Ero sivun ”Zuo Zongtang” versioiden välillä

 

==Elämäkerta==

Zuo syntyi oppineeseen mutta köyhään perheeesen [[Xiangyin]]in kaupungissa [[Hunan]]in maakunnassa vuonna 1812. Hän läpäisi [[Keisarillinen virkatutkinto|keisarillisen virkatutkinnon]] alemmat asteet, mutta epäonnistui kolme kertaa ylemmän ''jinshi''-asteen kokeessa. Epäonnistumisen takia mahdollisuudet saada valtiontehtäviä olivat pienet, joten hän omistautui maantietellisille tutkimuksille ja maatalouskokeiluille. Hänen taitonsa [[ikonoklasmi]]n saralla tekivät ajan myötä vaikutuksen paikallisiin oppineisiin ja virkamiehiin, joista hän tutustui esimerkiksi [[Hu Linyi]]in ja [[Lin Zexu]]un.<ref name="EMC">{{Kirjaviite | Tekijä = David Pong | Nimeke = Encyclopedia of Modern China | Vuosi = 2009 | Luku = | Sivu = 172-175 | Selite = Osa 4: U-Z | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Charles Scribner’s Sons | Tunniste = ISBN 978-0-684-31566-9 | Kieli = {{en}} }}</ref>

 

 

Vuonna 1867 Zuo nimitettiin [[Shaanxi]]n ja [[Gansu]]n kenraalikuvernööriksi tehtävänään kukistaa alueella vuosia riehunut [[muslimikapina]]. Ennen tehtävään ryhtymistä hän kuitenkin auttoi pohjoisessa [[Zeng Guofan]]ia ja [[Li Hongzhang]]ia [[Nian-kapina]]n kukistamisessa, joka vietiin päätökseen vuonna 1868. Sen jälkeen Zuo jatkoi Luoteis-Kiinaan taistellakseen muslimikapinallisia vastaan. Hän toimi seuraavat 12 vuotta Shaanxin, Gansun ja [[Itä-Turkestan]]in alueella eri muslimiryhmiä vastaan.<ref name="EWB" /> Zuo taltutti vähitellen Shaanxin ja Gansun kapinaliikehdinnän kehittämällä alueen verotusta, maanviljelyä ja paikallista tuotantoa.<ref name="brit" /><ref name="EWB" /> Kapinalliset [[Dungaanit|dungaanikansan]] edustajat pakenivat [[Kirgisia]]an ja [[Kazakstan]]iin.<ref name="OSMH">Erling Bjøi, Olof G. Lidin & Göran Malmqvist (suom. Heikki Eskelinen): ''Otavan suuri maailmanhistoria 15: Imperialismin aika'', s. 303–304. Otava, Helsinki 1986.</ref>

 

Seuraavaksi Zuo suuntasi huomionsa kauemmas ja otti tavoitteekseen valloittaa takaisin Kiinalle Itä-Turkestanin ja Etelä-[[Džungaria]]n alueet Keski-Aasiassa (nykyisen [[Xinjiang]]in alueella), jotka olivat myös päätyneet kapinallisten ja separatististen muslimiryhmien haltuun.<ref name="OSMH" /><ref name="brit" /> Lisäksi [[Venäjä]] oli vuonna 1871 miehittänyt [[Ili (alue)|Ilin]] alueen, jonka se lupasi palauttaa Kiinalle, kun Kiina saisi lähimaakunnat takaisin kontrolliinsa. Varovainen Li Hongzhang vastusti sotaan lähtemistä, mutta Zuo sai vakuutettua Kiinan hovin Venäjän uhasta. Vuonna 1875 hänet nimitettiin ylipäälliköksi sotaretkeen kapinallista [[Yakub Beg]]ia vastaan, joka oli saanut haltuunsa koko [[Tarimin allas|Tarimin altaan]]. Zuo kukisti vuonna 1877 Begin lyhytikäiseksi jääneen [[Kašgarian kuningaskunta|Kašgarian kuningaskunnan]] ja valloitti alueet takaisin. Kun Venäjä ei suostunut lupauksensa mukaisesti palauttamaan Ilin aluetta Kiinalle, käytiin siitä vuoden 1879 epäonnistuneen rajasopimuksen jälkeen uusi rajasota.<ref name="OSMH" /> Zuon armeijan läsnäolo alueella pakotti Venäjän taipumaan neuvotteluissa, ja vuoden 1881 [[Pietarin rauha (1881)|Pietarin rauhansopimuksessa]] Venäjä palautti Ilin Kiinalle.<ref name="OSMH" /><ref name="brit" /><ref name="EWB" /> Pitkälti Zuon ponnistelujen seurauksena Xinjiang liitettiin lopulta maakuntana Kiinaan vuonna 1884.<ref name="EWB" />