Ero sivun ”Vesipuhveli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
p Uusi kappale, täydennetään myöhemmin viitteineen |
||
Rivi 29:
Vesipuhvelilla on suuret sarvet, jotka kaartuvat tyvestä taakse- ja ulospäin sekä kärjestään vähitellen sisäänpäin. Vesipuhveli on isokokoinen ja voimakas eläin, jota ihmiset ovat pitäneet kotieläimenä tuhansia vuosia ja siitä on haarautunut erillinen kesy vesipuhveli, joka on villinä luonnossa elävää pienikokoisempi. Kesystä vesipuhvelista on jalostettu päärodut '''jokipuhveli''' ja '''suopuhveli'''. Kesy ja villi vesipuhveli voivat lisääntyä keskenään. Aikuisen kotieläimenä pidetyn vesipuhvelin paino voi vaihdella välillä 300–600 kg. Villinä luonnossa elävän puhvelilehmän paino voi olla jopa 800 kg ja sonnin 1 200 kg. Villinä luonnossa elävän vesipuhvelisonnin keskimääräinen paino on 900 kg, pituus 2,4–3 metriä ja korkeus hartioiden kohdalta 1,7 metriä.
Suo- ja jokipuhvelin kromosomiluku on erilainen: suopuhvelilla 48 ja jokipuhvelilla 50, kun taas naudalla ja biisonilla se on 60.
==Elintavat ja -ympäristö==
Rivi 38 ⟶ 40:
==Lisääntyminen==
Vesipuhvelit saavuttavat sukukypsyyden noin 3–3,5 vuoden iässä ja kantoaika voi vaihdella välillä 300–340 päivää. Pariutuminen tapahtuu yleensä sadekauden lopulla ja ne saavat yleensä yhden vasikan noin kahden vuoden välein maalis-toukokuussa.
== Vesipuhveli Euroopassa ==
Vesipuhvelin fossileja on löydetty Euroopasta pleistoseeniajalta. Ilmaston muutoksen myötä laji katosi pitkäksi aikaa, kunnes se omaksuttiin kotieläimenä jälleen. Sen katsotaan levinneen mm. Mesopotamian kautta Kaakkois-Aasiasta. Leviämisreiteistä on vaihtelevia käsityksiä: On mm. esitetty, että hunnit olisivat tuoneet lajin Pannonian kautta.Tätä vastan on tosiasia, että Euroopassa on jokityypin eläimiä, eikä kiinalaisia suopuhveleita, joita on todettu hunneilta.Toisaalta esitetään, että laji olisi levinnyt arabien välityksellä Lähi-Idän kautta. Puhveleja on kasvatettu perinteisesti eräissä Balkanin maissa, mutta merkittävimmin Italiassa.
==Lähteet==
| |||