Versio 1. elokuuta 2015 kello 13.23 muokkaa Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 674 muokkausta →‎Päätykolmion veistosryhmä: - nuo viitteet käsittivät koko alkuperäisen pitkän kappaleen ← Vanhempi muutos		Versio 1. elokuuta 2015 kello 13.29 muokkaa kumoa Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 674 muokkausta →‎Päätykolmion veistosryhmä: - tarpeetonta toistoa pois Uudempi muutos →
Rivi 56: Rakennuksen valmistuttua valtiopäivät julistivat vuonna 1891 suunnittelukilpailun päätykolmioon toteutettavasta [[Friisi (arkkitehtuuri)\|friisistä]]. Wikström voitti 1. maaliskuuta 1893 päättyneen kilpailun ehdotuksellaan ”Suomen kansan kehitys taistelun ja työn kautta ensimmäisille valtiopäivillensä saakka 1809”. Hän oli vasta 29-vuotiaana nuorin kilpailun osanottajista ja päihitti monet vanhemmat kuvanveistäjät kuten [[Robert Stigell]]in ja [[Ville Vallgren]]in. Voitto vakiinnutti Wikströmin aseman julkisten monumenttien tekijänä. Työn piti alun perin valmistua kesään 1899 mennessä, mutta toteuttaminen viivästyi. Alkuperäisluonnos ja kolmen vuoden aikana toteutetut kipsivalut tuhoutuivat 13. elokuuta 1896 taiteilijan ateljeetalon [[Visavuori\|Visavuoren]] tulipalossa. Wikström oli siihen mennessä ehtinyt saada valmiiksi kipsiin valetun veistoksen keskiryhmän ja saviluonnokset muista osista, mutta nyt hänen oli aloitettava kokonaan alusta. Sopivien ateljeetilojen puuttuessa taiteilija siirtyi [[Pariisi]]in, jossa teos valmistui vuosien 1897–1902 aikana. Se myös valettiin pronssiin pariisilaisessa valimossa.<ref name="museo" /><ref name="serlachius">{{verkkoviite \| Osoite = http://www.serlachius.fi/vn/wikstrom/fi/monu-03.html \| Nimeke = Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät \| Julkaisija = Serlachiuksen taidemuseo \| Viitattu = 1.8.2015}}</ref> Ennen kuin teos valmistui, Suomessa oli alkanut [[ensimmäinen sortokausi\|ensimmäisenä sortokautena]] tunnettu ajanjakso. Kenraalikuvernööri [[Nikolai ~~Bobrikoff~~Bobrikov]] vaati veistoshanketta hylättäväksikin, koska hänen mukaansa se symboloi suomalaista [[separatismi]]a, mutta hän joutui myöntymään saatuaan tietää, että keisari [[Aleksanteri III]] oli jo hyväksynyt teoksen sellaisenaan.<ref name="serlachius" /> Kun teos valmistui vuonna 1903, se oli vallitsevan poliittisen tilanteen vuoksi paljastettava ilman juhlallisuuksia, eikä ajankohtaakaan ilmoitettu julkisesti etukäteen.<ref>{{kirjaviite \| Tekijä = Yrjö Suomalainen \| Nimeke = Visavuoren mestari \| Sivu= 54 \| Luku = Ensimmäiset suuret kypsyysnäytteet \| Julkaisija = Gösta Serlachiuksen taidesäätiö \| Vuosi = 2014 (alun perin 1948) \| Tunniste = ISBN 978-952-7017-02-9}}.</ref> Paljastustilaisuudessa 21. marraskuuta 1903 kello 10.30 olivat läsnä satunnaisten ohikulkijoiden lisäksi vain Wikström, arkkitehti Nyström sekä säätyjen pankkivaltuusmiehet ja veistostoimikunnan jäsenet.<ref name="museo" /><ref name="serlachius" /> Paljastustilaisuus 21. marraskuuta 1903 jouduttiin pitämään ilman suuria juhlallisuuksia [[Ensimmäinen sortokausi\|sortokauden]] vuoksi. Vallitsevan poliittisen tilanteen vuoksi teos oli kuitenkin paljastettava ilman juhlallisuuksia, eikä ajankohtaakaan ilmoitettu julkisesti etukäteen.<ref>{{kirjaviite \| Tekijä = Yrjö Suomalainen \| Nimeke = Visavuoren mestari \| Sivu= 54 \| Luku = Ensimmäiset suuret kypsyysnäytteet \| Julkaisija = Gösta Serlachiuksen taidesäätiö \| Vuosi = 2014 (alun perin 1948) \| Tunniste = ISBN 978-952-7017-02-9}}.</ref> Teos paljastettiin 21. marraskuuta 1903 kello 10.30, ja tällöin läsnä olivat satunnaisten ohikulkijoiden lisäksi vain Wikström, arkkitehti Nyström sekä säätyjen pankkivaltuusmiehet ja veistostoimikunnan jäsenet.<ref name="museo" /><ref name="serlachius" /> Veistosryhmään kuuluu yhteensä 26 hahmoa, jotka on kaikki kuvattu luonnollista suuremmassa koossa. Keskimmäisenä on tsaari Aleksanteri I kahden fanfaaria puhaltavan torvensoittajan välissä ja hänen ympärillään seisovat Porvoon valtiopäivien säätyjen puhemiehet: vasemmalta oikealle porvarissäädyn puhemies [[Kristian Trapp]], aatelissäädyn [[maamarsalkka]] [[Robert Wilhelm de Geer]], pappissäädyn puhemies, arkkipiispa [[Jacob Tengström]] ja talonpoikaissäädyn puhemies [[Pehr Klockars]].<ref name="museo" /><ref name="serlachius" /> Loput hahmot ovat allegorisia. Keskusryhmän vasemmalla ja oikealla reunalla seisovat kättään kohottavat naishahmot edustavat lakia ja uskontoa. Teoksen vasemman päädyn hahmot (Kanteleensoittaja, Ensiopetus, Maanviljelys, Kauppa, Teollisuus, Tiede ja Taide) edustavat Suomen kansan kehitystä työn kautta ja oikean päädyn hahmot (Sota, Sovinto, Kohti parempaa tulevaisuutta ja Jumala isänmaata siunatkoon) kehitystä taistelun kautta.<ref name="museo" /> Suoraan keisarin jalkojen alle on kuvattu Suomen leijonavaakuna.<ref name="serlachius" />

Ero sivun ”Säätytalo” versioiden välillä