Ero sivun ”Eine Laine” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Paluu Helsinkiin: W |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 30:
==Lapsuus ja nuoruus==
Eine Laine syntyi kotonaan ”kosteaan ja vuotavaan huoneen ja keittiön asuntoon” [[Kasarmikatu (Helsinki)|Kasarmikatu]] 4:ssä Helsingissä talousvaikeuksissa elävän perheen kolmanneksi lapseksi. Hänellä oli kaksi vanhempaa sisarusta, veli Yrjö Laine ja sisko [[Laina Laine|Impi Laina Laine]], josta tuli myös näyttelijä. Hänen äitinsä, liikkeenharjoittaja [[Maria Paaso|Maria Sofia Paaso]] oli kotoisin [[Ii]]stä. Hän tuli alun perin Helsinkiin piiaksi, ja avioiduttuaan hankki tuloja perheelle ompelijana. Hän kuului raittiusyhdistykseen sekä työväenyhdistykseen, ja loistavana puhujana eteni naisosaston puheenjohtajaksi ja vuosien 1907-08 kansanedustajaksi. Isä Filip Laine oli muurari ja lähtöjään [[Hartola]]sta. Perhe joutui vaihtamaan usein asuntoa maksamattomien vuokrien takia. Vanhempien avioliito päättyi eroon Einen ollessa 13-vuotias. Maria Laine vastusti kiivaasti [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]n [[imperialismi]]a Suomessa ja joutui sen takia poistumaan maasta vuonna 1913. Filip Laineen työ muurarina rakennuksilla oli kausiluontoista ja hänen [[alkoholismi
Eine Laine oli nuorena kiinnostunut säveltaiteesta. Lapsena hän kävi ystävineen salaa kuuntelemassa kuuluisan [[Aino Ackté]]en laulua. 15-vuotiaana hän esitti ystävänsä Kaija Oleniuksen kanssa duettoja [[Raittiusyhdistys Koitto|raittiusyhdistys Koitossa]] ja he saivat myös näytellä ujon ja reippaan tytön roolit näytelmässä ''Ensilempi''. He kävivät katsomassa myös [[Suomen Kansallisteatteri|Kansallisteatteri]]n esityksiä. Laine opiskeli [[Helsingin suomalainen tyttökoulu|Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa]].<ref name="TM187JA188">''Teatterin maailma'', s. 187–188.</ref> Hän jätti koulun kesken, mistä hänen äitinsä ei pitänyt. Toimistotöiden ohessa Laine näytteli [[Koiton Näyttämö]]llä. [[Kansan Näyttämö]]llä hän säesti laulunäytelmiä, joissa esiintyi hänen isosiskonsa [[Laina Laine]]. Siskokset esiintyivät lukuisissa tilaisuuksissa; Eine säesti ja Laina lauloi. Eine Laine muutti vuonna 1913 [[Kotka (kaupunki)|Kotkaan]], josta hän sai töitä konttoristina. Hän näytteli myös paikallisessa näytelmäseurassa. Isoveli Yrjö Laine oli saanut Kotkasta
==
===Ammattilaisuran alku===
Laine sai ensimmäisen ammattinäyttelijän paikkansa Oulun Työväen Teatterista, jossa hän aloitti 1. tammikuuta 1916. Hänen kuukausipalkkansa oli aluksi 125 [[Suomen markka|markkaa]]. Uran alku oli hankala. Maria Laine kehotti tytärtään pysymään konttorityössä, mutta palattuaan maanpaosta [[Ruotsi]]sta Oulun kautta hän näki tyttärensä esiintyvän ja totesi: ”No, kyllä sinä oikealla alalla nyt olet”. Oulusta Laine siirtyi suurempiin kuvioihin Viipuriin, jossa hän näytteli muun muassa ''[[Elinan surma]]n'' nimiosan. Viipurissa hän opiskeli myös roolianalyysiä ja laulua. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] aikana vuonna 1918 Laine oli kahden tulen välissä - oma perhe oli [[Punakaarti|punaisella]] puolella, suurin osa näyttelijätovereista valkoisella vastapuolella. Hän oli huolissaan äitinsä ja Yrjö-veljensä asioista. Maria Laine päätyi [[Hämeenlinna]]an vankilaan. Myös Filip Laine pidätettiin, mutta hänet vapautettiin pian. Kuulusteluissa häntä tosin oli ruoskittu. Yrjö Laine katosi [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjä]]lle, mutta palasi Suomeen muutaman vuoden päästä vaimoineen ja tyttärineen vapaana kansalaisena.▼
▲Laine sai ensimmäisen ammattinäyttelijän paikkansa Oulun Työväen Teatterista, jossa hän aloitti 1. tammikuuta 1916. Hänen kuukausipalkkansa oli aluksi 125 [[Suomen markka|markkaa]]. Uran alku oli hankala. Maria Laine kehotti tytärtään pysymään konttorityössä, mutta palattuaan maanpaosta [[Ruotsi]]sta Oulun kautta hän näki tyttärensä esiintyvän ja totesi: ”No, kyllä sinä oikealla alalla nyt olet”. Oulusta Laine siirtyi suurempiin kuvioihin Viipuriin, jossa hän näytteli muun muassa ''[[Elinan surma]]n'' nimiosan. Viipurissa hän opiskeli myös roolianalyysiä ja laulua. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] aikana vuonna 1918 Laine oli kahden tulen välissä
Eine Laine kehitti ammattitaitoaan ottaen lisää roolianalyysi-, laulu-, puhetekniikka- ja plastiikkatunteja. Lokakuussa [[1919]] hän huomasi olevansa raskaana. [[Operetti]]diivalle oli tärkeää säilyttää illuusio ”tavoiteltavasta päiväperhosesta”, lapsi ja avioliitto eivät sopineet kuvaan. Hän meni kuitenkin naimisiin lapsen isän [[Einari Rinne|Einar Rinteen]] kanssa ja esikoistytär [[Eila Rinne|Eila]] syntyi 18. kesäkuuta 1920. Viipurista Laine siirtyi [[Tampereen Teatteri]]in, ilman aviomiestään joka oli jo ennen tyttären syntymää siirtynyt Helsinkiin. Tampereella Laine näytteli useita päärooleja – hän oli paitsi operettiprimadonna, myös koomisten tyyppiroolien tulkitsija. Hän näytteli mm. ''Pygmalionissa'' Elizan osan. Laine alkoi seurustella kollegansa [[Yrjö Tuominen|Yrjö Tuomisen]] kanssa ja palasi Helsinkiin samaan aikaan kun odotti jo lasta Tuomiselle. Avioliitto Rinteen kanssa oli muodollisesti voimassa, mutta Laineen ja Tuomisen seurustelua ei paheksunut edes näyttelijä [[Jalmari Rinne]], Einarin veli. Laine ja Yrjö Tuominen avioituivat vuonna 1921, ja heille syntyi tytär Terttu.<ref name="TM187JA188"/>▼
▲Viipurissa Eine Laine teki läpimurtonsa teatterissa [[Oscar Strauss]]in näytelmässä ''Valssiunelmia''. Hän kehitti ammattitaitoaan
==Paluu Helsinkiin==▼
▲===Paluu Helsinkiin===
[[File:Actresses Elsa Rantalainen and Eine Laine recording a radio play in a studio, 1930's..jpg|thumb|Laine (oikealla) ja [[Elsa Rantalainen]] nauhoittamassa radiokuunnelmaa 1930-luvulla.]]
Eine Laine teki pääosan urastaan Kansan Näyttämöllä ja [[Helsingin Kansanteatteri]]ssa, joissa hän työskenteli näyttelijänä ja ohjaajana vuosina 1922–1955 yli kolme vuosikymmentä. Kansan Näyttämöllä hän näytteli niin [[komedia|komedioissa]], [[draama|draamoissa]] kuin opereteissakin. Klassisiin näyttämötehtäviin kuuluivat muun muassa ''Iloinen leski'', [[Minna Canth]]in ''Anna Liisa'', ''Kevään kultainen aika'', ''Pyhä Johanna'', ''Kuka meistä on varas?'' ja ''Floridan ruusut''.<ref>[http://www.teatterimuseo.fi/skene/historiaa/eine.php Teatterimuseo]</ref> Kaikkiaan hänen operettikautensa kesti 20 vuotta, 1915-1935. Hän ystävystyi legendaarisen [[Mia Backman]]in kanssa, joka oli Kansan Näyttämön johtaja vuosina 1922–1934. [[Sven Hildén]]istä ja Laineesta kehittyi 1920-luvun kuluessa vertaansa vailla oleva näyttelijäpari; he esiintyivät yhdessä kymmenissä opereteissa, joihin he harjoittelivat tansseja myös vapaa-ajalla, sekä [[komedia|komedioissa]] ja [[tragedia|tragedioissa]]. Operettien sekä salonkinäytelmien roolipuvut veivät Laineen perikatoon. Tuohon aikaan näyttelijän piti itse kustantaa esiintymispuvut ja niihin hupeni miltei hänen koko palkkansa. Laine osallistuikin kesällä näyttämökiertueille saadakseen talouttaan paikattua. Kansan Näyttämöllä Laine sai työskennellä vuodesta 1928 lähtien Einar Rinteen kanssa. Työasioissa entinen aviopari tuli hyvin toimeen. Rinne ystävystyi myös Laineen uuden aviopuolison Yrjö Tuomisen kanssa.
Rivi 48 ⟶ 50:
Laine teki useita opintomatkoja kotimaansa ulkopuolelle: vuonna 1923 [[Saksa]]an ja vuonna 1925 Saksaan, [[Ranska]]an ja [[Italia]]an. Vuonna 1937 hän teki opintomatkan [[Neuvostoliitto]]on ja seuraavana vuonna Ranskaan.<ref name="TM187JA188"/>
===Näyttämötehtäviä===
Vuonna 1937 Laine ohjasi Kansanteatterille revyyoperetin ''Lennokki'', joka oli yleisömenestys. Nelituntista revyytä esitettiin noin sata kertaa täysille katsomoille. Lisäksi siitä tehtiin paikallisia versioita Tampereelle, Turkuun ja Viipuriin.<ref>Pennanen & Mutkala 2008, s. 29.</ref> Laineen uran muita teatteriohjauksia olivat muun muassa ''Omatunto'', ''Älkää surko'', ''Huomenna on toisin'', ''Vaimoni on pariisitar'' ja ''Rouva Suorasuu''.<ref name="TM187JA188"/> Hänen näyttelijäntöitään puhenäytelmissä olivat muun muassa Laura (kappaleessa ''Isä''), Henriette (''Rikoksia'') ja Gina (''Villisorsa'') sekä nimiosat ''Pyhä Johanna'', ''Rakastava Katariina'' ja ''Rouva Suorasuu''.<ref name="TM187JA188"/>
===Elviira Suulasvuo===
Vuonna [[1939]] [[Serp]] eli Seere Salminen loi [[Elviira Suulasvuo]]n, pirteän naishahmon, jota Laine alkoi esittää radiossa ja myöhemmin kiertueilla sotarintamalla. Elviirasta tuli sota-aikana hyvin suosittu hahmo, ja se henkilöityi nimenomaan Laineeseen, ennen kuin Elviira-[[monologi|monologeja]] alkoi ilmestyä kirjana.
===Jäähyväiset teatterille===
Sodan jälkeen vaikeat sairaudet piinasivat Lainetta. Silmäsairauteen löytyi paras apu [[Davos]]ista [[Sveitsi]]stä, mutta matkaa varten oli järjestettävä rahankeräys. Sveitsissä Laine vietti puolisen vuotta ja palasi Suomeen 15. syyskuuta 1946. Yrjö Tuominen kuoli yllättäen lokakuussa. Työelämässä Laine jatkoi näytelmien ohjaajana. SOK:n Näyttämölle hän ohjasi muun muassa näytelmät ''Puut kuolevat pystyyn'', ''Markiisitar'' ja ''Jumalat hymyilevät''. Laineen jäähyväisjuhla 4. huhtikuuta 1955 oli komea. Hänet kuljetettiin vanhoilla kieseillä kansalaisillallisille, [[Ylioppilasteatteri]]n näyttelijät osoittivat ihailuaan juhlitulle primadonnalle.
===Valkokankaalla ja televisiossa===
Laineen elokuvaosat käsittävät koko joukon erityyppisiä naisia seurapiirirouvista piikoihin. Valkokankaalla hän oli ennen kaikkea sivuosien tulkitsija. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1925 näyttäytymisellä mykkäelokuvassa ''[[Suvinen satu]]''. Ensimmäinen isompi rooli oli kymmenen vuotta myöhemmin Kielo Mares elokuvassa ''[[Kaikki rakastavat]]''. Saman elokuvan erääseen melodiaan Laine teki sanoituksen. 1940-luvulla Laine oli [[Suomi-Filmi]]n vakituinen elokuvanäyttelijä. Vuonna 1940 hänellä oli osa peräti viidessä ensi-iltaelokuvassa, mukaan luettuna keskeinen naissivuosa keittäjä Mimminä komediassa ''[[Kyökin puolella]]''. Vuonna 1942 hän tulkitsi professorska Karin Timeliuksen roolin elokuvassa ''[[Neljä naista]]''. [[Valentin Vaala]]n [[Kauhuromantiikka|kauhuromanttisessa]] elokuvaklassikossa ''[[Linnaisten vihreä kamari]]'' hän näytteli hersyvän hovineuvoksetar Winterloon osan. Edellä mainitussa sekä myös Vaalan ohjaamassa komediassa ''[[Morsian yllättää]]'' vuonna 1941 Laineen vastanäyttelijänä oli [[Reino Valkama]].
Rivi 68 ⟶ 70:
Laineen ura jatkui 1960-luvulla henkilöohjaajana televisiosarjassa ''Tuttavamme Tarkat''. Sarjaa tehtiin pari vuotta, ja se jatkui pienin muutoksin nimellä ''[[Me Tammelat]]'', jossa Laine näytteli Liisa Tammelan äitiä. Sarjaa esitettiin enimmäkseen suorana.
===Sanoittajan ura===
Laineen kynästä on lähtöisin usean ikivihreän [[Iskelmämusiikki|iskelmän]] sanoitus. Hän sanoitti lauluja [[Fazer]]ille nimimerkillä '''Ela'''. Laineen toinen salanimi sanoittajana oli '''A. Puhto'''. Laulut olivat usein [[Harry Bergström]]in tai [[George de Godzinsky]]n säveltämiä. Lisäksi hän sanoitti lukuisia käännösiskelmiä. Laulutekstit syntyivät iltaisin ja öisin kotona työpöydän ääressä, ja tyttäret saattoivatkin löytää aamulla väsyneenä nukahtaneen äitinsä täysissä pukeissa.<ref>http://pomus.net/001884</ref> Laineen sanoittamia lauluja on levytetty satakunta kappaletta. Erityisen paljon niitä levytti [[Arvi Tikkala]]. Myös [[Olavi Virta]], [[Metrotytöt]] ja [[Harmony Sisters]] levyttivät useita Laineen sanoittamia musiikkikappaleita, samoin näyttelijä [[Tauno Palo]].<ref>{{Äänitearkisto|sanoitus|Laine+Eine|Eine Laineen}}</ref>
Rivi 74 ⟶ 76:
Laine sanoitti elokuviin myös erinäisiä lauluja, joista ei ole tehty levytyksiä. Näitä ovat muun muassa ”Tyttöni pienoinen” ja ”Öitteni haave” elokuvasta ''Kyökin puolella'', ”Bulu Bulu Bulu” elokuvasta ''[[Vaimoke]]'' sekä ”Miehet varokaa” elokuvasta ''[[Poikani pääkonsuli]]''. Kaikkiaan hän sanoitti elokuviin parisenkymmentä kappaletta, joista kymmenen on myöhemmin levytettyjä. Alla olevassa luettelossa on puolestaan mainittu eräitä Laineen sanoittamia sävelteoksia, joista on tehty useitakin levytyksiä vuosikymmenien aikana.
====24 Eine Laineen sanoittamaa laulua====
{{palsta-a}}
Rivi 92 ⟶ 94:
*Kun kuulen tuon (sävellys ja sovitus Harry Bergström; elokuvasta ''Mieheke'')
<small>Levyttäneet [[Tauno Palo]] ja [[Dallapé]]-orkesteri (1936)</small>
*Milloin luottaa voin sinuun (sävellys [[Eugen
<small>Levyttänyt Arvi Tikkala (1939)</small>
*Missä yösi vietitkään (sävellys Robert Wilhelm von Essen)
Rivi 114 ⟶ 116:
*[[Seitsemän tuntia onnehen]] (sävellys Harry Bergström; elokuvasta ''[[Morsian yllättää]]'' (1941))
<small>Levyttäneet muun muassa Olavi Virta (1942), [[Kivikasvot]] (1974), [[Mikko Järvinen (laulaja)|Mikko Järvinen]] (1980), [[Taneli Mäkelä]] (1990)</small>
*Shampanjakuhertelua (sävellys [[Georg
<small>Levyttäneet [[Birgit Kronström]] & [[Tauno Palo]] (1942)</small>
*Sulle salaisuuden kertoa mä voisin (sävellys George de Godzinsky; elokuvasta ''[[Kyökin puolella]]'' (1940))
<small>Levyttäneet muun muassa Harmony Sisters (1942), [[Eino Virtanen (muusikko)|Eino Virtanen]] (1971), [[Eino Grön]] (1990), [[Marika Krook]] (1999)</small>
*Suven leikkeihin (sävellys Harry Bergström)
<small>Levyttäneet [[Eugen
*Tango Venezia (sävellys George de Godzinsky)
<small>Levyttäneet Arvi Tikkala (1937), Harmony Sisters (1942)</small>
| |||