Ero sivun ”Mongolin kirjaimisto” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkki mongolin kyrillisiin
p typo
Rivi 4:
Mongolin kirjaimisto koostuu 20 kirjaimesta sekä 8 lisämerkistä, jotka välittävät vieraiden kielten äänteitä. Ne kaikki perustuvat 14 [[uiguurilainen kirjaimisto|uiguurilaisen kirjaimiston]] merkkiin. Kirjaimilla on kaksi tai kolme varianttia riippuen niiden asemasta sanan alussa, keskellä tai lopussa. Kirjoituksen suunta on ylhäältä alas ja rivit luetaan vasemmalta oikealle.<ref name="slovar 307">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja entsiklopedija | Vuosi = 1990 | Sivu = 307 | Tunniste = ISBN 5-85270-031-2}}</ref>
 
Eräitä merkkejä käytettäänkäytetään useiden eri äänteiden merkintään, minkä ansiosta kirjaimistoa on voitu soveltaa useisiin [[mongolilaiset kielet|mongolikieliin]]. 1200-luvun lopulla luotiin [[tiibetiläinen kirjaimisto|tiibetiläiseen kirjaimistoon]] perustuva nelikulmainen variantti ja 1600-luvulla [[Zaja-Pandita]]n kehittämä ”selkeä kirjoitus” eli [[todo bitšig]], jota käytettiin varsinkin [[oiraatin kieli|oiraatin]] ja [[kalmukin kieli|kalmukin]] kielissä. [[Burjatia]]ssa klassista mongolin kirjoitusjärjestelmää sovellettiin vuoteen 1931 ja [[Mongolia]]n alueella vuoteen 1945 saakka. [[Kiina]]n [[Sisä-Mongolia]]ssa asuvat [[mongolit]] käyttävät kirjaimistoa vielä nykyäänkin.<ref name="slovar 307" />
 
1990-luvulta lähtien Mongoliassa on pyritty palaamaan mongolilaiseen kirjaimistoon, mutta käytännön syistä [[mongolin kyrillinen kirjaimisto|kyrillinen aakkosto]] on edelleen vallitseva. Omaperäistä kirjoitusjärjestelmää on popularisoitu myös Burjatiassa ja [[Kalmukia]]ssa.