Ero sivun ”Kamikaze” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan_keskeiset_artikkelit |
kh ym. |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee sotamenetelmää. Twistan albumista, katso [[Kamikaze (albumi)]].}}
[[Kuva:Kamikaze zero.jpg|thumb|300px|[[Mitsubishi A6M Reisen|Mitsubishi Zero]] hyökkää taistelulaiva [[USS Missouri (BB-63)|USS Missourin]] kimppuun.]]
[[Kuva:USS Bunker Hill hit by two Kamikazes.jpg|thumb|300px|Lentotukialus [[USS Bunker Hill (CV-17)|USS Bunker Hill]] kamikazehyökkäyksen jälkeen.]]
[[Kuva:Ensign_Kiyoshi_Ogawa_hit_Bunker_Hill_(new).png|thumb|130px
'''Kamikaze''' ({{k-ja|神風}}, luetaan joskus myös [[on-yomi]]na ''shinpū'', {{k-fi|jumalan tuuli, jumalainen tuuli, taivaallinen tuuli}}), oli [[itsemurha]]lento, joilla [[japani]]laiset hyökkäsivät [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppupuolella [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisten]] sotalaivojen kimppuun. Lentäjän tarkoitus oli törmätä räjähteillä lastatulla lentokoneella laivan kanteen tai kansirakenteisiin ja aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.
Rivi 9:
== Sanan alkuperä ==
''Kamikazella'' tarkoitettiin alun perin [[taifuuni|taifuunia]], joka 1200-luvulla kahteen otteeseen, vuosina 1274 ja 1281, tuhosi maihinnousua Japaniin yrittäneet [[mongolivaltakunta|mongolilaivastot]]. Nykyisen merkityksensä sana sai toisen maailmansodan lopulla. Japanissa kamikazea kutsuttiin myös nimellä ''tokkō'' ({{k-fi|erikoishyökkäys}}) eli kokonaisuudessaan ''tokubetsu kōgeki'', mikä oli kiertoilmaisu itsemurhahyökkäykselle. Osaston koko nimi oli ”Erikoishyökkäysosasto jumalan tuuli”. On todettu, että venäläiset käyttivät toisessa maailmansodassa kamikaze-menetelmää aikaisemmin kuin Japani. Myös Saksalla oli omia kamikaze-joukkojaan, joita kutsuttiin Sonderkommandoiksi.
Kamikaze oli Japanin laivaston termi: Japanin armeija käytti termiä ''taiatari'' ({{k-fi|yhteenajo}}).
Rivi 31:
[[Kuva:USS Columbia hit by kamikaze.jpg|thumb|300px|Lentokone pommeineen on läpäissyt risteilijän kannen ja räjähtänyt.]]
Ensimmäinen kamikaze-isku tehtiin 25. lokakuuta 1944 [[Leytenlahden taistelu]]ssa.<ref name="TK">Tieteen kuvalehti Historia 16/2013, s. 74</ref> Iskun teki aliluutnantti [[Yukio Seki]], joka lensi
Koska kamikazekoneita ohjasi ihminen ja ne liikkuivat hyvin nopeasti, niitä oli hankala torjua. Kamikaze-iskuissa kuoli noin 2 525 japanilaista hyökkääjää ja ne upottivat 81 liittoutuneiden alusta ja vahingoittivat 195 muuta. Iskuissa kuoli 4 900 liittoutuneiden sotilasta ja haavoittui 4 800. Liittoutuneet onnistuivat salaamaan kamikaze-ilmiön, ja se paljastui Yhdysvaltain suurelle yleisölle vasta sodan jälkeen. Sodanjohto pelkäsi ennenaikaisen ilmitulon johtavan sotamoraalin laskuun kotirintamalla.
Viimeiset kamikaze-hyökkäykset tehtiin [[Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset|Nagasakin pommituspäivänä]]; amiraalit Ugaki, Kitamura ja Fukuda päättivät lentää itsemurhalennon antautumisen sijaan. He repivät tähdet kauluksistaan, pukeutuivat kamikaze-lentäjän asuihin ja ottivat samurai-miekan mukaansa. Heidän mukaansa lähti useita muita vapaaehtoisia. Lisäksi ilmaan saatiin kymmenkunta [[Kawanishi N1K
Hyökkäys epäonnistui: amiraali [[William F Halsey]]n [[F6F Hellcat|Hellcat]]- ja [[Vought F4U Corsair|Corsair]]-hävittäjät, yhteensä kuutisenkymmentä konetta, iskivät japanilaiskoneiden kimppuun jo kolmisenkymmentä kilometriä Okinawan koillispuolella eli kaukana varsinaisesta kohteesta. Kokemattomat japanilaiset lentäjät eivät mahtaneet mitään harjaantuneille amerikkalaisille hävittäjälentäjille ja kaikki japanilaiskoneet ammuttiin alas. Japanilaisten ainoa aikaansaannos oli kahden jo palavan Shiden-hävittäjän törmäys saattueen suureen ammuslaivaan, joka räjähti kappaleiksi.<ref>
=== Kamikaze-lentokoneet ===
Useimmiten kamikaze-koneena käytettiin Zero-hävittäjiä, joka oli otettu palveluskäyttöön vuonna 1940. Myös kaksipaikkaisia [[Aichi D3A|Aichi D3A Val]] -syöksypommittajia käytettiin, koska
Suuri nopeus oli kamikaze-koneelle välttämätön, sillä tarkoitus oli, että koneen murskautuessa vihollisen laivan rakenteisiin koneen kuljettama [[lentopommi]] tunkeutuisi [[Mekaniikan peruslait|liikkeen jatkavuuden lain]] mukaisesti vihollisaluksen sisälle, jolloin räjähdys aiheuttaisi mahdollisimman suurta tuhoa. Vauhti oli myös tärkeää jottei ilmatorjunta saanut konetta tähtäimeensä, sillä täynnä räjähteitä oleva lentokone räjähti usein pienestäkin osumasta.
Useiden Zeroilla tehtyjen kamikaze-hyökkäysten epäonnistuttua alettiin valmistaa lentävää pommia, jonka virallinen nimi oli [[Yokosuka MXY7
Japanilaisten ainoa lähinnä itsemurhakoneeksi suunniteltu [[suihkumoottori|suihkukonetyyppi]]
=== Muut itsemurha-aseet ===
Rivi 52:
Niitä kutsuttiin nimellä ''Shin’yō'' eli ”''Meren järisyttäjä''”.
Toisen maailmansodan lopulla Japanin [[Sukellusvene|sukellusveneet]] voitiin varustaa ''Kaiten''-nimisillä ihmistorpedoilla, jotka oli tavallisesti kiinnitetty emoveneen kanteen paineistetun yhdyskäytävän välityksellä. Rakenteeltaan ''Kaiten'' perustui tavanomaiseen torpedoon, jota oli suurennettu paineistetun ohjaamon ja periskoopin asentamista varten. Joissakin niistä oli vedenalaiset kuuntelulaitteet maalin seuraamiseksi. Emoveneen ei tarvinnut nousta pintaan ohjaajan ''Kaiteniin'' siirtymistä varten; ohjaajalla oli varmuuden vuoksi kevytsukeltajan varusteet eli [[kuivapuku]] ja [[hapenkierrätin]].
Ihmistorpedo oli Japanin laivaston itsemurha-aseista tehokkain, mutta myös kallein. Sitä käytettiin vain kaikkein arvokkaimpia maaleja vastaan, joita olivat amerikkalaisten suurimmat taistelulaivat ja lentotukialukset. Esimerkiksi risteilijöitä tai [[Säiliöalus|öljytankkereita]] ei pidetty ''Kaitenin'' arvoisina maaleina. Sota ehti loppua, ennen kuin suurinta osaa valmistetuista torpedoista ehdittiin käyttää. Varmasti tiedetään vain neljän ''Kaiten''-hyökkäyksen onnistuneen. ''Kaiten''-sanalla on kaksikin merkitystä: joko ”''Taivaan muuttaja''” tai laajemmin ”''Uusi päivä alkaa, suuria muutoksia tulossa''”.
Varsinaisia itsemurhasukellusveneitäkin rakennettiin, ja ne perustuivat Japanin laivaston jo [[hyökkäys Pearl Harboriin|Pearl Harborin hyökkäyksessä]] käyttämiin kaksi- tai kolmipaikkaisiin [[pienoissukellusvene]]isiin. Veneen keulaan asennettiin tonnin painoinen laivatykin kranaatti, jonka piti läpäistä amerikkalaisten suurimpienkin taistelulaivojen vedenalainen panssari. Aluksissa oli lisäksi kaksi 457
Yhtään näistä itsemurha-aluksista ei ehditty käyttää taistelussa. Ne on usein virheellisesti sekoitettu ''
Näitä pienoissukellusveneitä kehittelivät muun muassa italialaiset jo [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]], mutta niitä ei nähty taistelussa kertaakaan.
Myös itsemurharynnäkkösukeltajia oli olemassa: heidän piti tunkeutua vihollisen ankkuripaikoille suurten räjähdyspanosten kanssa ja tuhota vihollisen aluksia räjäyttämällä panokset kriittisissä paikoissa kuten potkuriakselien juuressa. Tätä ryhmää kutsuttiin nimellä ''Fukuryū'' eli ”''Ryömivä lohikäärme''”
[[Tameichi Hara|Kommodori Hara]] arvostelee muistelmissaan tätä hyökkäyslajia aivan erityisesti: hän johti koulua, jossa näitä sukeltajia opetettiin, ja piti erityisen hyödyttömänä, että miehiä lähetettiin kuolemaan kelvottomin välinein varustettuina.
=== Vaikutus sodankäyntiin ===
Kamikaze-hyökkäykset lisäsivät
Paljon puhuvaa on, että kamikaze-joukkojen korkein komentaja, vara-amiraali [[Takijirō Ōnishi]] teki [[seppuku]]-itsemurhan sotatoimien päätyttyä; hän jätti jälkeensä viestin, jossa pyysi vilpittömästi anteeksi urheilta miehiltä, jotka oli lähettänyt turhaan kuolemaan. Oman tekonsa hän selitti sovitusuhriksi näille miehilleen ja näiden omaisille. Hänen viimeinen toiveensa oli, että hänen ruumiinsa [[tuhkaus|tuhkattaisiin]] ja tuhka ripoteltaisiin lentokoneesta sotatoimialueen ylle. Näin hän sanoi pääsevänsä miestensä seuraan ikuisuudessa.
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Axell, Albert & Kase, Hideaki | Nimeke=Kamikaze: Japanin itsemurhalentäjät | Selite=(Kamikaze: Japan’s suicide gods, 2002.) Suomentanut Matti Kinnunen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-0-30973-7}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Clostermann, Pierre|Nimike= Taivaalla palaa: sotalentäjä kertoo sotalentäjistä| Julkaisija= Otava |Vuosi= 1954}}
* Hara, Tameichi;
* {{kirjaviite| Tekijä=
===Viitteet===
|