Ero sivun ”Supistumaverbi” versioiden välillä

'''Supistumaverbi''' on [[suomen kieli|suomen kielessä]] [[verbi]], jolla on kaksi- tai kolmitavuinen, pitkään [[vokaali]]in tai kahden lyhyen vokaalin yhdistelmään loppuva vokaalivartalo sekä t-päätteinen [[konsonantti]]vartalo, sellaisia verbejä kuin avata, erota, halata, isota, osata, paikata, vastata, viitata jne. Supistumaverbit ovat siitä poikkeuksellisia suomen verbejä, että vokaalivartalo ei ole milloinkaan [[astevaihtelu|heikkoasteinen]]. Tämä selittyy kielihistoriallisilla syillä. Kun supistumaverbin konsonanttivartaloon liittyy potentiaalin[[potentiaali]]n tai toisen [[partisiippi|partisiipin]] tunnus, vartalon loppu-t assimiloituu n:ksi, esim vastannut, osannut, vastannee, osannee (ei vastatnut, osatnut, vastatnee, osatnee). Supistumaverbien imperfektin[[imperfekti]]n pääte on -si, murteissa ja puhekielessä sanan lopussa usein pelkkä -s. Lounaismurteissa[[Lounaismurteet|Lounais­murteissa]] tämä pääte on osassaeräissä tapauksissa levinnyt verbeihin, jotka eivät ole supistumaverbejä ja toisaalta on alettu muodostaa supistumaverbien imperfektejä muiden verbien imperfektien tavoin. Näinollen lounaismurteissa saatetaan sanoa esim. sanosin, kertos, avoin{{täsmennä|kirjotusvirhekö - avasi ei ole murteella avoin?}}, ja näitä yleiskielessä vastaavat sanoin, kertoi, avasi.<ref>Nykysuomen käsikirja, vuodelta 1991 oleva painos, s. 68</ref>