'''Patarumpu''' on suurikokoinen [[lyömäsoitin]]. Jokaisessa rummussaPatarummussa on puolipallon tai [[paraabeli|paraabelin]] muotoinen kaikukoppa ja sen yli pingotettu kalvo. Sitä soitetaan yleensä huopapäällysteisillä nuijilla, mutta myös muunlaisia, kuten puisia ja nahkapäälistysiä kapuloita käytetään.
Patarumpujen määrä orkesterissa vaihtelee yleensä 2-4 rummun välillä. Patarumpujen koot ovat yleensä:matalaäänisimmästä korkeimpään bass, large, small ja piccolo (matalimmasta korkeimpaan){{selvennä}}. Soittimen [[ääniala]] on (C)–D–a–(b). Alin C ei ole yleensä käytössä Suomessa käytössä olevissa padoissa, ja sen käyttämistä onkin pyrittävä välttämään{{Lähde}}.
Patarummun sointi on kumea, ja sillä on aina jokin [[sävelkorkeus]]. Nykyaikaisissa patarummuissa sävelkorkeutta voidaan vaihdella pedaalillajalkapedaaleilla kesken soiton. Jokaista pataa voi virittää [[kvintti|kvintin]] tai [[seksti]]n alueella{{selvennä}}.
Patarumpua käytetään yleensä säestyksellisesti{{selvennä}},muttataustalla myösmuiden yksinkertaisetsoittimien soittaessa [[melodia|melodiaa]]t, mutta myös patarummulle yksinkertaiset melodiat ovat mahdollisia. [[Hector Berlioz]] yritti myös kirjoittaa myös sointuja padoillepatarummuille (tällöin hän käytti jopa 16 pataa). Luonteenomaisia efektejätehokeinoja soittimelle ovat mm.muiden muassa [[tremolo|tremolot]] ja voimakkaat aksentit. Myös [[glissando]], eli portaattomasti liukuva siirtymä sävelestä toiseen, on mahdollinen. [[Klassismi]]n ajan orkesterissa patarumpu soitti yleensä [[toonika]]a (1.) ja [[dominantti]]a (5.) -[[sointu]]jen pohjasäveliä.
Patarummun kaikukoppa on yleensä [[kupari]]a tai [[lasikuitu]]a ja kalvo [[muovi]]a tai nahkaa. [[Viritys]]tä hienosäädetään viritysruuveilla ja esityksen aikana sävelkorkeutta hallitaan viritys[[pedaali]]lla.
Myös [[metallimusiikki]]ssa on käytetty patarumpuja. Tästä esimerkkinä [[alternative metal]] -yhtye [[Slipknot]]in perkussionistit [[Shawn Crahan]] ja [[Chris Fehn]] (mm. [[Psychosocial]]in Musiikkivideomusiikkivideo).
