Ero sivun ”Sisä-Mongolia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 96:
Ulko-Mongolia julistautui itsenäiseksi Kiinasta marraskuussa 1911, ja tämän liikkeen yksi päätekijöistä oli ollut Sisä-Mongolialainen ruhtinas Haishan. Sisä-Mongolian lippukunnat kannattivat kuitenkin ensin Qing-dynastiaa, joka taisteli samaan aikaan tasavaltalaisia kapinallisia vastaan etelässä. Vain [[Hulunbuir]]issa mongolit karkoittivat kiinalaisen varuskunnan ja liittyivät väliaikaisesti Ulko-Mongoliaan. 12. helmikuuta 1912 viimeinen Qing-dynastian keisari oli syösty vallasta ja uusi tasavaltalainen johtaja [[Yuan Shikai]] pyrki vahvistamaan otettaan Sisä-Mongoliasta lähettämällä alueelle lisää joukkoja. Nyt kun Kiinaa hallitsivat [[han-kiinalaiset]] monet mongolilippukunnat alkoivat tukea Suur-Mongoliaa. Osa tuki edelleen Kiinaa, lähinnä koska Ulko-Mongolia oli tuolloin [[teokratia]]. Ulko-Mongolia yritti valloittaa Sisä-Mongolian [[Kiinan–Mongolian sota (1913–1915)|Kiinan–Mongolian sodassa]] vuosien 1912 ja 1915 välillä, mutta [[Venäjä]]n painostuksesta maa luopui lopulta suunnitelmista liittää Sisä-Mongolia Ulko-Mongoliaan.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
Vuonna 1914 Sisä-Mongolia jaettiin kolmeen erikoisalueeseen, joiden johdossa olivat sotilaskuvernöörit. Mongolit jaettiin hallinnollisesti edelleen lippukuntiin, kun taas kiinalaiset uudisasukkaat kuuluivat piirikuntiin. Nykyisen Sisä-Mongolian itäiset osat jaettiin [[Mantšuria]]n maakuntien kesken. Yuan Shikain kuollessa vuonna 1917 maa jakautui paikallisten sotalordien kesken. Sisä-Mongolian sotilaskuvernöörit pyrkivät kasvattamaan omaisuuttaan liittymällä näiden sotalordien joukkoihin ja tuomalla alueelle lisää kiinalaisia siirtolaisia. Tämä herätti aseellista vastarintaa etenkin [[Ordos]]in alueella, jossa toimineet aseelliset joukot tulivat tunnetuiksi nimellä [[duguilang]]. Kommunistit nousivat valtaan Ulko-Mongoliassa [[Mongolian vallankumous 1921|vallankumouksella vuonna 1921]] ja tämä vaikutti Suur-Mongolia-aatteen elpymiseen. Vuodesta 1925 eteenpäin Mongolia ja [[Neuvostoliitto]] kouluttivat sisämongolialaisia [[Sisä-Mongolian kansan vallankumouspuoluevallankumouksellinen puolue|Sisä-Mongolian kansan vallankumouspuolueeseenvallankumoukselliseen puolueeseen]] kuuluneita nationalisteja, mutta tarkoituksena ollutta kapinaa ei kuitenkaan lopulta syttynyt. Kiinassa sekä [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistit]] että [[Kuomintang|kansallismieliset]] olivat lupailleet Sisä-Mongolialle autonomiaa, mutta kun kansallismieliset yhdistivät Kiinan vuonna 1928, annetut lupaukset unohtuivat nopeasti.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
===Japanin miehitysaika===
Rivi 104:
===Kiinan sisällissota===
[[tiedosto:Ulanhu1955.jpg|150px|thumb|[[Ulanfu]] valokuvassa vuodelta 1955.]]
Kiinan kansallismielisten joukot pitivät hallussaan osia Sisä-Mongoliasta aina [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuun saakka. Alueen valtasivat Japanilta lopulta kuitenkin kiinalaisten sijaan Mongoliasta käsin edenneet neuvosto- ja mongolijoukot. Vaikka neuvostojoukot syyllistyivätkin esimerkiksi joihinkin [[Lama (uskonto)|lamojen]] murhiin ja karjan takavarikointiin, suhtauduttiin valtaukseen laajemmassa mittakaavassa myönteisesti. Toiveet Sisä- ja Ulko-Mongolian yhdistämisestä heräsivät jälleen, vaikkakin Neuvostoliiton ja Kiinan väliset sopimukset tekivät toiveen lopulta mahdottomaksi. Entisen kansan vallankumouspuolueenvallankumouksellisen puolueen vaikuttajat, kuten [[Khafungga]], nousivat jälleen merkittäviin asemiin alueella. Kiinan kommunistit näkivät tämän heistä itsenäisen liikkeen uhkana ja lähettivät sitä hillitsemään [[Ulanfu]]n. Ulanfu käytti diplomatiaa ja uhkailua yhdistääkseen Sisä-Mongolian kansallismieliset liikkeet oman valtansa alle. 1. toukokuuta 1947 julistettin perustetuksi [[Sisä-Mongolian autonominen hallinto]], jolla oli esimerkiksi oma lippunsa ja rahansa. Ulanfu toimi alueen pääministerinä. Koko Sisä-Mongolia oli kommunistien hallussa vuoteen 1949 mennessä.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
Vuonna 1949 Kiinan kommunistit uudistivat hallintoa ja Sisä-Mongolia uudelleennimettiin Sisä-Mongolian autonomiseksi alueeksi Ulanfun säilyttäessä kuitenkin asemansa. Alueen omat liput ja iskulauseet katosivat käytöstä. Mongolit tekivät jonkin verran vastarintaa, mutta sen luonteesta tiedetään vain vähän. Vuoteen 1952 mennessä 9&nbsp;324 henkilöä oli teloitettu vastavallankumouksellisina, ja toukokuun 1955 ja vuoden 1957 lopun välillä teloitettiin toiset 1&nbsp;788 henkilöä. Kesällä 1949 Sisä-Mongolian pääkaupunki siirrettiin [[Wang-un Süme]]sta [[Zhangjiakou]]un Pohjois-Kiinaan ja sieltä lopulta [[Hohhot]]iin. Vuosien 1954-56 välillä Sisä-Mongoliaan liitettiin siihen aiemmin kuulumattomia lippukunta-alueita kaakossa. Kiinan keskushallinto avasi alueelle uusia kaivos- ja tehdaskaupunkeja, jotka alkoivat vetää taas uusia kiinalaisia siirtolaisia alueelle. Muutosten seurauksena mongolien suhteellinen määrä alueella putosi noin 35&nbsp;%:sta vuosina 1949-54 12&nbsp;%:iin vuonna 1964.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
===Kulttuurivallankumous===
[[Kulttuurivallankumous]] toi mukanaan mongolien vastaisen liikkeen. [[Mao Zedong]]ia tukevat [[Punakaarti (kulttuurivallankumous)|punakaartit]] kukistivat toukokuussa 1966 Ulanfun, jota syytettiin nyt alueen hallitsemisesta kuningaskuntanaan. Alueen sotilasjohtajat olivat punakaartien vastaisia, mutta heidätkin kukistettiin marraskuuhun 1967 mennessä. Monia mongolinkielisiä kouluja lakkautettiin etenkin kaupungeissa, sillä ne nähtiin osana vanhaa Ulanfun valtakoneistoa. Hyökkäykset pahenivat huhtikuussa 1968, kun sotilaspiireissä vaikuttanut [[Teng Haiqing]] syytti mongoleja [[Uusi Sisä-Mongolian kansan vallankumouspuoluevallankumouksellinen puolue|uuden Sisä-Mongolian kansan vallankumouspuolueenvallankumouksellisen puolueen]] perustamisesta ja tähän liittyvästä salaliitosta. Todisteet syytöksille hankittiin kuulusteluilla ja kiduttamalla. Tätä seurasi virallisten lukujen mukaan 22&nbsp;900:n mongolin surmaaminen, ja luvut on todennäköisesti arvioitu alakanttiin. Tengin toimet herättivät lopulta kritiikkiä Kiinan valtapiireissäkin ja hän menetti virkansa. Lähes sodan partaalle kärjistyneen [[Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko|Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon]] aikana Sisä-Mongolian aluetta pienennettiin siten, että sen alueita liitettiin Mantšurian maakuntiin, sekä [[Ningxia]]an ja [[Gansu]]un. Alue oli suoran sotilashallinnon alaisuudessa vuoteen 1972 saakka.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" />
 
===Nykypäivä===
Kulttuurivallankumouksen lopulla ja [[neljän kopla]]n kukistumisen myötä vuonna 1976 Sisä-Mongoliassa järjestettiin mielenosoituksia, joissa kyseenalaistettiin koko uuden Sisä-Mongolian kansan vallankumouspuolueenvallankumouksellisen puolueen olemassaolo. Uusi keskushallinto myönsi tehdyt virheet ja palautti vanhat Sisä-Mongolian rajat entiselleen. Vuonna 1981 alueella syttyi jälleen mielenosoituksia, joissa lähinnä opiskelijoista koostuvat mielenosoittajat vaativat alueen maiden, koulujen, hallinnon ja puolue-elinten varaamista ensisijaisesti mongoleille. [[Alashan]]issa mongoliopiskelijat ottivat yhteen han-kiinalaisten opiskelijoiden kanssa ja kuusi henkilöä sai surmansa. Alueen puolueen puheenjohtajan [[Zhou Hui]]n onnistui palauttaa järjestys huhtikuussa 1982 lupaamalla, ettei mielenosoittajia rangaistaisi jos he hajottaisivat rivinsä. Mielenosoitusten jälkeen Ulanfun pojasta Buhesta tuli Sisä-Mongolian puolueen puhemies. Ulanfun Yun-suku piti hallussaan monia alueen tärkeitä asemia aina Buhen eläkkeelle jäämiseen saakka vuonna 1992. Demokraattinen vallankumous Mongoliassa vuonna 1990 innoitti mongoleja myös Sisä-Mongoliassa, mutta poliisi on puuttunut kansallismielisten piirien toimintaan kovalla kädellä.<ref name="Atwood 2004, s 245-251" /> Kaivokset ja maakaasuesiintymät ovat synnyttäneet jännitteitä alueella. Vuonna 2011 alueen kaupungeissa syttyi verrattain harvinaisia suuria mielenosoituksia, kun eräs paimentolainen sai surmansa kaivoshankkeen vastaisissa mielenosoituksessa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.com/news/world-asia-china-25979564 | Nimeke = Sweeping change across China's Inner Mongolia | Tekijä = Martin Patience | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = BBC News | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = BBC | Viitattu = 25.7.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
== Väestö ==