Ero sivun ”Kroatian sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Suurimpien tapahtumien aikajana: Celije->Ćelije |
Milosevic->Milošević |
||
Rivi 64:
===Serbien kapina ja ensimmäiset levottomuudet===
Kroatia liukui sotaan pikkuhiljaa yhteenottojen laajetessa asteittain. Serbit perustivat
Vuonna 1990 toukokuusta lähtien serbien valvoma Jugoslavian liittoarmeija keräsi Kroatian [[Teritorijalna obrana|aluepuolustusjoukoilta]] (TO) lähes kaikki aseet, kun kroaatit olivat alkaneet vaatia valtioliittoa Jugoslaviaan, mikä olisi hajottanut Jugoslavian. Aseiden keruu [[Bosnia]]sta, Kroatiasta ja Sloveniasta oli vastaus Slovenian ja Kroatian monipuoluevaaleihin. Kroatian johtaja Tuđman ei kuitenkaan alkanut heti rakentaa omaa puolustustaan, kuten Sloveniassa tehtiin. Kroatia ei enää halunnut osallistua yleisjugoslavialaisiin vaaleihin. Jugoslavian armeija muuttui serbiarmeijaksi ja alkoi aseistaa Kroatian ääriserbejä. Serbialueilla oli Kroatiassa oma aluepuolustuksensa, serbien TO.
Rivi 102:
Serbia hyväksyi 1. heinäkuuta kroaatti Stipe Mesicin yllättäen liittopresidentiksi<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>, mutta luultavasti tämä oli vain taktiikkaa, koska kaikki tiesivät, että liittohallitus oli menettänyt valtansa<ref name="hs9-7-1991B2">Helsingin sanomat 9.7.1991, s B2</ref>. Näihin aikoihin serbit ja kroaatit<ref name="hs87-7-1991a21">Helsingin sanomat 8.7.1991, s A21</ref> ajoivat toisaan pakoon alueiltaan Kroatiassa. Kroatian serbit eivät muutamaan kuukauteen olleet uskaltaneet mennä työpaikoilleen<ref name="hs87-7-1991a21"/> ja kohtasivat kroaattipoliisin taholta mm. ikkunoiden rikkomisia, tappouhkauksia, jopa sokeitten kimppuun käymistä<ref name="hs87-7-1991a21"/>.
Erään haastattelun mukaan tavallisest Kroatian aseistautuneet serbit halusivat lähinnä pysyä Jugoslaviassa ja taistellaä Kroatiaa vastaan, ei Suur-Serbian puolesta.
Monet Jugoslaviassa vaativat Jugoslavian eri osatasavaltoihin uusia vaaleja ja kansanäänestyksiä kriisin poliittiseksi ratkaisuksi<ref name="hs9-7-1991B2"/>. Serbia ja liittoarmeija olivat ratkaisuasemassa, mutta näiden toimista liikkui vain arvailuja.
Uudessa liikekannallepanossa kutsuttiin lähinnä serbireserviläisiä.
Myös Ey koetti ensimmäistä kertaa historiansa aikana rajallisia voimiaan kriisin ratkaisuksi, ja Ey-troikka kokoontui mm. 1. heinäkuuta<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>.
| |||