Ero sivun ”Yhdysvaltain vapaussota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Laivastot: lähde antamaan vihjettä mistä tuossa on kyse, koska itse sopimuksesta ei ole fiwikissä artikkelia |
p w |
||
Rivi 102:
Sotatoimien koordinoimiseksi siirtokuntien kongressi perusti vakinaisen armeijan ja nimitti [[George Washington]]in sen johtoon 15. kesäkuuta 1775. Siirtokuntien armeija oli jatkuvassa kehitysvaiheessa ja Washington joutui vastentahtoisesti vahvistamaan vakinaista väkeä miliisijoukoilla. Vaikka kahdeksan sotavuoden aikana vakinaisessa armeijassa ja miliisijoukoissa palvelikin 250 000 miestä, amerikkalaisten puolella ei samanaikaisesti ollut aseissa kuin korkeintaan 90 000 sotilasta. Pohjois-Amerikassa sotineet armeijat olivat Euroopan mittakaavassa pieniä ja Washingtonilla oli parhaimmillaan henkilökohtaisessa komennossaan enintään 17 000 sotilasta.<ref name="Bla 1991 27-29">Black 1991. s. 27 - 29.</ref><ref name="Boa 1966. 264">Boatner 1966 s. 264.</ref> <ref name="Duf 1987 17">Duffy 1987 s. 17.</ref> Siirtokuntien laivastossa ja kaapparialuksissa palveli sodan aikana noin 55 000 merimiestä.<ref name="Priv">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.usmm.org/revolution.html|Nimeke=Privateers and Mariners in the Revolutionary War|Julkaisu=usmm.org|Viitattu=9.8.2014|Kieli={{en}}}}</ref>
Vuoden 1775 alussa koko Britannian armeija maailmanlaajuisesti oli kooltaan 36 000 sotilasta, jota vahvistettiin sodanajan värväyksellä. Tämän lisäksi britit palkkasivat sodan aikana noin 30 000 saksalaista palkkasoturia, joita kutsuttiin yleisesti
===Mustat ja intiaanit ===
Mustia orjia ja orjuudesta vapautettuja palveli sekä amerikkalaisten että brittien puolella. Pohjoisen miliisijoukoissa palveli mustia sotilaita alusta alkaen, mutta etelävaltioiden orjanomistajat kielsivät palveluksen pelätessään vapautettujen orjien muodostavan oman armeijansa. Marraskuussa 1775 [[Virginia]]n brittiläinen kuvernööri [[John Murray Dunmore]] antoi julkisen kuulutuksen, jonka mukaan patriooteilta karanneet orjat voisivat saada vapauden, mikäli he palvelisivat brittien puolella. Brittien ylipäällikkö [[Henry Clinton]] julkaisi vastaavanlaisen käskykirjeen vuonna 1779. Osin näiden julistusten johdosta kymmeniä tuhansia orjia karkasi brittien puolelle, mutta vain alle tuhat heistä palveli aseissa. Monet muut palvelivat sotilaspalvelijoina, mekaanikkoina, tiedustelijoina ja oppaina. Yli puolet heistä kuoli [[isorokko]]epidemioissa ja monet karkotettiin riveistä ruoan vähetessä. Annetuista lupauksista huolimatta valtaosa orjista ei saanut vapauttaan.<ref name="Kap 1989 71-89">Kaplan 1989 s. 71 - 89.</ref>
| |||