Ero sivun ”Purjelentokone” versioiden välillä

82 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
kh
(w)
(kh)
[[kuva:Purje.jpg|thumb|250px|Purjelentokone [[Kuopion lentoasema]]n järviterminaalilla (23.3.2008).]]
'''Purjelentokone''' (myös '''liitokone''' tai '''purjekone''') on ilmaa raskaampi [[ilma-alus]], jolla
lennettäessä hyödynnetään nousevia lämpimiä ilmavirtauksia eli [[termiikki|termiikkejä]], rinnetuulia ja aaltovirtauksia.
Purjekoneet hinataan ilmaan yleensä moottorilentokoneen tai [[Vintturi purjekoneiden hinauksessa|vintturin]], joskus myös auton avulla. Ennen saatettiin käyttää vuoristoisella seudulla myös ihmisvoimin venytettyä kumiköyttä, jolla saatiin riittävä korkeus ja voitiin hyödyntää rinnetuulia. 1930-luvulla koulutukseen käytettiin tätä menetelmää muuallakin, lentojen kestot olivat tällöin vain kymmeniä sekunteja ja lento tapahtui lähellä maanpintaa. Tuolloin ei tunnettu kaksipaikkaisia liitokoneita ja oppilaan ensimmäinen yksinlento oli ensimmäinen liitolento.
 
Joissakin purjekonemalleissa on pieni moottori lentoonlähtöä tai pelkkää kotiinpaluuta varten. Jotta purjelentokoneen liito olisi moottorin sammuttamisen jälkeen mahdollisimman pitkä, moottori vedetään koneen rungon sisään nousun jälkeen. Itsestarttaavat tai paluumoottorilla varustetut koneet luokitellaan voimanlähteestä huolimatta purjekoneiksi. [[Moottoripurjelentokoneet|Moottoripurjelentokoneessa]] (MoPu) moottori ei ole sisäänvedettävä ja sen purjelento-ominaisuudet ovat yleensä heikohkot.
 
==Ilmaa raskaamman ilmailun aloitus==
Alkeellinen purjelentokone on liitokone, joka lentää esim. katapultilla laukaistuna vuoren rinteeltä. [[Otto Lilienthal]]in liitokoneet olivat tätä tyyppiä. Lilienthalin koneet muistuttivat [[Leonardo da Vinci]]n hahmottelemaa liitokoneen ideaa. Liitokone jalostui 1900-luvun lopulla [[riippuliidin|riippuliitimiksi]].
Liitokoneina pidetään myös II[[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] joukkojen ja kaluston maahanlaskuihin käytettyjä koneita kuten [[Airspeed Horsa]]a.<ref name=Stubblebine>{{Verkkoviite | Osoite = http://ww2db.com/aircraft_spec.php?aircraft_model_id=249| Nimeke = Horsa Glider|Tekijä = Stubblebine, David| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = World War II Database|
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Chen, C. Peter (editor)| Viitattu = | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
Purjekoneet jaotellaan kilpailuluokkien mukaan seuraavasti<ref>{{verkkoviite| Osoite=http://www.ilmailuliitto.fi/index.php?mid=662| Nimeke=Purjelentokilpailut| Julkaisija=Suomen Ilmailuliitto| Viitattu=1.7.2012}}</ref>:
* vakioluokka (kärkiväli korkeintaan 15 m, ei laippoja)
* 15 m -luokka (kärkiväli korkeintaan 15 m)
* 18 m -luokka (kärkiväli korkeintaan 18 m)
* 20 m -kaksipaikkaisluokka (kärkiväli korkeintaan 20 m, kaksi pilottia)
* kerholuokka (käytetään IGC -tasoituskertoimia konetyypin mukaan)
* avoin luokka (lentoonlähtömassa korkeintaan 850 kg)
* maailmanluokka (konetyyppinä [[PW-5]])
 
==Liito-ominaisuudet==
Purjekoneiden liito-ominaisuudet ovat äärimmäisen hyvät. Tyypillinen lentokoneen liitokykyä kuvaava [[nostovoima|nostovoiman]] ja vastuksen suhde (L/D), eli [[nostovoima#Liitosuhde|liitoluku]] on moderneilla konetyypeillä yli 40 ja ns.niin sanotuilla avoimen luokan koneilla jopa yli 60. Liitoluku kertoo matkan, jonka purjekone liitää kilometrin korkeudesta tasaisesti parhaan liitoluvun nopeudella. Tällaisiin suoritusarvoihin on päästy minimoimalla koneen aiheuttama aerodynaaminen [[ilmanvastus|vastus]]: pitkä ja kapea runko, pitkät [[siipi|siivet]], optimoitu muototarkka [[siipiprofiili]], [[rajakerros|sileä pinta]], sisäänvedettävä laskuteline jne.
 
Hyvien liito-ominaisuuksien vuoksi purjekoneissa käytetään [[lentojarru|lentojarruja]] laskeutuessa. Lentojarrut heikentävät siiven nostetta, jolloin purjekone vajoaa nopeammin. Lentojarrujen säätelyllä purjekone voidaan tuoda helposti haluttuun laskeutumispisteeseen.
 
[[Kuva:Purjekoneen mittaristo.jpg|thumb|Tyypillinen purjekoneen mittaritaulu.]]
 
==Mittaristo==
Nykyaikaisen purjekoneen mittaristossa on yleensä nopeusmittari, korkeusmittari, mekaaninen ja sähköinen variometri (nousu- ja laskunopeusmittari) sekä [[kompassi]]. Yhä useammassa koneessa on myös [[GPS]]-vastaanotin. Suorituskykyisistä (ns. tehokone) purjekoneista löytyy lähes aina myös lennontallennin, jonka tallenteen nojalla voidaan vahvistaa ennätyksiä ja kilpailusuorituksia. Muusta lentoliikenteestä poiketen suomalaisissa purjekoneissa käytetään metrisiä mittareita (nopeusmittari km/h-, korkeusmittari m- ja variometri m/s -asteikoilla).
 
==Valmistus==
Liitokoneet olivat 1930-luvulla puuta ja kangasta kehittyen nykyisen kaltaiseen muotoonsa samaan aikaan. Kerhorakentaminen oli tapa hankkia lentokoneita halvemmalla 1950-luvulle asti. Eräissä maissa, muun muassa [[Puola]], [[Ranska]] ja [[Neuvostoliitto]], valtio subventoi purjelentoharrastusta ja kerhot saivat ilmaisia koneita. Tämä oli omiaan vähentämään kerhorakentamista. Metalli- ja vanerirakenteet yleistyivät 1950-luvulla. [[Lasikuitu]]rakenteet valtasivat alaa 1960-luvun alusta alkaen.
 
Purjekoneet tehdään nykyään pääasiassa lasi- ja [[hiilikuitu|hiilikuidulla]] vahvistetusta lujitemuovista. Myös joitakin [[alumiini]]rakenteisia koneita on edelleen tuotannossa.
 
[[Saksa]] on purjekonevalmistuksen johtava maa, ainoastaan [[Puola]]ssaPuolassa, [[Liettua]]ssa ja [[Slovakia]]ssa on Saksan lisäksi mainittavaa purjekonevalmistusta. Saksalaisia tehtaita ovat: DG Flugzeugbau GmbH (omistaa myös yhtiön Rolladen-Schneider Flugzeugbau GmbH) ja Schempp-Hirth GmbH. Myös Suomessa on valmistettu muutamia purjekonetyyppejä. Yksi ensimmäisistä lasikuiturakenteisia oli [[KK-1e Utu]]. Maineikkaimpia suomalaisia purjelentokoneita ovat [[Polyteknikkojen ilmailukerho|Polyteknikkojen Ilmailukerhon]] (PIK) suunnittelemat konetyypit: [[PIK-3c]] ”Kajava”, [[PIK-16]] ”Vasama”, ja [[PIK-20]] ”Tiu”. Viimeksi mainittu voitti [[Räyskälän lentopaikka|Räyskälä]]n MM-kisoissa 1976 luokkansa ja sitä valmistettiin kaiken kaikkiaan yli 400 eri malleina (A-, B-, D- ja E-mallit).
 
Suomessa suurimman osan purjekoneista omistavat ilmailukerhot, joilta kerhon jäsenet vuokraavat koneensa. Myös koneiden huollot tehdään pääosin kerhojen jäsenistön voimin.
34 767

muokkausta