Ero sivun ”Vety” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Dexbot (keskustelu | muokkaukset)
p Removing Link FA template (handled by wikidata)
p kh
Rivi 1:
{{Alkuaine
|nimi=Vetyvety
|edellinen=—
|seuraava=[[Helium]]
Rivi 8:
|sijaintikuva=[[Kuva:H-TableImage.png|250px]]
|järjestysluku=1
|luokka=[[Epämetalliepämetalli]]
|lohko=s-lohko
|ryhmä= Luokitellaanluokitellaan yleensä kuuluvaksi [[alkalimetalli]]en kanssa samaan ryhmään
|jakso=1
|tiheys=0,0000899
|kovuus=
|väri=Väritönväritön
|löytövuosi=[[1766]]
|löytäjä=[[Henry Cavendish]]
Rivi 23:
|orbitaalirakenne=1s<sup>1</sup>
|elektroneja-elektronikuorilla=1
|hapetusluvut='''+I''', -I−I
|kiderakenne=Heksagonaalinenheksagonaalinen
|olomuoto=Kaasukaasu
|sulamispiste-kelvin=14,01
|sulamispiste-celsius=-259−259,14
|kiehumispiste-kelvin=20,28
|kiehumispiste-celsius=-252−252,87
|moolitilavuus=11,42
|höyrystymislämpö=0,904
Rivi 35:
|höyrynpaine=209
|höyrynpaine-lämpötila=23
|äänen-nopeus=13101&nbsp;310
|äänen-nopeus-lämpötila=300
|elektronegatiivisuus=2,1
Rivi 44:
}}
 
'''Vety''' on [[jaksollinen järjestelmä|jaksollisen järjestelmän]] ensimmäinen [[alkuaine]]. Sen [[kemiallinen merkki]] on '''H''' ({{k-la|hydrogenium}}). Vety on [[epämetalli]], mutta jaksollisessa järjestelmässä se on sijoitettu ensimmäiseen pääryhmään yhdessä [[alkalimetalli]]en kanssa. Vedyn [[elektroni]]t nimittäin jakautuvat [[energiataso]]ille samalla tavoin kuin alkalimetalleillakin yleensä: sillä on vain yksi elektroni, joka on siis sen [[valenssi (kemia)|valenssielektroni]]. [[Normaali ilmanpaine|Normaalissa ilmanpaineessa]] huoneenlämmössä vety on väritön, hajuton ja mauton, tulenarka, [[ilma]]a huomattavasti kevyempi [[kaasu]], joka esiintyy luonnossa kaksiatomisina [[molekyyli|molekyyleinä]] (H<sub>2</sub>). Vedyn [[sulamispiste]] on −259&minusnbsp;259 [[celsiusaste|°C]]tta ja [[kiehumispiste]] on −253&minusnbsp;253 celsiusastetta°C (n. 14 ja 20 [[kelvin|K]]). Vedyn [[moolimassa]] [[IUPAC]]in standardin mukaisesti on [1,00784;1,00811] g/mol<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report) |Julkaisu=Pure and Applied Chemistry |Vuosikerta = 83 |Numero = 2| Sivu = 367-370 |Julkaisija = IUPAC |Tekijä=Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen |Ajankohta=2011 |Kieli={{en}} |www=http://www.iupac.org/publications/pac/pdf/2011/pdf/8302x0359.pdf |Viitattu=15.6.2011}}</ref> .
 
Tunnetuin vety-yhdiste on [[vesi]], jonka molekyylikaava on H<sub>2</sub>O. Keveydestään huolimatta vesi esiintyy huoneenlämpötilassa nesteenä, mikä johtuu vesimolekyylien välisistä [[vetysidos|vetysidoksista]]. Vedellä on korkea kiehumispiste, mikä on tehnyt mahdolliseksi nykyisen kaltaisen elämän syntymisen. Vetyä on [[maa]]pallolla eniten nimenomaan vesimolekyyleissä, ja sitä on maapallon maankuoren kokonaismassasta 0,14&nbsp;%.<ref name ="Aga">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/like35agafi.nsf/docbyalias/gasschool_h_prop | Nimeke = Vety on yleisin kaasumme | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Aga Suomi | Viitattu = 3.1.2010 }}</ref> Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine, ja se toimii [[tähti]]en polttoaineena niissä tapahtuvissa [[fuusioreaktio]]issa.
Rivi 52:
 
=== Maailmankaikkeudessa ===
Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine ja sitä on noin 74&nbsp;% maailmankaikkeudessa esiintyvän aineen massasta. Maailmankaikkeuden atomeista 90&nbsp;% on vetyä, 9&nbsp;% [[helium]]ia ja 1&nbsp;% muita aineita. [[Spektroskopia|Spektroskooppisilla]] laitteilla tehdyillä mittauksilla on saatu selville, että Auringosta ja muista tähdistä suurin osa on vetyä.<ref name="encarta II">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Hydrogen| Osoite =http://web.archive.org/web/20080409084818/http://encarta.msn.com/encyclopedia_761552913/Hydrogen.html | Selite = Kohdassa ”II Occurrence”| Ajankohta = | Julkaisija = MSN| Viitattu = 28. kesäkuuta 2007| Kieli ={{en}} }}</ref> Auringossa vetyä [[fuusioreaktio|fuusioituu]] jatkuvasti heliumiksi. Reaktio on [[Maa]]ssa olevan elämän kannalta elintärkeä, sillä ilman Auringon tuottamaa energiaa Maassa ei olisi riittävästi lämpöä elämälle. Vety (ja helium) oli ensimmäinen alkuaine maailmankaikkeudessa, ja muut alkuaineet syntyivät myöhemmin tähdissä vedyn fuusioituessa <ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Robert E. Krebs | Nimeke =The history and use of our earth's chemical elements | Vuosi =2006 | Sivu =2 |Julkaisija =Greenwood Publishing Group | Tunniste =ISBN 978-0313334382 | www =http://books.google.fi/books?id=yb9xTj72vNAC&pg=PA2&dq=hydrogen+%2B+first+element+in+the+universe&cd=3#v=onepage&q=hydrogen%20%2B%20first%20element%20in%20the%20universe&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu = 23.011.2010 | Kieli ={{en}}}}</ref>.
 
=== Maapallolla ===
Rivi 68:
=== Fysikaaliset ominaisuudet ===
[[Kuva:Hydrogenglow.jpg|thumb|250px|Ultrapuhtaalla vedyllä on violetti hohde]]
Puhdas vety on normaalioloissa olomuodoltaan kaasua. Vetykaasu (H<sub>2</sub>) on huomattavasti ilmaa keveämpää: 0&nbsp;°C:n lämpötilassa ja normaalissa ilmanpaineessa vedyn [[tiheys]] on noin 0,09 &nbsp;g/dm³<sup>3</sup>, kun ilman tiheys vastaavissa olosuhteissa on 1,3&nbsp;g/dm³<sup>3</sup>. Myös nestemäisenä ja kiinteänä vedyn tiheys on huomattavasti pienempi kuin muiden alkuaineiden tiheydet vastaavissa olomuodoissa. Nestemäisen vedyn tiheys kiehumispisteessään on noin 0,07 &nbsp;g/cm<sup>3</sup> ja kiinteän vedyn tiheys sulamispisteessään on 0,0763 &nbsp;g/cm<sup>3</sup>.<ref name="WWH1">Wiberg, Wiberg & Holleman, s. 240</ref>
 
Vedyn sulamis- ja kiehumispiste ovat alkuaineista toiseksi alhaisimmat, sillä ainoastaan heliumilla on vetyä alhaisempi sulamis- ja kiehumislämpötila. Vedyn sulamispiste 1,013 baarin paineessa on &minus;259−259,4&nbsp;°C ja kiehumispiste &minus;252−252,9&nbsp;°C. [[Nestevety|Nestemäinen vety]], jota tuotti ensimmäisen kerran brittiläinen kemisti James Dewar vuonna [[1898]], on väritöntä muuten paitsi suurina määrinä, jolloin se näyttää vaalean siniseltä. Kiinteä vety on väritöntä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä =| Nimeke = Hydrogen| Osoite =http://web.archive.org/web/20080409084818/http://encarta.msn.com/encyclopedia_761552913/Hydrogen.html | Selite = Kohdassa ”III Physical Properties”| Ajankohta = | Julkaisija =MSN | Viitattu =30. kesäkuuta 2007 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
==== Isotoopit ====
Vetyä esiintyy luonnossa kolmena [[isotooppi]]na: <sup>1</sup>H, ²<sup>2</sup>H ja ³<sup>3</sup>H. Laboratorioissa on kuitenkin pystytty syntetisoimaan myös muita vedyn isotooppeja, joita ovat <sup>4</sup>H, <sup>5</sup>H, <sup>6</sup>H ja <sup>7</sup>H. Ne ovat hyvin epävakaita, eikä niitä esiinny luonnossa.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://physicsworld.com/cws/article/news/17107| Nimeke=Hydrogen-7 makes its debut| Julkaisu=Physics World | Ajankohta=7.3.2003| Viitattu=31.1.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://scitation.aip.org/getabs/servlet/GetabsServlet?prog=normal&id=APCPCS000610000001000920000001&idtype=cvips&gifs=yes&ref=no | Nimeke=Hydrogen-4 and Hydrogen-5 from t+t and t+d transfer reactions studied with a 57.5-MeV triton beam | Julkaisija=American Institute of Physics| Ajankohta=2.4.2002| Viitattu=31.1.2010}}</ref>
*'''<sup>1</sup>H''' eli protium ({{k-el|πρῶτον, proton, ”ensimmäinen”}}) eli tavallinen vety on yleisin vedyn isotooppi, jota on 99,98&nbsp;% kaikista vetyatomeista. Isotoopissa on vain yksi protoni, josta nimi protium tulee. Isotoopin ytimessä ei siis ole ainoatakaan [[neutroni]]a.
*'''²<sup>2</sup>H''' tai '''D''', [[deuterium]], (”toinen”), on toiseksi yleisin vedyn isotooppi, jota on noin 0,2&nbsp;% Maassa olevasta vedystä. Isotoopin ytimessä on yhden protonin lisäksi yksi neutroni. Deuterium ei ole [[radioaktiivisuus|radioaktiivista]], eikä se aiheuta merkittävää myrkytysvaaraa. Vesimolekyyliä, jossa on tavallisen vedyn sijasta deuteriumia, kutsutaan [[raskas vesi|raskaaksi vedeksi]]. Raskasta vettä käytetään esimerkiksi [[ydinvoimala|ydinvoimaloissa]] [[CANDU]]-reaktoreissa hidastimena.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/honHar/ma/STEK_YDINVOIMALAT.pdf | Nimeke =Ydinvoimalatekniikkaa | Tekijä =H. Honkanen | Tiedostomuoto =PDF | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Kajaanin ammattikorkeakoulu | Viitattu = 10.1.2010 | Kieli = }}</ref> Monia deuteroituja orgaanisia yhdisteitä, kuten deuteroitua [[kloroformi]]a, käytetään liuottimina [[NMR]]-spektroskopiassa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Donald L. Pavia,Gary M. Lampman,George S. Kriz | Nimeke =Introduction to spectroscopy | Vuosi =2008 | Sivu =199 |Julkaisija =Cengage Learning | Tunniste =ISBN 978-0495114789 | www =http://books.google.fi/books?id=FkaNOdwk0FQC&pg=PT215&dq=NMR+%2B+deuterium&cd=8#v=onepage&q=NMR%20%2B%20deuterium&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu = 10.01.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref> Deuteriumia käytetään tulevaisuudessa myös fuusioreaktoreissa polttoaineena.<ref name ="fusion">{{Verkkoviite | Osoite =http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/Hbase/nucene/fusion.html | Nimeke =Nuclear Fusion | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Georgia State University | Viitattu = 6.1.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref>
*'''³<sup>3</sup>H''' tai '''T''', [[tritium]] (”kolmas”), on hyvin harvinainen vedyn isotooppi, jonka ytimessä on yksi protoni ja kaksi neutronia. Kaikesta vedystä sitä on {{murtoluku|1/|10&nbsp;000}}. Tritium on [[radioaktiivisuus|radioaktiivista]], ja se hajoaa [[beetahajoaminen|beetahajoamisen]] kautta helium-3:ksi. Tritiumin puoliintumisaika on noin 12,32 vuotta.<ref name ="epa">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.epa.gov/rpdweb00/radionuclides/tritium.html | Nimeke =Tritium | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =U.S. Enviromental Protection Agemcy | Viitattu = 6.1.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref> Tritiumin löysivät [[Ernest Rutherford]], M. L. Oliphant ja Harteck vuonna 1934 pommittaessaan deuterium-atomeja deuteroneilla eli deuterium-atomin ytimillä. Pieniä määriä tritiumia muodostuu yläilmakehässä, kun [[kosminen säteily|kosmiset säteet]] iskeytyvät typpimolekyyleihin.<ref name="epa" /> Tritiumia voidaan myös valmistaa reaktoreissa pommittamalla [[litium]]-6:ta neutroneilla.<ref name="fusion" /> Tritium voi esiintyä kaasumaisena, mutta yleisimmin muodossa, jossa yksi vesimolekyylin protium-atomeista on korvautunut sillä.<ref name="epa" /> Tritiumin hajoamisessa syntyvät elektronit voivat virittää muiden aineiden elektroneja, joten sitä käytetään itsevalaisevana aineena rannekellojen näytöissä ja poistumistiekylteissä.<ref name ="laboratory">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.rsmas.miami.edu/groups/tritium/ | Nimeke =The Tritium Laboratory | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =University of Miami | Viitattu = 6.1.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> Muita käyttökohteita ovat merkkiaineena isotooppigeokemiassa ja lääketieteessä tutkittaessa lääkeaineiden [[metabolia]]a<ref name="epa" /><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://wwwrcamnl.wr.usgs.gov/isoig/isopubs/itchch2.html#2.5.1 | Nimeke =Fundamentals of Isotope Geochemistry | Tekijä =Carol Kendall & Eric A. Caldwell | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =U. S. Geological Survey | Viitattu = 6.1.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref>. Yksi energiantuotannon kannalta lupaavimmista fuusioreaktioista on deuteriumin ja tritiumin fuusio. Siinä vapautuu energiaa 16 MeV, mutta se vaatii noin 40 miljoonan kelvinin lämpötilan.<ref name="fusion" />
 
==== Orto- ja paravety ====
Rivi 82:
Useampiatomisilla molekyyleillä voi olla niin kutsuttuja [[spin-isomeeri|spin-isomeerejä]]. Vedyllä niitä on kaksi: orto- ja paravety. Niiden olemassaolon havaitsi R. Mecke vuonna 1924 spektroskooppisesti, ja [[Werner Heisenberg]] selitti ne kvanttimekaniikan avulla vuonna 1927. Ortovedyssä vetymolekyylin atomien [[spin]]it ovat toisiinsa nähden samansuuntaiset ja paravedyssä vastakkaiset. Näiden isomeerien fysikaalisissa ominaisuuksissa on eroja, ja niiden sulamis- ja kiehumispisteet, höyrystymislämmöt ja lämpökapasiteetit eroavat toisistaan. Esimerkiksi ortovedyn kiehumispiste on 0,24&nbsp;°C korkeampi kuin paravedyllä. Myös vety-yhdisteillä, kuten vedellä on orto- ja paraisomeerinsä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Vladimir I. Tikhonov & Alexander A. Volkov | Otsikko =Separation of Water into Its Ortho and Para Isomers | Julkaisu =Science | Ajankohta =2002 | Vuosikerta =296 | Numero =5577 | Sivut =2363 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www =http://www.sciencemag.org/cgi/content/citation/296/5577/2363 | www-teksti =Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2010 | Kieli ={{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref><ref name="GA2">Greenwood & Earnshaw s. 35-36</ref><ref name="GA3">Greenwood & Earnshaw s. 33</ref>
 
Huoneenlämpötilassa vedystä 75 &nbsp;% on ortomuodossa ja loput on paravetyä. Nestemäisessä vedyssä paramuoto on sen sijaan vallitseva, koska se on silloin stabiilimpi, ja absoluuttisessa nollapisteessä kaikki vety on paravetynä. Orto- ja paravety ovat kineettisessä tasapainossa. Ortovety voi muuntua para-isomeerikseen. Muuntuminen on eksotermistä eli lämpöä vapauttavaa, minkä vuoksi vetykaasua haihtuu säilytyspulloistaan. Häviön minimoimiseksi vetykaasu johdetaan nesteytysvaiheessa vesipitoisen [[rauta(III)oksidi]]n lävitse. Rauta(III)oksidi, platina, palladium tai typpimonoksidi toimivat katalyytteinä ja muuntavat ortovedyn paravedyksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.tkk.fi/Units/AES/courses/crspages/Tfy-56.170_03/Tfy-56.170_03-Loppuraportti.pdf | Nimeke =Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan julkaisuja: Vetyteknologiat | Tekijä =Jesper Lundbom | Tiedostomuoto =PDF | Selite =s. 68 | Julkaisu = | Ajankohta =2003 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Teknillinen korkeakoulu | Viitattu = 25.5.2010 | Kieli = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uigi.com/hydrogen.html| Nimeke =Interesting Facts and Information about Hydrogen (H<sub>2</sub>) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Universal Industril Gases, Inc | Viitattu = 25.5.2010 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref name="GA2" /><ref name="GA3" />
 
=== Kemialliset ominaisuudet ===
Rivi 90:
Vedyn tavallisin [[hapetusluku]] on +I, mutta muutamat metallit voivat yhtyä vedyn kanssa [[hydridi|hydrideiksi]], joissa sen hapetusluku on poikkeuksellisesti −I. Vedyn [[ionisoitumisenergia]] on noin 1&nbsp;310&nbsp;[[joule|kJ]]/[[mooli|mol]], siis paljon suurempi kuin varsinaisilla alkalimetalleilla, joilla se on noin 400–500&nbsp;kJ/mol. Tässä suhteessa vety muistuttaa enemmänkin [[halogeenit|halogeeneja]]. Myös vedyn [[elektronegatiivisuus]] on paljon suurempi kuin varsinaisten alkalimetallien.
 
Vetyä yhdistää alkalimetalleihin kuitenkin sen alhainen [[elektroniaffiniteetti]], toisin sanoen energia, joka vapautuu tai sitoutuu, kun kaasumaisessa muodossa olevan alkuaineen atomiin lisätään yksi elektroni. Vedyn elektroniaffiniteetti on 73&nbsp;kJ/mol eli vetyyn sitoutuu energiaa 73&nbsp;kJ/mol. Muilla alkalimetalleilla vastaava arvo on 46–60&nbsp;kJ/mol ja halogeeneilla se on −270&minusnbsp;–&nbsp;−349&nbsp;270–349 kJ/mol. Yhdistävänä tekijänä on myös se, että vedyn uloin [[atomiorbitaali]] on alkalimetallien tapaan s-orbitaali, mutta halogeeneilla uloin orbitaali on p-orbitaali.
 
==== Reaktiivisuus ====
Vety esiintyy kaksiatomisena molekyylinä, joka on tavallisissa lämpötiloissa hyvin pysyvä, eikä kovin reaktiivinen. Tämä johtuu osittain vetymolekyylin vetyatomien välisen kovalenttisen sidoksen suuresta sidosenergiasta, joka on 436 &nbsp;kJ/mol. Molekyylin hajottamiseen tarvitaan suuri määrä energiaa, eivätkä kaikki vetymolekyylit ole hajonneet vetyatomeiksi edes yli 4&nbsp;700&nbsp;°C:n lämpötilassa. Hapen ja halogeenien kanssa se kuitenkin reagoi hyvin voimakkaasti, jopa räjähdysmäisesti, muodostaen vettä tai vetyhalogenideja.<ref name="R-CO">Rayner-Canham & Overton, s.</ref><ref name ="gupta">Ram B. Gupta, s. 8</ref>
 
Atomaarinen vety sen sijaan on hyvin reaktiivista. Se on voimakas pelkistin, joka pelkistää jopa natriummetallia natriumsuoloista, ja erityisen voimakkaasti se reagoi halogeenien ja muiden voimakkaiden hapettimien kanssa. Siksi atomaarista vetyä ei esiinny luonnossa vapaana.<ref name="gupta" />
Rivi 105:
 
==== Hapot ja emäkset ====
[[Happo]] ja [[emäs]] on Brønsted-LowryBrønsted–Lowry-teoriassa määritelty siten, että happo on aine, joka luovuttaa positiivisen vety[[ioni]]n (H<sup><sup>+</sup></sup>) eli [[protoni#protoni kemiassa|protonin]] emäkselle. Emäs taas on aine, joka vastaan­ottaa vetyionin hapolta. [[Happamuus|Happamat]] vesiliuokset syntyvät, kun happo luovuttaa yhden protonin vedelle, jolloin liuokseen syntyy [[oksoniumioni|oksoniumioneja]] (H<sub>3</sub>O<sup><sup>+</sup></sup>). Oksoniumionit aiheuttavat liuoksen happamuuden. Emäksiset vesiliuokset syntyvät, kun emäs reagoi veden kanssa muodostaen [[hydroksidi-ioni|hydroksidi-ioneja]] (OH<sup><sup>&minus;</sup></sup>). Happamuus tai emäksisyys riippuu liuoksessa olevien oksonium- ja hydroksidi-ionien lukumäärästä.
 
==== Vedyn yhdisteet ====
{{pääartikkeli|[[Hydridi]]}}
Vedyn binäärisiä yhdisteitä kutsutaan hydrideiksi ja ne voidaan jakaa sidostenperusteella kolmeen luokkaan kovalenttiset, ionisidokselliset ja metalliset yhdisteet. Kovalenttisia yhdisteitä ovat vedyn ja muiden epämetallien yhdisteet, kuten [[ammoniakki]], vesi ja vetyhalogenidit. Näistä monet ovat olomuodoltaan huoneenlämpötilassa kaasuja.<ref name="zumdahl2">Zumdahl & Zumdahl, s. 915</ref><ref name="descriptive">Rayner-Canham & Overton, s.233-236 233–236</ref><ref name="chemistry2">Greenwood & Earnshaw, s.65-67 65–67</ref>
 
Ionisidokselliset hydridit sisältävät anionina hydridi-ionin (H<sup>−</sup>). Näitä vety muodostaa elektropositiivisten alkali- ja maa-alkalimetallien kanssa. Ionisidokselliset hydridit reagoivat kiivaasti veden kanssa vapauttaen vetykaasua esimerkkinä [[natriumhydridi]]n reaktio<ref name="zumdahl2" /><ref name="descriptive" /><ref name="chemistry2" />
Rivi 149:
Vetyä valmistetaan teollisuudessa usealla tavalla. Pääasiallisesti käytettyjä tapoja on viisi:
 
1) Vetyä voidaan valmistaa maakaasusta tai maaöljystä sekä vesihöyrystä katalyytin, joka on usein nikkeliä, läsnä ollessa. Reaktiossa syntyy hiilimonoksidia ja vetyä, ja se tapahtuu 800&ndash;1800–1&nbsp;000&nbsp;°C:n lämpötilassa ja 10&ndash;5010–50 ilmakehän paineessa. Suurin osa teollisesti tuotetusta vedystä valmistetaan tällä tavoin metaanista.<ref name ="zumdahl">Steven S. Zumdahl, Susan A. Zumdahl, s. 914-915</ref>
* maakaasu ([[metaani]]) CH<sub>4</sub> + H<sub>2</sub>O → CO + 3H<sub>2</sub>
* maaöljy C<sub>12</sub>H<sub>26</sub> + 12H<sub>2</sub>O → 12CO + 25H<sub>2</sub>
2) Hehkuvan [[hiili|hiilen]] joukkoon johdetaan vesihöyryä, jolloin syntyy [[hiilimonoksidi]]n ja vedyn seos, niin kutsuttua [[vesikaasu]]a.<ref name ="karamaki">E. M. Karamäki s. 67</ref>
:C + H<sub>2</sub>O → CO + H<sub>2</sub>
3) Vety voidaan erottaa vesikaasusta tai vesikaasu johtaa katalyyttiä sisältävän putken läpi noin 400&nbsp;°C:n lämpötilassa. Putkessa hiilimonoksidi reagoi vesihöyryn kanssa, jolloin muodostuu vedyn ja hiilidioksidin seos.<ref name="karamaki" />
Rivi 160:
5) Vetyä voidaan valmistaa myös vedestä [[elektrolyysi]]llä<ref name="karamaki" />:
 
*Anodireaktio: 4[OH]<sup>-</sup> → O<sub>2</sub> + 2H<sub>2</sub>O + 4e<sup>-</sup>
*Katodireaktio: 2[H<sub>3</sub>O]<sup>+</sup> + 2e<sup>-</sup> → H<sub>2</sub> + 2H<sub>2</sub>O
**Yleisesti: [OH]<sup>-</sup> + [H<sub>3</sub>O]<sup>+</sup> → O<sub>2</sub> + 2H<sub>2</sub>
 
Suuressa mittakaavassa vedyn tuottaminen elektrolyyttisesti ei ole taloudellisesti kannattavaa, koska sähköenergia on kallista.<ref name="zumdahl" />
Rivi 173:
== Käyttö ==
[[Kuva:Mercedes-Benz F-Cell WAS 2010 8927.JPG|thumb|250px|Vetypolttokennoja on mahdollista käyttää myös ajoneuvojen voimanlähteenä. Kuvassa Mercedes-Benz F-Cell -konseptiauto]]
Tällä hetkellä vetyä käytetään eniten [[kemianteollisuus|kemianteollisuudessa]], kun kidevedetöntä [[ammoniakki]]a tehdään osana [[lannoite|lannoitteiden]] valmistusprosessia. Valmistus tapahtuu [[HaberHaber–Bosch-Bosch menetelmä]]llä, jossa vety ja [[typpi]] yhdistyvät ammoniakiksi.<ref name="zumdahl" />
 
Toinen huomattava käyttäjä on [[öljynjalostus]], jossa vedyn avulla voidaan kasvattaa [[hiilivety]]jen vety-hiilisuhdettavety–hiilisuhdetta ja saada ne palamaan puhtaammin. Muita käyttökohteita ovat muun muassa oksidien poisto rautamalmeista, rikin poisto öljystä ja metanolin valmistus hiilimonoksidista. Yhteensä vetyä käytetään noin 50 miljoonaa tonnia vuodessa, ja kulutus kasvaa nykyisin noin 4–10&nbsp;% vuodessa.<ref name="ullman" />
 
Suuria määriä vetyä käytetään myös tyydyttymättömien [[kasviöljy|kasvirasvojen]] kovettamiseen vedyttämällä. Vety liittyy tyydyttymättömien rasvojen kaksoissidoksiin, jolloin niistä tulee yksinkertaisia sidoksia ja rasvahapot muuttuvat [[tyydyttynyt rasvahappo|tyydyttyneiksi]].<ref name="zumdahl" />
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Vety