Ero sivun ”Sisä-Mongolia” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 96:
Ulko-Mongolia julistautui itsenäiseksi Kiinasta marraskuussa 1911, ja tämän liikkeen yksi päätekijöistä oli ollut Sisä-Mongolialainen ruhtinas Haishan. Sisä-Mongolian lippukunnat kannattivat kuitenkin ensin Qing-dynastiaa, joka taisteli samaan aikaan tasavaltalaisia kapinallisia vastaan etelässä. Vain [[Hulunbuir]]issa mongolit karkoittivat kiinalaisen varuskunnan ja liittyivät väliaikaisesti Ulko-Mongoliaan. 12. helmikuuta 1912 viimeinen Qing-dynastian keisari oli syösty vallasta ja uusi tasavaltalainen johtaja [[Yuan Shikai]] pyrki vahvistamaan otettaan Sisä-Mongoliasta lähettämällä alueelle lisää joukkoja. Nyt kun Kiinaa hallitsivat [[han-kiinalaiset]] monet mongolilippukunnat alkoivat tukea Suur-Mongoliaa. Osa tuki edelleen Kiinaa, lähinnä koska Ulko-Mongolia oli tuolloin [[teokratia]]. Ulko-Mongolia yritti valloittaa Sisä-Mongolian [[Kiinan–Mongolian sota (1913–1915)|Kiinan–Mongolian sodassa]] vuosien 1912 ja 1915 välillä, mutta [[Venäjä]]n painostuksesta maa luopui lopulta suunnitelmista liittää Sisä-Mongolia Ulko-Mongoliaan.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
Vuonna 1914 Sisä-Mongolia jaettiin kolmeen erikoisalueeseen, joiden johdossa olivat sotilaskuvernöörit. Mongolit jaettiin hallinnollisesti edelleen lippukuntiin, kun taas kiinalaiset uudisasukkaat kuuluivat piirikuntiin. Nykyisen Sisä-Mongolian itäiset osat jaettiin [[Mantšuria]]n maakuntien kesken. Yuan Shikain kuollessa vuonna 1917 maa jakautui paikallisten sotalordien kesken. Sisä-Mongolian sotilaskuvernöörit pyrkivät kasvattamaan omaisuuttaan liittymällä näiden sotalordien joukkoihin ja tuomalla alueelle lisää kiinalaisia siirtolaisia. Tämä herätti aseellista vastarintaa etenkin [[Ordos]]in alueella, jossa toimineet aseelliset joukot tulivat tunnetuiksi nimellä [[duguilang]]. Kommunistit nousivat valtaan Ulko-Mongoliassa [[Mongolian vallankumous 1921|vallankumouksella vuonna 1921]] ja tämä vaikutti Suur-Mongolia-aatteen elpymiseen. Vuodesta 1925 eteenpäin Mongolia ja [[Neuvostoliitto]] kouluttivat sisämongolialaisia [[Sisä-Mongolian kansan
===Japanin miehitysaika===
Rivi 104:
===Kiinan sisällissota===
[[tiedosto:Ulanhu1955.jpg|150px|thumb|[[Ulanfu]] valokuvassa vuodelta 1955.]]
Kiinan kansallismielisten joukot pitivät hallussaan osia Sisä-Mongoliasta aina [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuun saakka. Alueen valtasivat Japanilta lopulta kuitenkin kiinalaisten sijaan Mongoliasta käsin edenneet neuvosto- ja mongolijoukot. Vaikka neuvostojoukot syyllistyivätkin esimerkiksi joihinkin [[Lama (uskonto)|lamojen]] murhiin ja karjan takavarikointiin, suhtauduttiin valtaukseen laajemmassa mittakaavassa myönteisesti. Toiveet Sisä- ja Ulko-Mongolian yhdistämisestä heräsivät jälleen, vaikkakin Neuvostoliiton ja Kiinan väliset sopimukset tekivät toiveen lopulta mahdottomaksi. Entisen kansan
Vuonna 1949 Kiinan kommunistit uudistivat hallintoa ja Sisä-Mongolia uudelleennimettiin Sisä-Mongolian autonomiseksi alueeksi Ulanfun säilyttäessä kuitenkin asemansa. Alueen omat liput ja iskulauseet katosivat käytöstä. Mongolit tekivät jonkin verran vastarintaa, mutta sen luonteesta tiedetään vain vähän. Vuoteen 1952 mennessä 9 324 henkilöä oli teloitettu vastavallankumouksellisina, ja toukokuun 1955 ja vuoden 1957 lopun välillä teloitettiin toiset 1 788 henkilöä. Kesällä 1949 Sisä-Mongolian pääkaupunki siirrettiin [[Wang-un Süme]]sta [[Zhangjiakou]]un Pohjois-Kiinaan ja sieltä lopulta [[Hohhot]]iin. Vuosien 1954-56 välillä Sisä-Mongoliaan liitettiin siihen aiemmin kuulumattomia lippukunta-alueita kaakossa. Kiinan keskushallinto avasi alueelle uusia kaivos- ja tehdaskaupunkeja, jotka alkoivat vetää taas uusia kiinalaisia siirtolaisia alueelle. Muutosten seurauksena mongolien suhteellinen määrä alueella putosi noin 35 %:sta vuosina 1949-54 12 %:iin vuonna 1964.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
===Kulttuurivallankumous===
[[Kulttuurivallankumous]] toi mukanaan mongolien vastaisen liikkeen. [[Mao Zedong]]ia tukevat [[Punakaarti (kulttuurivallankumous)|punakaartit]] kukistivat toukokuussa 1966 Ulanfun, jota syytettiin nyt alueen hallitsemisesta kuningaskuntanaan. Alueen sotilasjohtajat olivat punakaartien vastaisia, mutta heidätkin kukistettiin marraskuuhun 1967 mennessä. Monia mongolinkielisiä kouluja lakkautettiin etenkin kaupungeissa, sillä ne nähtiin osana vanhaa Ulanfun valtakoneistoa. Hyökkäykset pahenivat huhtikuussa 1968, kun sotilaspiireissä vaikuttanut [[Teng Haiqing]] syytti mongoleja [[Uusi Sisä-Mongolian kansan
===Nykypäivä===
Kulttuurivallankumouksen lopulla ja [[neljän kopla]]n kukistumisen myötä vuonna 1976 Sisä-Mongoliassa järjestettiin mielenosoituksia, joissa kyseenalaistettiin koko uuden Sisä-Mongolian kansan
== Väestö ==
|