Ero sivun ”Trotskilaisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Envy (keskustelu | muokkaukset)
mainitaan mallineessa
Cuprum (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 3:
== Historia ==
[[Kuva:Leo_Trotzki_Oktober_1917.jpg|left|thumb|Trotski vuonna 1917]]
Kapitalismin säilyminen Puolassa ja Saksassa vuosien 1919-1920 selkkauksissa esti sosialistisen vallankumouksen leviämistäleviämiseen Neuvosto-Venäjältä muualle. Kun [[maailmanvallankumous]] ei saanut tulta, [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] alettiin keskittyä varsinkin vuodesta 1927 lähtien liittovaltion teollistamiseen viisivuotissuunnitelmien avulla. Käsite trotskilaisuus syntyi [[Josif Stalin]]in voittoon päättyneen valtataistelun yhteydessä. Maanpakoon joutunut Trotski itse koki olevansa bolševikki-[[leninismi|leninisti]] vastapainona stalinistien [[marxismi-leninismi]]lle.
 
Neuvostoliiton teollistumista edisti maataloustuotteiden hintojen pitäminen alhaalla, joka oli teollisuustyöläisten kannalta edullista. Kansainvälisesti Trotskin kannattajat [[Komintern]]issa järjestäytyivät aluksi nimellä [[Kansainvälinen Vasemmisto-oppositio]] ja perustivat lopulta [[1938]] [[Neljäs internationaali|Neljännen internationaalin]]. Trotskin kuoleman jälkeen Neljäs internationaali alkoi kuitenkin hajota useisiin eri suuntauksiin. Jo 1950-luvun alussa internationaali oli pahasti pirstaleina.
 
Varsinkin Stalinin maaliskuussa 1953 tapahtuneen kuoleman jälkeen trotskilaisina pitivät itseään monet sellaiset ryhmät, jotka olivatsuhtautuivat kriittisiäkriittisesti silloisen Neuvostoliiton politiikallepolitiikkaan vaikkeivät välttämättä pitäneetkään sosialistista maailmanvallankumousta tärkeimpänä päämääränään välttämättä pitäneetkään. Trotskilaisuuden suosio on kasvanut murroskausien mukana. Viime vuosikymmenten aikana tällaisia ovat olleet "hullu vuosi" 1968 ja kapitalismin palautuminen Itä-Eurooppaan. Historiallisesti kannatus on ollut vahvinta latinalaisen kulttuurialueen maissa. Missään maassa trotskilaisuus ei kuitenkaan ole saavuttanut valta-asemaa.
 
Viime vuosina trotskilaiset ryhmät ovat rakentaneet vaalikoalitioita yhdessä muiden "antikapitalististen" voimien kanssa. Läpimurtoja on nähty [[Tanska]]ssa, [[Saksa]]ssa, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britanniassa]], [[Italia]]ssa ja [[Portugali]]ssa. Ranskassa trotskilaiset puolueet [[Ligue Communiste Révolutionnaire]] sekä [[Lutte Ouvrière]] onnistuivat saamaan merkittävän määrän ääniä esimerkiksi vuoden 2002 presidentinvaaleissa. Toisaalta trotskilaiset eivät muun vasemmiston tavoin tukeneet ratkaisevalla kierroksella [[Jacques Chirac]]ia, kun tämän vastaehdokkaaksi nousi yllättäen Kansallisen rintaman [[Jean-Marie Le Pen]].
Rivi 16:
Trotskilla oli merkittävä rooli ensin vuoden 1905 vallankumouksessa ja sittemmin [[Lokakuun vallankumous|lokakuun vallankumouksessa]] 1917. Trotski organisoi lähes tyhjästä [[Neuvostoliitto|Neuvosto-Venäjän]] sisällissodan menestyksekkäästi voittaneen [[Puna-armeija]]n (Työläisten ja talonpoikien punaisen armeijan). Armeija, joka oli taistellut venäläisiä valkoisia ja 14 vieraan valtion lähettämiä joukkoja vastaan, ei kuitenkaan onnistunut sisällissodan aikana tunkeutumaan Puolan läpi tukemaan saksalaisia vallankumouksellisia.
 
Trotskin ydinajatuksiin kuului teoria maailmanvallankumouksesta, aivanja kutenajatuksen jakoi koko lokakuun vallankumouksen tehneen bolševikkijohdonbolševikkijohto, (johon Stalinkin kuului), kuului teoria maailmanvallankumouksesta. Sosialismi ei tulisi selviämään yksin eristäytyneenä. Tämä oli yksi keskeisimpiä eroja Stalinin ja Trotskin välillä 1920-luvun puolivälissä, kun Neuvostoliitossa alettiin rakentaa "sosialismia yhdessä maassa". Trotski olikin ensimmäisiä niistä, jotka ryhtyivät analysoimaan neuvostoyhteiskunnan muuttumista Stalinin valtakaudella. Marxisti-leninistit katsoivat, ettei Neuvostoliitto ollut mikä tahansa yksi maa, vaan liittovaltio, joka oli luonnonrikkauksiltaan ja pinta-alaltaan valtava. Näin ollen sinne voitiin "rakentaa sosialismia".
 
Trotski muotoili myös usein väärin ymmärretyn teorian "jatkuvasta vallankumouksesta". Trotskin käsityksen mukaan kehitykseltään jälkeenjääneissä maissa (kuten 1900-luvun alun Venäjällä) porvaristo ei kykene tekemään demokraattista vallankumousta ja toteuttamaan välttämättömiä uudistuksia, vaan feodaalisten rakenteiden kaataminen jää proletariaatin tehtäväksi. Trotski päätteli, että ottaessaan vallan proletariaatti kuitenkin jatkaa väistämättä vallankumousta porvarillisen demokraattisen vaiheen yli kohti sosialismia. Lenin kritisoi Trotskin teoriaa kutsuen sitä "absurdin vasemmistolaiseksi".