Ero sivun ”Oskari Mantere” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EijaK (keskustelu | muokkaukset)
p Lisätty linkkejä
Kumottu muokkaus 15064546, jonka teki EijaK (keskustelu)
Rivi 28:
 
== Ura ==
Oskari Mantere oli Helsingin kansakoulujen tarkastaja 1912–1916, Kouluhallituksenkouluhallituksen kouluneuvos 1918–1924 ja ylijohtaja 1924–1942. Hän kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon 1917–1918 ja eduskuntaan Kansallisen Edistyspuolueenedistyspuolueen jäsenenä 1919–1939. Eduskunnassa hän toimi ensimmäisenä varapuhemiehenä 1921 ja toisena varapuhemiehenä 1922, [[Suuri valiokunta|Suurensuuren valiokunnan]] puheenjohtajana 1919–1921 ja 1924 sekä [[Parlamenttienvälinen liitto|Parlamenttien välisen liiton]] Suomen ryhmän puheenjohtajana 1920–1942. Hän toimi [[Kyösti Kallio|Kallion]] ensimmäisen hallituksen sosiaaliministerinä 1922–1924, [[Ingmanin II hallitus|Ingmanin toisen hallituksen]] apulaisopetusministerinäopetusministerinä 1924–1925, [[Kivimäen hallitus|Kivimäen hallituksen]] opetusministerinä 1932–1936 ja [[Mantereen hallitus|pääministerinä virkamieshallituksessa]] 1928–1929. Hän toimi Kansallisen Edistyspuolueenedistyspuolueen puoluetoimikunnan puheenjohtaja 1918–1928 ja 1931–1933.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä = |Nimeke = Uusi Tietosanakirja, 13. osa|Sivu = 523|Julkaisija = Tietosanakirja Oy|Vuosi = 1967}}</ref>
 
Oskari Mantere oli 1920- ja 1930-luvulla julkisen elämän näkyvimpiä henkilöitä. Hän oli useiden vuosikymmenten ajan yksi maan johtavista koulumiehistä ja toimi aktiivisesti koulun uudistamiseksi monien koulukomiteoiden puheenjohtajana. 1920-luvun lopulla hän perehtyi Ruotsin ja useiden Keski-Euroopan maiden kouluoloihin ja julkaisi vuonna 1932 teoksen "Kohti yhtenäiskoulua". Hän julkaisi useita historian oppi- ja lukukirjoja, joista tunnetuimpia ovat olleet Oskari Mantereen ja [[Gunnar Sarva|Gunnar Sarvan]] "Keskikoulun yleinen historia I–II" (1915) ja "Keskikoulun Suomen historia" (1918).<ref name=":0" />
 
==Pedagogi ja koulutuspoliitikko==
 
Hausjärveläiseen maanviljelijäperheeseen syntynyt Mantere kirjoitti [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] 1895 [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta]]. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi [[Helsingin yliopisto]]sta 1899 hän työskenteli historian ja suomen kielen opettajana Helsingin Uudessa yhteiskoulussa. Mantere valittiin Uuden yhteiskoulun rehtoriksi 1901 ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1915, jolloin hän siirtyi Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun rehtoriksi.
 
Toimiessaan opettajana Mantere kiinnostui [[Johann Friedrich Herbart|herbartilaisesta]] kasvatusfilosofiasta, johon hän perehtyi opintomatkoilla Keski-Euroopassa. Hänen ensimmäinen kasvatustieteellinen teoksensa oli ''Yksilöllisyys ja persoonallisuus kasvatuksessa'' (1906). Seuraavana vuonna Mantere väitteli filosofian tohtoriksi väitöskirjalla ''Historianopetuksesta erittäin silmällä pitäen oppikouluja'' (1907), jossa hän tarkasteli historianopetuksen metodologisia perusteita herbartilaisuuden valossa.