Ero sivun ”Vatjalaiset” versioiden välillä

Ensimmäisenä vatjalaiset kuvaili tieteelle [[narva]]lainen pappi Fr. L. Treffurt vuonna 1783. Vuonna 1856 [[August Ahlqvist]] julkaisi vatjan kieliopista 90-sivuisen kirjan ''Wotisk grammatik''. [[Paul Ariste]] julkaisi oman vatjankielen kielioppinsa vuonna 1948. Ariste kokosi tämän teoksen ohella 5&nbsp;639 sivua ja 23 nidettä käsittävän teoksen Vatjan etnologia, joka sisältää päiväkirjoja, kansatieteellisiä esineitä ja 44&nbsp;100 sanalippua. Vatjan kielen sanakirjoja on julkaistu kaksi. [[Lauri Posti]] julkaisi vuonna 1980 Kukkosin vatjan sanakirjan, joka käsittää yhdeltä kukkosilaiselta vatjalaisperheeltä vuosina 1931–1932 kerättyjä sanoja. [[Lauri Kettunen]] julkaisi 181-sivuisen Mahun murteen sanakirjan vuonna 1986. [[Johanna Laakso]] teki vuonna 1989 vatjan käänteissanaston, johon oli sisällytetty kaksi edellä mainittua sanakirjaa, ja muita sanaluetteloita. Teoksen nimeksi tuli ''Vadja keele sõnaraamat''. Kolmiosaiseksi suunniteltu kirja on vatjalais-virolais-venäjänkielinen. Teoksen aineiston kokoaminen aloitettiin jo 1930-luvulla. [[Tarto]]n kirjallisuusmuseossa on 13,5 tuntia vatjalaisia nauhoituksia. [[Viron kansallismuseo]]n kokoelmissa on 206 vatjalaista esinettä. Esineitä on myös kansatieteellisissä museoissa muun muassa Pietarissa, [[Kuressaari|Kuressaare]]ssa, Helsingissä ja Riiassa.<ref name="HHK">{{Kirjaviite | Tekijä = Mauno Jokipii | Nimeke =Itämerensuomalaiset - Heimokansojen historiaa ja kohtaloita | Vuosi = 1995| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka =Jyväskylä | Julkaisija = | Tunniste =ISBN 9519362800 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 4.5.2010 | Kieli = }}</ref>