Ero sivun ”Joutilaisuus” versioiden välillä

Kolmessa Etelä-Pohjanmaan pitäjässä täydennettiin palkollisasetusta lisäsakoin, jolloin vapaapäivien vietosta voitiin tuomita myös talollis- ja torppariväestöä. Lapuan vuoden 1843 hallitusääntö ([[Lapuan laki]]) rankaisi jokaista talon omistajaa, joka hyväksyi lastensa ja palkollistensa olevan joutilaana, ja samaa periaatetta noudatettiin [[Laihia]]lla ja [[Mustasaari|Mustasaaressa]]. Näissä pitäjissä rangaistiin 1840–591840–1859 kaikkiaan 81 henkeä pelkästään ylimääräisten säädösten takia, mikä oli kuutisen prosenttia kaikista [[pitäjäkuri]]sakoista.

Vuoden 1805 palkollisasetus toistettiin useissa eteläpohjalaisissa järjestyssäännöissä, mikä korosti valtakunnallisen asetuksen merkitystä ja lisäsi sen tehoa. Jos ottaa huomioon myös palkollisasetuksen mukaiset sakot, jaettiin esimerkiksi Lapualla 1844–931844–1893 vapaapäivä- ja joutilaisuussakkoja kaikkiaan 225 kappaletta. Tällöin niiden osuus käsitti lähes viidenneksen kaikista kurisakoista. Joutilaisuusrangaistukset loppuivat kuitenkin muita pitäjäkurisääntöjä aiemmin – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta jo 1860-luvulta alkaen.<ref>Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena. Helsinki 2009, s. 79–80, 118, 122, Kallio, Reino, Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Jyväskylä 1982, s. 148–150, 243–245.</ref> Viimeistään 1880-luvulle tultaessa myös [[palvelupakko]]velvollisuus ja [[laillinen suojelu|laillinen suojelu]] olivat siirtyneet käsitteinä historiaan.