Ero sivun ”Valmet Tuuli” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
p kh |
||
Rivi 20:
}}
'''Valmet Tuuli''' (myös '''VL Tuuli''') oli suomalainen alkuun [[Valtion lentokonetehdas|Valtion lentokonetehtaan]] ja myöhemmin [[Valmet]]in kehittämä ja valmistama [[koulukone]]sarja. Konetyypistä suunniteltiin ja valmistettiin kolme eri versiota vuosina 1941–1957. Ensimmäinen versio, [[VL Tuuli I]] kehitettiin [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana vuosina 1941–1944. Konetyyppi oli peräkkäinistuttava yksimoottorinen koulukone, johon oli tarkoitus valmistaa kaksi erityyppistä siipeä alkeis- ja jatkokoulutusta varten. Toinen versio, [[Valmet Tuuli II]] kehitettiin sotien päätyttyä 1944–1951. Konetyyppi pohjautui
== Versiot ==
Rivi 27:
Tuuli I:n suunnittelutyö käynnistyi [[välirauha]]n aikana vuoden 1941 alulla. [[Ilmavoimien esikunta]] teki tarjouspyynnön uudesta alatasoisesta, avo-ohjaamolla varustetusta peräkkäinistuttavasta koulukoneesta helmikuussa 1941. Koneen vaatimukseksi asetettiin soveltuvuus sekä alkeis- että jatkokoulutukseen, mikä oli tarkoitus toteuttaa rakentamalla sille kaksi eri koulutusasteille tarkoitettua siipeä. Moottoriksi esitettiin VL Viimassa käytettyä seitsemänsylinteristä [[Siemens-Halske Sh 14|Siemens Halske Sh 14A]] -[[tähtimoottori]]a.<ref name="Raunio235-236">Raunio 2007: 235–236</ref>
Lentokonetehdas lähetti toukokuussa 1941 tarjouksen konetyypin
Tuulen jatkosuunnitteluun myönnettiin 100 000 markkaa joulukuussa 1941, sekä todettiin, että koulukoneiden uusiminen oli tarkoitus suorittaa vuoden 1944 joulukuuhun mennessä. Konetyypin
Lentokonetehdas toimitti konetyypin kustannusarvion toukokuussa 1942. Siinä kaksilla siivillä ja vakaimilla varustettu prototyypin arvioitiin maksavan kaksi miljoonaa [[Suomen markka|markkaa]]. Kirjelmän saatteessa todettiin kotimaisten prototyyppien hinnan olevan noin 3–5 kertainen tuotantokoneeseen nähden, kun ulkomaisilla prototyypeillä hinta oli VL:n lehdistä saamien tietojen mukaan jopa 5–7 kertainen tuotantokoneeseen nähden.<ref name="Raunio235-236"/>
Rivi 35:
Tuuli I:n prototyyppi tilattiin elokuussa 1942. Konetyypin suunnittelu oli edelleen kesken vuoden 1942 lopulla, mutta siipikaarista ja siiven keskiosasta oli valmiina kuormituskokeissa käytetyt mallit, minkä lisäksi rungon keskiosasta oli saatu valmiiksi luonnollisen kokoinen malli. Kokonainen siipi kuormitettiin onnistuneesti huhtikuussa 1943, minkä jälkeen konetyypin kehitystyö keskeytyi lähes kokonaan. Ilmavoimien esikunta oli saanut saksalaisen [[Bücker Bü 181 Bestmann]] -koulukoneen esitteen, ja oli lähettänyt sen heinäkuussa 1943 VL:lle kehottaen kirjeen saatteessa tehdasta ottamaan vaikutteita Bestmannista kehitteillä olleeseen Tuuli-koulukoneeseen, mutta pidättäytymään peräkkäinistuttavassa ohjaamosijoittelussa. VL:n koelentäjän käskettiin lisäksi samassa saatekirjeessä liittyä johonkin saksaan lentokoneita toimittavaan komennuskuntaan ja tutustumaan Bestmanniin.<ref name="Raunio235-236"/>
Vuoden 1943 syyskuussa lentokonetehdas esitti oppilaan ohjaamon siirtoa eteen koneeseen lisätyn kuomun huonontaman näkyvyyden takia. Polttoainetankit esitettiin myös siirrettäväksi siipeen. Ilmavoimien esikunta hyväksyi ehdotukset lokakuussa 1943. Ilmavoimien komentajan käsky Bestmannin koelentämisestä toteutettiin saman kuun aikana lähettämällä suunnittelija [[Martti Vainio (lentokonesuunnittelija)|Martti Vainio]] ja koelentäjä Pekka Kokko [[Rangsdorf]]iin kolmeksi päiväksi. Kokko pääsi koelentämään Bestmannia ja totesi sen olevan erittäin onnistunut koulukone. Matkan aikana
Bestmannin edut ja niiden pohjalta tulleet muutostarpeet tiedostettiin, mutta niitä ei voitu alkaa tehdä Tuuleen VL:n kärsiessä sodanaikaisen hajasijoituksen tuomista hankaluuksista. Konetyyppi määrättiin myös maaliskuussa alempaan
=== Tuuli II ===
{{Pääartikkeli|[[Valmet Tuuli II]]}}
[[Tiedosto:Valmet Tuuli wind tunnel model.jpg|thumb|Valmet Tuuli II:n [[tuulitunneli]]malli.]]
Tuuli II:ta lähdettiin kehittelemään Tuuli I -suunnitelman pohjalta, joka oli tullut merkittävien muutostarpeiden alaiseksi ilmavoimien ja lentokonetehtaan tutustuttua saksalaiseen Bücker Bü 181 Bestmann -koulukoneeseen. Bestmannin rinnakkainistuttava ohjaamo havaittiin paremmaksi etenkin kuomukoneiden kohdalla. Suunnitelmaa oli sodan aikana työstetty [[välirauha]]sta lähtien. Töitä konetyypin parissa jatkettiin jälleen jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944.<ref name="albatros224-226">Heinonen & Valtonen 2010
Tuuli II:stä tuli Bestmannin tapaan rinnakkainistuttava kuomukone. Tuuli I:n
Puolustusministeri [[Kustaa Tiitu]] ilmoitti toukokuussa 1950 suostuvansa ilmavoimien esitykseen prototyypin tilaamisesta, jos konetyyppi täyttäisi asetetut vaatimukset ja olisi sarjatuotantokelpoinen. Tiitu totesi kirjeessään myös Sh 14 -moottorin soveltuvan parhaiten Tuuli II:een.<ref name="raunio2011s108-113">Raunio 2011
VMT toimitti koneen rakenneselosteen ilmavoimille syyskuussa 1950, joka jälkeen tuotantoon tarvittavia osia
Tuuli II:n prototyyppi valmistui ja Esko Halme lensi sen ensilennon 26. syyskuuta 1951. Lennolla havaittiin puutteita koneen ohjattavuudessa, jota
Ohjauksen puutteiden lisäksi prototyyppi oli kahden hengen miehistöllä ja täydellä polttoainekuormalla hiukan takapainoinen, millä oli vaikutusta koneen pituusvakauteen. Ongelman korjaamiseksi moottoripukkia suunniteltiin pidennettäväksi 20 senttimetrillä. Sakkaus ja alkava syöksykierre eivät tuottaneet ongelmia, minkä lisäksi koneen saavutusarvot vastasivat melko hyvin laskettuja odotusarvoja.<ref name="raunio2011s108-113"/>
Rivi 61:
{{Pääartikkeli|[[Valmet Tuuli III]]}}
[[Tiedosto:Tuuli III 1957.jpg|thumb|Tuuli III vuonna 1957]]
Valmet jatkoi uuden koulukoneen
Tuuli III:a varten selvitettiin kaikki saatavilla olevat sopivantehoiset voimalaitteet, joista lopulta parhaana valittiin [[Continental O-470|Continental O-470-A]]. Kiinteälaskutelineisen prototyypin hinnaksi arvioitiin 33,4 miljoonaa markkaa, johon sisäänvedettävät kannuspyörätelineet olisivat tuoneet miljoonan lisäkulut ja sisäänvedettävät nokkapyörätelineet kaksi miljoonaa. 20 koneen sarjassa koneyksilön hinnaksi arvioitiin 7,5 miljoonaa markkaa. Prototyypin rakentamisesta hintaan 34 miljoonaa markka päästiin sopimukseen 17. kesäkuuta 1955, jolloin koneen toimitusajaksi arvioitiin 18 kuukautta.<ref name="raunio2011s134-139"/>
Rivi 67:
Koneen suunnittelu käynnistyi heti tilauksen jälkeen [[Elias Järvineva]]n johdolla. Tuuli III:n prototyypin työmenetelmät kehitettiin alusta alkaen sarjavalmistuskelpoisiksi, minkä lisäksi konetyypissä päätettiin kokeilla Valmetille uusia työmenetelmiä, kuten alumiinin [[pistehitsaus]]ta. Pistehitaus osoittautui lopulta liian kalliiksi tuotantomenetelmäksi piensarjoissa sen korkeiden laatuvaatimusten takia. Tuuli III:n tuotannossa kokeiltiin myös [[automaattiniittaus]]ta pistehitsausta huomattavasti paremmalla menestyksellä. Myös muiden uusien tekniikoiden, kuten [[lujitemuovi]]rakenteiden käyttöä harkittiin Tuuli III:n yhteydessä. Konetyypin sarjatilauksen peruuntuessa ajatukset tosin hautautuivat.<ref name="raunio2011s134-139"/>
Tuuli III valmistui noin puoli vuotta myöhässä osittain vuoden 1956 yleis- ja toimihenkilölakkojen, sekä virheellisten raaka-ainetoimitusten takia. Esko Halme lensi konetyypin 15 minuuttia kestäneen ensilennon 31. toukokuuta 1957. Lento-ominaisuudet vastasivat yleisesti odotettuja, mutta moottorin öljynlämpö nousi sallitun lämpötila-alueen ylärajalle. Potkurin säätö oli epämääräinen, mikä aiheutti värinää tietyillä kierroslukualueilla. Lennot jatkuivat
Tuuli III:n moottori vaihdettiin koelento-ohjelman kesken, mikä oli melko harvinainen menettely. Tuuli IV -työnimellä tunnettuun kevyempään sarjavalmistusmalliin oli tarkoitus hankkia tehokkaampi 260 hevosvoiman Lycoming-moottori.<ref name="raunio2011s134-139"/>
Rivi 73:
Prototyyppi luovutettiin lokakuussa 1957 ilmavoimien koelentueen käyttöön, ja se kiersi lennostoissa lausunnoilla.<ref name="raunio2011s134-139"/> Tuuli sai positiivista palautetta lennostoissa ja ilmavoimien esikunta ehdotti sen hankintaa korkeasta hinnasta huolimatta. Konetyypin kohtalo oli jo tosin sinetöity, sillä puolustusvoimat oli päättänyt hankkia koulukoneet ulkomailta. Puolustusvoimien komentaja antoi salaisen käskyn vuoden 1958 tammikuussa ilmavoimille kokeilla ulkomaisia koulukonetyyppejä.<ref name="raunio2011s134-139"/>
Prototyyppi lensi ilmavoimien käytössä vuoden 1959 elokuulle, jolloin se vaurioitui pakkolaskussa [[Aitolahti|Aitolahdella]]. Kone poistui tämän jälkeen ilmavoimien käytöstä,<ref name="albatros236-238">Heinonen & Valtonen 2010
== Lähteet ==
|