Ero sivun ”Oikeustoimi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w-fix (lahja ---> lahjoitus) |
p typo |
||
Rivi 1:
{{Korjattava|Kerrottava mikä osuus on suomalaista käytäntöä ja mikä yleisempää oikeuskäytäntöä}}
'''Oikeustoimi''' on [[tahdonilmaisu]], jolla perustetaan, muutetaan tai kumotaan [[oikeussuhde]]. Erilaisia oikeustoimia voidaan ryhmitellä yksipuolisiin ja kaksipuolisiin tai vastikkeettomiin ja vastikkeellisiin. [[Lahjoitus|Lahjan]] antaminen tai [[testamentti]] on tyypillinen yksipuolinen, vastikkeeton oikeustoimi. Tyypillisiä kaksipuolisia oikeustoimia ovat [[sopimus]] ja [[avioliitto]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hoppu, Esko - Hoppu, Kari | Nimeke = Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet| Vuosi = 2003| Sivu =51 | Julkaisupaikka =
Oikeustoimet voivat olla [[valtuutus|valtuutetun]] tekemiä, jolloin oikeustoimi sitoo kuitenkin valtuuden antajaa (päämiestä) suoraan. Oikeustoimi voidaan tehdä myös kolmannen hyväksi. [[Henkivakuutus]] on esimerkki kolmannen hyväksi tehdystä oikeustoimesta.
Rivi 7:
Suomessa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (ns. oikeustoimilaki, 228/1929) on säädetty oikeustoimista ja niiden oikeusvaikutuksista, joista esimerkkinä mainittakoon lain 1 §:n mukainen tarjous—vastaus-mekanismi ja siitä seuraava sopimuksen syntyminen.
Oikeustoimiin liittyy ''[[tahto]] ja tahdon ilmaiseminen''. ''Tahdolla'' tarkoittaa halua tulla sidotuksi siten kuin tahdonilmaisussa on mainittu. Tahdonilmaisun on kohdistuttava toiseen henkilöön ja sen tarkoituksena on tulla tämän tietoon. Mikäli ehdot toteutuvat, pidetään tahdonilmaisua pätevänä oikeustoimena. Tahdonilmaisut ovat molempia osapuolia sitovia mikäli ne on tehty ilman varaumia ja vilpittömässä mielessä.
==Oikeustoimen pätemättömyys==
Rivi 13:
''Oikeustoimen pätemättömyydellä'' tarkoitetaan, että tehdyllä oikeustoimella ei ole sisältönsä mukaisia [[oikeusvaikutus|oikeusvaikutuksia]] syntymisessään, sisällyksessään tai muodossaan ilmenevän [[virhe (oikeustiede)|virheen]] vuoksi. Oikeustoimen osapuolille ei siten muodostu [[velvollisuus (oikeustiede)|velvollisuutta]] menetellä oikeustoimen edellyttämällä tavalla. Suomessa on säännelty pätemättömyydelle perusteita oikeustoimilain 3 luvussa. Säännökset pohjautuvat tahdonmuodostuksen virheisiin. Perusteita oikeustoimen pätemättömyyteen ovat törkeä tai lievä pakko (OikTL 28 § ja 29 §), kiskominen (OikTL 31 §), [[petollinen viettely]] (OikTL 30 §), valeasiakirja (OikTL 34 §), ilmaisuerehdys (OikTl 32 § 1 mom.), välitysvirhe (OikTL 32 § 2 mom.) juoksevan sitoumuksen ja kuitin joutuminen pois oikealta omistajaltaan (OikTL 35 §), kunnianvastainen ja arvoton menettely (OikTL 33 §) sekä [[oikeustoimikelpoisuus|oikeustoimikelpoisuuden]] puute.<ref name="Enc">''Encyclopædia iuridica Fennica,'' Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 545–547.</ref>
Pätemättömyyden oikeusvaikutukset tulevat tavallisesti voimaan vain, mikäli oikeustoimen osapuoli vetoaa pätemättömyysperusteeseen. Toisaalta esimerkiksi [[alaikäinen|alaikäisen]] tai [[holhous|holhottavan]] oikeustoimikelpoisuuden puute otetaan huomioon viran puolesta mikäli henkilö on tehnyt oikeustoimen, johon hänellä ei ollut kelpoisuutta. Mitättömyydeksi eli itsestään vaikuttavaksi pätemättömyydeksi kutsutaan tilannetta, jossa ei tarvita erityistä toimenpidettä pätemättömyyden voimaan saattamiseksi. Tällöin tuomioistuimen tulee ottaa pätemättömyys huomioon viran puolesta
Pätemättömyyssäännöksiä sovellettaessa oikeustointa pidetään kokonaan pätemättömänä. Jos sen sijaan [[sopimuksen sovittelu|sovitellaan]] oikeustoimen kohtuuttomia ehtoja, oikeustoimi jää päteväksi niiltä osin kuin sisältöä pidetään kohtuullisena. Sovittelua puoltaa muun muassa se, että siten voidaan ottaa huomioon sopimuksen synnyn jälkeen muuttuneet olosuhteet.<ref name="Enc" />
| |||