Ero sivun ”Oskari Mantere” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Lisätty linkkejä |
Kumottu muokkaus 15064546, jonka teki EijaK (keskustelu) |
||
Rivi 28:
== Ura ==
Oskari Mantere oli Helsingin kansakoulujen tarkastaja 1912–1916,
Oskari Mantere oli 1920- ja 1930-luvulla julkisen elämän näkyvimpiä henkilöitä. Hän oli useiden vuosikymmenten ajan yksi maan johtavista koulumiehistä ja toimi aktiivisesti koulun uudistamiseksi monien koulukomiteoiden puheenjohtajana. 1920-luvun lopulla hän perehtyi Ruotsin ja useiden Keski-Euroopan maiden kouluoloihin ja julkaisi vuonna 1932 teoksen "Kohti yhtenäiskoulua". Hän julkaisi useita historian oppi- ja lukukirjoja, joista tunnetuimpia ovat olleet Oskari Mantereen ja [[Gunnar Sarva|Gunnar Sarvan]] "Keskikoulun yleinen historia I–II" (1915) ja "Keskikoulun Suomen historia" (1918).<ref name=":0" />
==Pedagogi ja koulutuspoliitikko==
Hausjärveläiseen maanviljelijäperheeseen syntynyt Mantere kirjoitti [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] 1895 [[Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu|Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta]]. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi [[Helsingin yliopisto]]sta 1899 hän työskenteli historian ja suomen kielen opettajana Helsingin Uudessa yhteiskoulussa. Mantere valittiin Uuden yhteiskoulun rehtoriksi 1901 ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1915, jolloin hän siirtyi
Toimiessaan opettajana Mantere kiinnostui [[Johann Friedrich Herbart|herbartilaisesta]] kasvatusfilosofiasta, johon hän perehtyi opintomatkoilla Keski-Euroopassa. Hänen ensimmäinen kasvatustieteellinen teoksensa oli ''Yksilöllisyys ja persoonallisuus kasvatuksessa'' (1906). Seuraavana vuonna Mantere väitteli filosofian tohtoriksi väitöskirjalla ''Historianopetuksesta erittäin silmällä pitäen oppikouluja'' (1907), jossa hän tarkasteli historianopetuksen metodologisia perusteita herbartilaisuuden valossa.
|