Ero sivun ”Joutilaisuus” versioiden välillä

149 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
lisäys viiteisiin 5 ja 7.
(lisäys viiteisiin 5 ja 7.)
Varsinaiset joutilaisuussäädökset ja -rangaistukset perustuivat vuoden 1805 palkollisasetukseen, joka sääteli isäntäväen ja palkollisten välisiä palvelussuhteita. Asetus velvoitti palvelusväen olemaan kaikkina arkipäivänä työssä sekä kiinnitti huomiota irtolaiskysymykseen, koska kukaan ei saanut kirjoittaa hengille palkollista, joka ei ollut hänen palveluksessaan. Asetus edellytti siten edelleen laillisen suojeluperiaatteen sekä palvelupakkovelvollisuuden noudattamista.
Asetusta sovellettaessa irtolaiset leimattiin helposti laiskuuteen ja ilkivaltaisuuteen taipuviksi, ja siksi heidän liikkuvuuttaan pyrittiin rajoittamaan. Irtolaisiksi todetut voitiin ilmoittaa maaherralle, jolla oli valta lähettää heidät sotapalvelukseen tai yleiseen työlaitokseen. Ainakin [[Etelä-Pohjanmaa]]lla meneteltiin näin yleisesti 1800-luvun alussa, mikä tarkoitti irtolaisten karkottamista pitäjästä. Perusteena oli tavallisesti heidän irstainen tai muuten sopimaton elämäntapansa.<ref>http://koti.mbnet.fi/~jarvipj/dokumentit/palkollissaanto1805.htm, Kallio, Reino, Eteläpohjalaisen työnteon ja yrittämisen taustahistoria. Eteläpohjalaiset Juuret 2 / 2915, s. 57–59. </ref> Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1865 keisarillinen majesteetti antoi erityisen joutolaisasetuksen, jossa määriteltiin, miten tämän väestöryhmän kanssa oli meneteltävä. <ref>http://fi.wikisource.org/wiki/Joutolaisasetus_1865</ref>
 
== Vapaapäivät sakotusten kohteina ==
Kolmessa Etelä-Pohjanmaan pitäjässä täydennettiin palkollisasetusta lisäsakoin, jolloin vapaapäivien vietosta voitiin tuomita myös talollis- ja torppariväestöä. Lapuan vuoden 1843 hallitusääntö ([[Lapuan laki]]) rankaisi jokaista talon omistajaa, joka hyväksyi lastensa ja palkollistensa olevan joutilaana, ja samaa periaatetta noudatettiin [[Laihia]]lla ja [[Mustasaari|Mustasaaressa]]. Näissä pitäjissä rangaistiin 1840–1859 kaikkiaan 81 henkeä pelkästään ylimääräisten säädösten takia, mikä oli kuutisen prosenttia kaikista [[pitäjäkuri]]sakoista.
 
Vuoden 1805 palkollisasetus toistettiin useissa eteläpohjalaisissa järjestyssäännöissä, mikä korosti valtakunnallisen asetuksen merkitystä ja lisäsi sen tehoa. Jos ottaa huomioon myös palkollisasetuksen mukaiset sakot, jaettiin esimerkiksi Lapualla 1844–1893 vapaapäivä- ja joutilaisuussakkoja kaikkiaan 225 kappaletta. Tällöin niiden osuus käsitti lähes viidenneksen kaikista kurisakoista. Joutilaisuusrangaistukset loppuivat kuitenkin muita pitäjäkurisääntöjä aiemmin – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta jo 1860-luvulta alkaen.<ref>Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena. Helsinki 2009, s. 79–80, 118, 122, Kallio, Reino, Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Jyväskylä 1982, s. 148–150, 243–245, Kallio 2015, s. 57–59.</ref> Viimeistään 1880-luvulle tultaessa myös [[palvelupakko]]velvollisuus ja [[laillinen suojelu|laillinen suojelu]] olivat siirtyneet käsitteinä historiaan.
 
==Joutilaisuussääntöjen tarkoitus ja merkitys==