Ero sivun ”Tietosanakirja (1909)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ståhlberg tekstiin sivuten toimituskuntaa - ei ainakaan niin merkittävä, että pitäisi olla johdannossa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 14:
Senaatti hylkäsi valtionapuhakemukset ja molempien kustantajien hankkeet jäivät odottamaan parempaa hetkeä. Kilpailevat kustantajat aloittivat keskustelut uudelleen tammikuussa 1906. Parhaaksi yhteistyön muodoksi havaittiin yhteinen yhtiö, joka toimittaisi, julkaisisi ja levittäisi teoksen. Otava ja 1904 osakeyhtiöksi muuttunut Werner Söderström Oy perustivat Tietosanakirja-Osakeyhtiön 25. toukokuuta 1906. Söderström joutui yhteisyrityksessä sivustakatsojaksi, sillä toimitusjohtaja tuli Otavan piiristä, kotipaikaksi tuli Otavan talo ja painatuksenkin suunniteltiin tapahtuvan Otavan uudessa kirjapainossa.<ref>Häkli s. 55.</ref>
Uusi hanke sai myös valtionapua 12 500 markkaa vuodessa kahdeksan vuoden ajan sillä ehdolla, että teoksen laajuus on vähintään 800 kahdeksansivuista painoarkkia eikä hinta ylitä 150 markkaa. Tietosanakirjan [[toimitussihteeri]]ksi saatu monitaitoinen [[Lauri Hendell-Auterinen|Lauri Hendell]] osoittautui hyväksi valinnaksi. Hän valvoi työn päivittäistä etenemistä, sillä [[päätoimittaja]]t olivat yliopistomiehiä, joille tehtävä oli vain sivutoimi.<ref>Häkli s. 56–57.</ref> Kirjoittajakuntaan kuului mm. [[K. J. Ståhlberg]], [[E. N. Setälä]], [[Toivo Waltari]], [[Jalmari Castrén]], ylioppilas [[Risto Jurva|R. S. Jurva]] ja muita tunnettuja henkilöitä<ref>[http://runeberg.org/tieto/1/0005.html Tietosanakirja]</ref>.
Alkuaikoina uusi suomalainen tietosanakirja suunniteltiin tehtäväksi käyttämällä valmista ulkomaista esikuvaa. Niinpä kaksi sarjaa saksalaista niin sanottua pientä Meyeria leikattiin palasiksi ja artikkelit liimattiin omalle lapulleen. Hendell teki 1906 opintomatkan Ruotsiin tutustumaan Nordisk familjebokin toimittamiseen. Sen toinen painos ilmestyi 1904–1926 38-osaisena tietojättinä. Hendell päätyi siihen, että oli syytä pyrkiä lähelle ruotsalaisteoksen toimitusperiaatteita. Sitä ei myöhempi vierailu Saksan [[Leipzig]]iin toiseksi muuttanut. Koska tieto monella alalla oli niin erikoistunutta, ettei sitä kuka tahansa pystynyt omaksumaan, sai tietosanakirjakin sisältää artikkeleita, joiden omaksuminen vaati alaan perehtymistä.<ref>Häkli s. 57–58.</ref>
| |||