Ero sivun ”Supistumaverbi” versioiden välillä

2 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
p
Typo fixing, typos fixed: esim → esim. , Näino → Näin o using AWB
p (linkkejä)
p (Typo fixing, typos fixed: esim → esim. , Näino → Näin o using AWB)
'''Supistumaverbi''' on [[suomen kieli|suomen kielessä]] [[verbi]], jolla on kaksi- tai kolmitavuinen, pitkään [[vokaali]]in tai kahden lyhyen vokaalin yhdistelmään loppuva vokaalivartalo sekä t-päätteinen [[konsonantti]]vartalo, sellaisia verbejä kuin avata, erota, halata, isota, osata, paikata, vastata, viitata jne. Supistumaverbit ovat siitä poikkeuksellisia suomen verbejä, että vokaalivartalo ei ole milloinkaan [[astevaihtelu|heikkoasteinen]]. Tämä selittyy kielihistoriallisilla syillä. Kun supistumaverbin konsonanttivartaloon liittyy [[potentiaali]]n tai toisen [[partisiippi|partisiipin]] tunnus, vartalon loppu-t assimiloituu n:ksi, esim. vastannut, osannut, vastannee, osannee (ei vastatnut, osatnut, vastatnee, osatnee). Supistumaverbien [[imperfekti]]n pääte on -si, murteissa ja puhekielessä sanan lopussa usein pelkkä -s. [[Lounaismurteet|Lounais­murteissa]] tämä pääte on eräissä tapauksissa levinnyt verbeihin, jotka eivät ole supistumaverbejä ja toisaalta on alettu muodostaa supistumaverbien imperfektejä muiden verbien imperfektien tavoin. NäinollenNäin ollen lounaismurteissa saatetaan sanoa esim. sanosin, kertos, avoin{{täsmennä|kirjotusvirhekö - avasi ei ole murteella avoin?}}, ja näitä yleiskielessä vastaavat sanoin, kertoi, avasi.<ref>Nykysuomen käsikirja, vuodelta 1991 oleva painos, s. 68</ref>
 
== Lähteet ==
3 368

muokkausta