Ero sivun ”Kamikaze” versioiden välillä

[[Kuva:Kamikaze zero.jpg|thumb|300px|[[Mitsubishi A6M Reisen|Mitsubishi Zero]] hyökkää taistelulaiva [[USS Missouri (BB-63)|USS Missourin]] kimppuun.]]

[[Kuva:USS Bunker Hill hit by two Kamikazes.jpg|thumb|300px|Lentotukialus [[USS Bunker Hill (CV-17)|USS Bunker Hill]] kamikazehyökkäyksen jälkeen.]]

[[Kuva:Ensign_Kiyoshi_Ogawa_hit_Bunker_Hill_(new).png‎|thumb|130px|right|[[Kiyoshi Ogawa]] lensi koneellaan päin USS Bunker Hilliä (''katso kuva ylhäällä'').]]

''Kamikazella'' tarkoitettiin alun perin [[taifuuni|taifuunia]], joka 1200-luvulla kahteen otteeseen, vuosina 1274 ja 1281, tuhosi maihinnousua Japaniin yrittäneet [[mongolivaltakunta|mongolilaivastot]]. Nykyisen merkityksensä sana sai toisen maailmansodan lopulla. Japanissa kamikazea kutsuttiin myös nimellä ''tokkō'' ({{k-fi|erikoishyökkäys}}) eli kokonaisuudessaan ''tokubetsu kōgeki'', mikä oli kiertoilmaisu itsemurhahyökkäykselle. Osaston koko nimi oli ”Erikoishyökkäysosasto jumalan tuuli”. On todettu, että venäläiset käyttivät toisessa maailmansodassa kamikaze-menetelmää aikaisemmin kuin Japani. Myös Saksalla oli omia kamikaze-joukkojaan, joita kutsuttiin Sonderkommandoiksi.

Ensimmäinen kamikaze-isku tehtiin 25. lokakuuta 1944 [[Leytenlahden taistelu]]ssa.<ref name="TK">Tieteen kuvalehti Historia 16/2013, s. 74</ref> Iskun teki aliluutnantti [[Yukio Seki]], joka lensi [[Mitsubishi A6M Reisen|A6M5 Zero]] -koneellaan päin [[lentotukialus]] [[USS St. Lo (CVE-63)|USS St. Lo]]n kantta. Lentokoneen räjähtäessä alus vahingoittui pahasti ja upposi.

Viimeiset kamikaze-hyökkäykset tehtiin [[Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset|Nagasakin pommituspäivänä]]; amiraalit Ugaki, Kitamura ja Fukuda päättivät lentää itsemurhalennon antautumisen sijaan. He repivät tähdet kauluksistaan, pukeutuivat kamikaze-lentäjän asuihin ja ottivat samurai-miekan mukaansa. Heidän mukaansa lähti useita muita vapaaehtoisia. Lisäksi ilmaan saatiin kymmenkunta [[Kawanishi N1K]]|Kawanishi N1K ''Shiden'']] -hävittäjää ja kaksi [[Saiun]]-torpedokonetta.

Hyökkäys epäonnistui: amiraali [[William F Halsey]]n [[F6F Hellcat|Hellcat]]- ja [[Vought F4U Corsair|Corsair]]-hävittäjät, yhteensä kuutisenkymmentä konetta, iskivät japanilaiskoneiden kimppuun jo kolmisenkymmentä kilometriä Okinawan koillispuolella eli kaukana varsinaisesta kohteesta. Kokemattomat japanilaiset lentäjät eivät mahtaneet mitään harjaantuneille amerikkalaisille hävittäjälentäjille ja kaikki japanilaiskoneet ammuttiin alas. Japanilaisten ainoa aikaansaannos oli kahden jo palavan Shiden-hävittäjän törmäys saattueen suureen ammuslaivaan, joka räjähti kappaleiksi.<ref>Albert Axell, Albert & Hideaki Kase, Hideaki: ''Kamikaze -– Japanin itsemurhalentäjät'', s. 203</ref>

Useimmiten kamikaze-koneena käytettiin Zero-hävittäjiä, joka oli otettu palveluskäyttöön vuonna 1940. Myös kaksipaikkaisia [[Aichi D3A|Aichi D3A Val]] -syöksypommittajia käytettiin, koska hätäisesti pelkästään kamikaze-tehtävään koulutetut lentäjät tarvitsivat avukseen suunnistajan. Tämä nosti itsemurhahyökkäysten uhrimäärää. Jos määrättyä tai riittävän arvokasta kohdetta ei löytynyt, kamikaze-koneella oli velvollisuus palata tukikohtaan. Sodan lopulla tästä periaatteesta luovuttiin, koska polttoainepulan vuoksi koneille riitti bensiiniäaikaa vain yksisuuntaiseen lentoon.

Useiden Zeroilla tehtyjen kamikaze-hyökkäysten epäonnistuttua alettiin valmistaa lentävää pommia, jonka virallinen nimi oli [[Yokosuka MXY7]]|Yokosuka MXY7 ”Ōka”]], ja jolle liittoutuneet antoivat lempinimen ”''Baka''” ({{k-fi|Idioottiidiootti}}). Kone kulki rakettimoottoreillaan lähes 1&nbsp;000 kmkilometriä tunnissa, joten ilmatorjunnan oli lähes mahdotonta osua siihen. Bakat kuljetettiin lähelle kohdetta [[Mitsubishi G4M2 "Betty"|Mitsubishi G4M2 ”Betty]]” -pommikoneilla, jotka hitautensa vuoksi olivat haavoittuvia. Vain muutama rakettipommi onnistui tehtävässään. Amerikkalaiset saivat runsaasti ''Baka''-pommeja sotasaaliiksi; muun muassa Okinawan maanalaisista lentokonesuojista löytyi 300 konetta. Sen sijaan sodan jälkeen Yokosukan laivastovarikolta löytynyt kahdella saksalaisella Walther-rakettimoottorilla ja kuudella kiinteäpolttoaineisella raketilla varustettu, itsenäisesti maastartin suorittamaan pystyvä ''Baka''-prototyyppi. oliSe ilmeisesti oli mallinsa ainoa valmistettu kone. <ref> Clostermann: ''Taivaalla palaa'', luku '''Tietoja Jinrai-Bakasta''' </ref>

Japanilaisten ainoa lähinnä itsemurhakoneeksi suunniteltu [[suihkumoottori|suihkukonetyyppi]] ''[[Nakajima Kikka'']] teki ainoastaan koelentoja. Tyypistä oli olemassa piirustukset myös torjuntahävittäjäksi, joskaan tämä malli ei päässyt koskaan edes prototyyppiasteelle.<ref>Arni: ''Taistelu Tyynen meren herruudesta'' 1941–45''1941–1945'', s. 420 </ref> Koelentäjänä toimi viimeisinä sotavuosina useimmat uudet hävittäjätyypit koelentänyt [[Saburo Sakai]]. Sakai tuomitsi Kikkan täysin epäonnistuneeksi, kuten aiemmin oli tuominnut myös kirjallisuudessa ylistetyt ''[[Mitsubishi J2M|Mitsubishi Raiden]]''- ja ''[[Kawanishi N1K|Shiden]]'' -hävittäjät.

Toisen maailmansodan lopulla Japanin [[Sukellusvene|sukellusveneet]] voitiin varustaa ''Kaiten''-nimisillä ihmistorpedoilla, jotka oli tavallisesti kiinnitetty emoveneen kanteen paineistetun yhdyskäytävän välityksellä. Rakenteeltaan ''Kaiten'' perustui tavanomaiseen torpedoon, jota oli suurennettu paineistetun ohjaamon ja periskoopin asentamista varten. Joissakin niistä oli vedenalaiset kuuntelulaitteet maalin seuraamiseksi. Emoveneen ei tarvinnut nousta pintaan ohjaajan ''Kaiteniin'' siirtymistä varten; ohjaajalla oli varmuuden vuoksi kevytsukeltajan varusteet eli [[kuivapuku]] ja [[hapenkierrätin]].

Ihmistorpedo oli Japanin laivaston itsemurha-aseista tehokkain, mutta myös kallein. Sitä käytettiin vain kaikkein arvokkaimpia maaleja vastaan, joita olivat amerikkalaisten suurimmat taistelulaivat ja lentotukialukset. Esimerkiksi risteilijöitä tai [[Säiliöalus|öljytankkereita]] ei pidetty ''Kaitenin'' arvoisina maaleina. Sota ehti loppua, ennen kuin suurinta osaa valmistetuista torpedoista ehdittiin käyttää. Varmasti tiedetään vain neljän ''Kaiten''-hyökkäyksen onnistuneen. ''Kaiten''-sanalla on kaksikin merkitystä: joko ”''Taivaan muuttaja''” tai laajemmin ”''Uusi päivä alkaa, suuria muutoksia tulossa''”.

Varsinaisia itsemurhasukellusveneitäkin rakennettiin, ja ne perustuivat Japanin laivaston jo [[hyökkäys Pearl Harboriin|Pearl Harborin hyökkäyksessä]] käyttämiin kaksi- tai kolmipaikkaisiin [[pienoissukellusvene]]isiin. Veneen keulaan asennettiin tonnin painoinen laivatykin kranaatti, jonka piti läpäistä amerikkalaisten suurimpienkin taistelulaivojen vedenalainen panssari. Aluksissa oli lisäksi kaksi 457 mmmillimetrin torpedoa, jotka pystyttiin ampumaan erikseen esimerkiksi taistelulaivaa suojelevan hävittäjän tuhoamiseksi, mutta torpedot saattoi virittää myös räjähtämään yhdessä keulapanoksen kanssa. Miehistöllä oli sukellusvarusteet ja hapenkierrättimet; aluksessa oli poistumiskammio ja varasto tarramiinoille, koska sitä haluttiin käyttää myös sabotaasihyökkäyksiin. Alustyypin nimi oli ''Kairyū'', ”''Merilohikäärme''”.

Yhtään näistä itsemurha-aluksista ei ehditty käyttää taistelussa. Ne on usein virheellisesti sekoitettu ''KaitenKaitenien''ien kanssa. ''Kairyū''-aluksia on säilynyt muutamia museoituina Japanissa.

Myös itsemurharynnäkkösukeltajia oli olemassa: heidän piti tunkeutua vihollisen ankkuripaikoille suurten räjähdyspanosten kanssa ja tuhota vihollisen aluksia räjäyttämällä panokset kriittisissä paikoissa kuten potkuriakselien juuressa. Tätä ryhmää kutsuttiin nimellä ''Fukuryū'' eli ”''Ryömivä lohikäärme''”;. menetelmänMenetelmän toimivuus oli kyseenalainen, koska sukeltajille varatut kevyet [[hapenkierrätin|happilaitteet]] olivat syystä tai toisesta lähes käyttökelvottomia.<ref>''Sukeltajan tie: omakohtaisia seikkailuja veden alla ja vähän historiaa'', luku ''Kelloja ja porsaita, lohikäärmeitä ja majavia''</ref>

Kamikaze-hyökkäykset lisäsivät [[Japanin ilmavoimat|Japanin ilmavoimien]] tehokkuutta huomattavasti lyhyellä aikavälillä, mutta niillä ei ollut juurikaan vaikutusta sodan lopputulokseen. Kamikaze-hyökkäyksillä japanilaiset itse tuhosivat suuren osan ilmavoimistaan, vaikka huomioitava onkin, että kalusto oli pahoin vanhentunutta. Todennäköistä on kuitenkin, että sota ei olisi jatkunut niin pitkään, mikäli japanilaiset eivät olisi aloittaneet kamikaze-iskuja, ja niiden psykologinen vaikutus oli suuri. Kymmenien laivojen menetys ja satojen vaurioituminen hidasti liittoutuneiden etenemistä, mutta ei mitenkään ratkaisevasti. Toisaalta on esitetty, että Japanin epätoivoiseksi käynyt vastarinta ja kamikaze-hyökkäysten psykologinen viesti saivat osaltaan Yhdysvaltoja käyttämään [[ydinase|atomipommia]].

Paljon puhuvaa on, että kamikaze-joukkojen korkein komentaja, vara-amiraali [[Takijirō Ōnishi]] teki [[seppuku]]-itsemurhan sotatoimien päätyttyä; hän jätti jälkeensä viestin, jossa pyysi vilpittömästi anteeksi urheilta miehiltä, jotka oli lähettänyt turhaan kuolemaan. Oman tekonsa hän selitti sovitusuhriksi näille miehilleen ja näiden omaisille. Hänen viimeinen toiveensa oli, että hänen ruumiinsa [[tuhkaus|tuhkattaisiin]] ja tuhka ripoteltaisiin lentokoneesta sotatoimialueen ylle. Näin hän sanoi pääsevänsä miestensä seuraan ikuisuudessa.

* Hara, Tameichi; Hara -Saito, Fred Saito& -Pineau, Roger Pineau: ''Japanilainen hävittäjäkapteeni''

* {{kirjaviite| Tekijä=Kari Jokinen, Kari| Nimike=Sukeltajan tie: omakohtaisia seikkailuja veden alla ja vähän historiaa| Julkaisija=Otava| Vuosi=1996| Tunniste=ISBN 951-1-14446-4| Luku=Kelloja ja porsaita, lohikäärmeitä ja majavia}}