Ero sivun ”Leo Lähteenmäki” versioiden välillä

[[FileTiedosto:Leo Lähteenmäki.tiff|thumb|220px|Leo Lähteenmäki 1930-luvun alussa.]]

'''Leo Ludvig Lähteenmäki''' ([[8. kesäkuuta]] [[1907]] [[Tampere]] – [[16. lokakuuta]] [[1982]] [[Helsinki]]) oli suomalainen näyttelijä. Tampereen ja Helsingin näyttämöillä vaikuttanut taiteilija oli mukana myös yli neljässäkymmenessä elokuvassa vuosina [[1928]]–[[1965]]1928–1965. Lähteenmäki sai [[Pro Finlandia]] -mitalin vuonna [[1958]].

Lähteenmäen taiteellinen ura alkoi [[Tampereen Teatteri]]ssa, jossa hän työskenteli [[Eino Salmelainen|Eino Salmelaisen]] johtajakaudella [[1925]]–[[1934]]1925–1934. Hän oli yksi viidestä tulokkaasta, jotka Salmelainen otti TT:n palvelukseen kautensa alussa. Lähteenmäen varhaisia rooleja olivat muun muassa Hölmölän ruusun sulhanen [[Larin-Kyösti]]n komediassa ''[[Aarteenetsijät]]'', jota TT esitti nimellä ''[[Viisauden kaivo]]'' (ensi-ilta [[23. syyskuuta]] 1925), prinssin osa näytelmässä ''[[Tuhkimo]]'' (kevät [[1926]]) sekä nuoren hurmaajan osa [[Georg Kaiser]]in jälkiekspressionistisessa näytelmässä ''[[Oopperapalo]]'' (syksy 1926). [[Emmerich Kálmán]]in operetissa ''[[Sirkusprinsessa]]'' hän muodosti yleisön rakastaman subrettiparin [[Sirpa Tolonen|Sirpa Tolosen]] kanssa. [[Minna Canth]]in ''[[Anna Liisa]]ssa'' vuonna [[1931]] Lähteenmäellä oli Mikon rooli, nimiosa oli [[Anni Hämäläinen|Anni Hämäläisellä]], jonka kanssa Lähteenmäki niin ikään muodosti TT:ssa erään tähtiparin.

Lähteenmäki seurusteli ja kulki kaupungilla avoimesti Eino Salmelaisen kanssa, suhteen laatua arveltiin homoseksuaaliseksi. Asia oli arkaluontoinen, sillä homoseksualismihomoseksuaalisuus oli tuohon aikaan laitonta Suomessa.

Toukokuussa [[1936]] Lähteenmäki vieraili [[Tampereen Työväen Teatteri]]ssa [[Vappu Elo]]n lahjanäytännössä ''[[Shirasin prinssi]]''. Marraskuussa [[1949]] hän vieraili taasen saman teatterin komediassa ''Huhtikuu tulee'' toimittaja Huhtikuuna. [[Mika Waltari]] oli alkuaan kirjoittanut Huhtikuun roolin Lähteenmäkeä ajatellen. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana hän näytteli muun muassa hupailussa ''[[Palvelukseen halutaan]]''. [[Puolustusvoimien viihdytystoimisto]]n tuotantoa ollut näytelmä kiersi kesällä [[1944]] Suomen [[varuskunta|varuskunnissa]] ja sairaalasaleissa.

Lähteenmäen näyttämötehtäviä olivat myös muun muassa Veli (kappaleessa ''Nero ja veli''), Olavi (''[[Laulu tulipunaisesta kukasta (romaani)|Laulu tulipunaisesta kukasta]]''), Joe (''Elämän leikki'') ja Gabriel (''Gabriel, tule takaisin'').<ref name="TM198"/>

Leo Lähteenmäki esiintyi 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa useissa päärooleissa, mutta 1940-luvun puolivälin jälkeen elokuvaura käsitti lähinnä sivurooleja. DebyyttiHänen debyyttinsä valkokankailla oli vuonna [[1928]] valmistunut [[Uuno Eskola]]n hiihtourheiluaiheinen [[mykkäelokuva]] ''[[Lumisten metsien mies]]'', josta on säilynyt vain pieni pätkä. Tampereen lähistössä kuvatussa elokuvassa oli mukana kuusi muuta Tampereen Teatterin näyttelijää, pääosa oli teatterin ulkopuolisella [[Viljo Hurme]]ella. Huonosti menestynyt elokuva vei Eskolan yhtiön, Aquilan konkurssiin. Elokuvassa ''[[Mies Marseillesta]]'' ([[1937]]) Lähteenmäellä on pääosa tekniikan ylioppilaana. Iskelmäelokuvassa ''[[SF-paraati]]'' (1940) hän näyttelee polyteekkari Leo Paalua ja elokuvassa ''[[Rykmentin murheenkryyni (vuoden 1938 elokuva)|Rykmentin murheenkryyni]]'' ([[1938]]) hän tulkitsee maisteri Lauri Auermaata.

Toisen maailmansodan aikana Lähteenmäellä oli kysyntää keskeisiin osiin muun muassa elokuvissa ''[[Ketunhäntä kainalossa]]'', ''[[Totinen torvensoittaja]]'', ''[[Poikamies-pappa]]'' ja ''[[Maskotti (elokuva)| Maskotti]]''. [[1950-luku|1950-luvulla]] hän näytteli esimerkiksi ''[[Niskavuoren Heta]]'' -elokuvassa Lammentaustan Santeria, joka oli hänelle tuttu hahmo myös teatterin puolelta. 1950-luvulta alkaen sivuroolit olivat melko usein konnanrooleja. HyvinäHyviä esimerkkeinäesimerkkejä ovat mm.muun muassa elokuvat ''[[Kipparikvartetti (elokuva)|Kipparikvartetti]]'', ''[[Lentävä kalakukko]]'', ''[[Kaksi vanhaa tukkijätkää]]'' ja ''[[Oksat pois...|Oksat pois]]''. Lähteenmäen viimeinen elokuvaosa on työnjohtaja Järvelä [[Edvin Laine]]en ''[[Pinsiön parooni]]ssa'' vuodelta [[1962]], ellei varsinaiseksi elokuvaosaksi katsota pienehköä avustajatehtävää osin Suomessa kuvatussa ''[[Tohtori Živago (elokuva)|Tohtori Živagossa]]''. Lähteenmäen näyttelemä henkilö estää kirveellä uhaten [[Omar Sharif]]in tulkitseman nimihenkilön pääsyn kellarin suojaan. Sen jälkeen Lähteenmäki oli mukana vielä useissa teatterikappaleissa.

*[[Kaksi vanhaa tukkijätkää]] (1954)

*[[1918 (elokuva)|1918]] (1957)

*[[Panu Rajala|Rajala, Panu]]: ''Tunteen tulet, taiteen tasot''. 2004,. ISBN 952-99437-0-9.

*''Teatterin maailma -– Maamme teatterit ja niiden taiteilijat,''. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1950.

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Lähteenmäki, Leo}}