Ero sivun ”Kuolajärven pataljoona” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lähteet: Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938 |
V. Sellgrén = Väinö Talasjoki (linkki) |
||
Rivi 4:
Wallenius määräsi Oiva Willamon Kuolajärven pataljoonan komentajaksi<ref>Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938, 873</ref>, ja järjesteli itse pataljoonan asioita Rovaniemellä. Wallenius puolestaan otti komennon [[Kuusamon retkikunta|Kuusamon retkikunnassa]]. Kuolajärven pataljoona koottiin [[Peräpohjola]]n, [[Pello|Turtola]]n, [[Ylitornio]]n, [[Karunki (Suomi)|Karungin]], Rovaniemen, [[Kemijärvi|Kemijärven]], [[Kittilä]]n, [[Sodankylä]]n ja Kuolajärven miehistä sekä jääkäriyliluutnantti Starkin [[Oulu]]sta tuomasta 350 asevelvollisen joukosta.
Maaliskuun loppuun mennessä oli Willamon joukko kasvanut 1300 mieheen, joka jaettiin neljään komppaniaan. Näistä konekiväärikomppaniaa komensi jääkärivänrikki [[Väinö Talasjoki|V. Sellgrén]] ja muita komppanioita jääkäriyliluutnantti [[Lauri Stark]] (25. maaliskuuta 1918 alkaen) sekä jääkärivänrikit [[Pietari Autti|P. A. Autti]] (20. maaliskuuta alkaen, siirrettiin myöhemmin [[Sallan rykmentti (valkoiset)|Sallan Rykmenttiin]]) ja [[Jalmari Id|Jalmari Bernhard Pajakka ent. Id]] (16. huhtikuuta alkaen). Pataljoonan aseistus koostui venäläisistä ja ruotsalaisista sotilaskivääreistä.
Kesän jälkeen Kuolan pataljoona yhdistettiin [[Sallan Rykmentti (valkoiset)|Sallan rykmentti]]in ja edelleen [[Lapin I Rajavartiopataljoona]]an, joka toimi Suomen koillisrajan vartijana sotien jälkeen.
| |||