3 282
muokkausta
p (kv) |
p (kh) |
||
== Sähkökemia ==
Nikkelimetallihydridiakun negatiivisella elektrodilla tapahtuva reaktio on
jossa latausreaktio on vasemmalta oikealle ja purkureaktio toiseen suuntaan.
Positiivisen elektrodin reaktiossa syntyy nikkelihydroksidia seuraavan reaktion mukaisesti:
Ni(OH)<sub>2</sub> +
Kaavoissa ja akun nimessä esiintyvä metalli tarkoittaa itse asiassa usean metallin yhdistettä. Tähän tarkoitukseen on kehitetty useita eri seoksia, mutta ne jakautuvat pääsääntöisesti kahteen kategoriaan. Yleisempi näistä on AB5-seos, jossa A on harvinaisista maametalleista [[lantaani]]sta (La), [[cerium]] (Ce), [[neodyymi]] (Nd) ja [[praseodyymi]] (Pr) koostuva seos. B taas on nikkeliä, [[koboltti]]a (Co), [[mangaani]]a (Mn) ja/tai [[alumiini]]a (Al). Toinen vaihtoehto on AB2, missä A on titanium ja/tai [[vanadiini]] ja B [[zirkonium]] tai nikkeli, johon on lisätty [[kromi]]a, kobolttia, [[rauta]]a tai mangaania. <ref>{{cite web| url = http://www.cobasys.com/pdf/tutorial/inside_nimh_battery_technology.pdf| accessdate=2011-09-10| title = Inside the Nickel Metal Hydride Battery | author=J. Kopera | publisher = [[Cobasys]] | date=25 June 2004}}</ref>
Ensimmäiset kuluttajakäyttöön tarkoitetut nikkelimetallihydridiakut tulivat markkinoille vuonna 1989<ref>[http://www.economist.com/displaystory.cfm?STORY_ID=10789409 In search of the perfect battery], ''[[The Economist]]'', 6.3.2008</ref>. Vuonna 2008 maailmassa oli jo yli kaksi miljoonaa nikkelimetallihydridiakun sisältävää hybridiautoa. <ref>Avicenne Conf., Nice 2008, M.A. Fetcenko/ECD</ref>
Nikkelimetallihydridiakun tyypillinen [[energia]] painokiloa kohti vaihtelee
Suurin käyttökohde nikkelimetallihydridiakuille ovat pienet, uudelleenladattavat akut, jotka olivat ennen nikkelikadmiumakkuja. Nikkelimetallihydridiakut ovat erittäin yleisiä uudelleen ladattavissa AA-[[paristo]]issa. Nikkelimetallihydridiakkujen isoin heikkous on niiden itsepurkautuminen, joka on voimakasta. Tyypillinen nikkelimetallihydridiakku menettää 4
== Öljy-yhtiöt ja NiMH-akut ==
Autonvalmistajan General Motorsin kehittäessä EV1-[[sähköauto]]malliaan se hankki omistukseensa määräävän osuuden Ovonics-yhtiön akkuvalmistuksesta ja -kehityksestä saaden samalla haltuunsa ko. yhtiön kehittämän NiMH-akun patentit. NiMH-akkuja oli otettu käyttöön mm. toisen sukupolven EV1:ssä, ja ajomatka oli kivunnut niiden avulla jo yli 200 kilometriin. General Motors myi piakkoin osuutensa Ovonicsista öljy-yhtiö [[Texaco]]lle. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ocweekly.com/index.php?option=com_content2&task=view&id=25134&Itemid=47 | Nimeke =Baby, You Can Still Drive My Electric Car | Tekijä = Matt Coker| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Orange County Weekly | Ajankohta =16.5.2006 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = OC Weekly LP| Viitattu = 17.2.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref> Akkuja tätä nykyä valmistava Cobasys on väitteiden mukaan kieltäytynyt antamasta suurikokoisia NiMH-akkuja sähköautokäyttöön ja on patentin haltijana estänyt Panasonicin yrityksen tuoda maahan sähköautoihin soveltuvia akkuja. Tarkat lisensointiehdot ovat salaisia, mutta yleisen arvion mukaan
==Lähteet==
|