Ero sivun ”Norma Talmadge” versioiden välillä

Ennen sopimustaan United Artistsin kanssa Talmadgelta ilmestyi hänen viimeinen First National -elokuvansa ''[[Camille (vuoden 1926 elokuva)|Camille]]'' (1926), joka perustuu [[Alexandre Dumas nuorempi|Alexandre Dumas nuoremman]] romaaniin.<ref name="silentstars"/><ref name="tcm"/> ''Camille'' jäi myös hänen viimeiseksi menestyselokuvakseen. Elokuvan kuvauksien aikana hänelle ja hänen vastanäyttelijälleen [[Gilbert Roland]]ille (1905&ndash;1994) kehittyi rakkaussuhde.<ref name="stanford2"/><ref name="emol"/> Hän olisi halunnut avioeron Schenckistä, joka ei kuitenkaan ollut halukas myöntämään sitä.<ref name="tcm"/><ref name="stanford2"/> Schenck ei halunnut avioeroa, jotta ei hajottaisi menestyksellistä yhteistyökumppanuutta hänen kanssaan.<ref name="tcm"/><ref name="stanford2"/> Schenck antoi Rolandille miespääosat myös kolmesta seuraavasta Talmadgen elokuvasta.<ref name="stanford2"/> Vuonna 1927 Talmadge ja Schenck päätyivät asumuseroon, mutta Schenck jatkoi vielä Talmadgen elokuvien tuottajana.<ref name="emol"/><ref name="silentera"/> United Artistsin levitysongelmat alkoivat heikentää Talmadgen suosiota.<ref name="tcm"/><ref name="stanford2"/><ref name="silentera"/> Hänen ensimmäiset United Artists -elokuvansa ''[[Kyyhkynen (elokuva)|Kyyhkynen]]'' (1927) ja ''[[Nainen kadulta]]'' (1928) eivät olleetsaavuttaneet menestyksiä ja saivat heikon vastaanotonmenestystä.<ref name="tcm"/><ref name="csse.monash.edu.au"/> ''Kyyhkynen'' ja ''Nainen kadulta'' jäivät myös hänen viimeisiksi mykkäelokuvikseen.<ref name="tcm"/> Hän teki myöhemmin vuonna 1928 cameo-roolin ystävänsä [[Marion Davies]]in tähdittämään ''[[Ilveilijät]]''-elokuvaan.<ref name="goldensilents"/> 29. maaliskuuta vuonna 1929 Talmadge, [[Mary Pickford]], [[Douglas Fairbanks]], [[Charles Chaplin]], [[Gloria Swanson]], [[John Barrymore]], [[Dolores del Río]] ja [[D. W. Griffith]] esiintyivät Pickfordin [[bungalow]]’sta lähetetyssä radiokuunnelmassa ''The Dodge Brothers Hour'', jossa he keskustelivat äänielokuvan haasteista.<ref>Crafton, Donald (1997). ''The Talkies: American Cinema's Transition to Sound, 1926-1931'', s. 44. University of California Press, Berkeley. ISBN 052-0221-28-1. Viitattu 18.1.2015. [https://books.google.fi/books?id=KFB_oT-jupQC&pg=PA44&dq=The+Dodge+Brothers+Hour+norma+talmadge&hl=fi&sa=X&ei=cce7VKvbNMOqywOY3IGYBQ&ved=0CC8Q6AEwAg#v=onepage&q&f=false Kirjan sähköinen versio Google-kirjoissa] {{en}}</ref>

Elokuvan ''Nainen kadulta'' ensi-illan aikaan äänielokuvan vallankumous oli alkanut Hollywoodissa, jajoten Talmadge alkoi ottaa äänitunteja valmistautuakseen ensimmäiseen äänielokuvaansa.<ref name="tcm"/><ref name="emol"/><ref name="stanford2"/> Hän kävi äänielokuvaharjoituksissa yli vuoden ajan, jottaja lopulta hän pääsisipääsi eroon paksusta brooklyniläisaksentistaan.<ref name="tcm"/><ref name="emol"/> Hänen ensimmäinen äänielokuvansa, ''[[New Yorkin öitä]]'', sai ensi-iltansa vuonna 1929.<ref name="stanford4"/> ''New Yorkin öitä'' osoitti, että hän pystyi puhumaanpuhua ja näyttelemäännäytellä äänielokuvissa hyväksyttävästi.<ref name="stanford2"/><ref name="silentera"/><ref name="silentstars"/> Vaikka hänen roolisuorituksensa sai kehuja, itse elokuva sai lähinnä kielteisiä arvosteluja juonensa takia.<ref name="tcm"/><ref name="stanford2"/><ref name="silentera"/> Elokuva oli kuitenkin kohtuullinen menestys lippuluukuilla.<ref>Swender, Rebecca Ann (2008). ''Sound Stages: Acting, Technology and the Transition to Sound in America, 1928-1931'', s. 18. University of Wisconsin Press, Madison. ISBN 0-549-78006-8. Viitattu 9.7.2015. [https://books.google.fi/books/about/Sound_Stages.html?hl=fi&id=7au-0mv9LOUC&redir_esc=y Kirjan sähköinen versio Google-kirjoissa] {{en}}</ref> Hänen toinen äänielokuvansa oli ''[[Du Barry]]'' (1930), jossa hän tulkitsee historialliseen henkilöön perustuvaa [[Madame du Barry|madame du Barry]]a (1743&ndash;1793), joka oli Ranskan kuninkaan [[Ludvig XV]]:n viimeinen rakastajatar. ''Du Barry'' sai heikon vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin ja jäi Talmadgen viimeiseksi elokuvaksi.<ref name="stanford4">{{Verkkoviite|Osoite=http://web.stanford.edu/~gdegroat/NT/RediscoveringNT.htm|Nimeke=Rediscovering Norma Talmadge|Julkaisupaikka=Stanford.edu|Viitattu=5.7.2015|Kieli={{en}} }}</ref><ref name="stanford2"/><ref name="silentera"/> ''Du Barryn'' jälkeen hänellä olisi ollut United Artists -sopimuksessaan vielä kaksi elokuvaa tehtävänä, mutta hän halusi purkaa sopimuksensa.<ref name="stanford4"/><ref name="stanford2"/> Tuottaja [[Samuel Goldwyn]] oli ostanut hänelle [[Zoë Akins]]in komedianäytelmän ''[[The Greeks Had a Word for It]]'' elokuvaoikeudet vuoden 1930 lopulla, ja vaikka Talmadge kävikin muutaman kerran elokuvan harjoituksissa New Yorkissa, hän purki sopimuksensa.<ref name="stanford2"/><ref name="wfpp.cdrs.columbia.edu"/> Hän oli kertoman mukaan kyllästynyt elokuvantekoon jo ennen äänielokuvahaasteita, ja sopimuksen rauettua 36-vuotias Talmadge päätti 20 vuotta kestäneen elokuvauransa ja vetäytyi eläkkeelle erittäin varakkaana.<ref name="stanford"/><ref name="silentera"/><ref name="goldensilents"/>