat Hippon piispa [[Augustinus]], Milanon piispa [[Ambrosius]] ja paavi [[Gregorius Suuri]].
 
== Katso myös ==
 
{{Commonscat|Saint Jerome|Hieronymus}}
* ''[[Vulgata]]''
 
== Lähteitä ==
 
== Lähteet ==
* ''Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge'', 1914. {{en}}
 
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.theologica.fi/hiervirill0019.html Suomennos Hieronymuksen teoksen ''De viris illustribus'' luvuista 1-91–9]. Theologica.fi.
* [http://www.theologica.fi/hieropera.html Luettelo Hieronymuksen kirjoituksista ja niiden editioistalaitoksista]. Theologica.fi.
* [http://www.catholic-forum.com/saints/saintj06.htm Hieronymuksen kirjoituksia]. {{en}}
* [http://www.newadvent.org/cathen/08341a.htm Catholic Encyclopedia: St. Jerome]. ''Catholic Encyclopedia''. {{en}}
 
{{Kirkkoisät}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Hieronymus”