Ero sivun ”Seminolesodat” versioiden välillä

[[Amerikan vallankumous|Amerikan vallankumouksen]] aikana britit käyttivät seminoleja hyökkäyksissä amerikkalaisten kapinallisten kimppuun. [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain vapaussodan]] jälkeen Florida annettiin takaisin Espanjalle [[1783]], mutta se joutui luopumaan siitä [[1819]] ja alue annettiin Yhdysvalloille.

Ensimmäinen seminolisota on määrittelemätön ja näin ollen sen alkamis- ja loppumisajankohdasta on epäselvyyksiä. Yhdysvaltojen armeijan mukaan sota käytiin aikavälillä 1814–1819 ja laivaston mukaan 1816–1819. [[Creek-sota]] aiheutti yhä useampien creek-intiaanien muuton Floridaan, kun he joutuivat luopumaan alueistaan [[Alabama]]ssa ja [[Georgia (osavaltio)|Georgiassa]]. [[Vuoden 1812 sota]] alkoi 1814 ja britit laskivat joukkojaan Floridaan ja alkoivat jälleen hankkia liittolaisia intiaaneista. Yhdysvallat ajoivat kuitenkin britit pois. Nämä jättivät suuria määriä kivääreitä, ammuksia ja jopa tykkejä intiaaneille. Britit jättivät jälkeensä myös Negro Fortin linnoituksen, jota yhdysvaltalaiset pitivät uhkana. Jos orjat pääsisivät pakenemaan sinne, he saisivat linnoituksesta erinomaisen tukikohdan. 1816 amerikkalaiset tuhosivat linnoituksen, vaikka se oli Espanjan aluetta.<ref name="Fort">{{Verkkoviite| Osoite=https://libcom.org/history/negro-fort-massacre|Nimeke=The "Negro Fort" massacre|Julkaisu=libcom.org|Viitattu=8.7.2015|Kieli={{en}}}}</ref>

Yhdysvallat päätti 1823 siirtää seminolit Floridan sisäosiin 16 000 km² kokoiseen reservaattiin. Seminolit puolestaan suostuivat käännyttämään alueilleen pakenevat orjat ja sallivat teiden rakennuksen maittensa läpi. Seminoleille tuli kuitenkin suuria vaikeuksia reservaatin sisällä, sillä heidän piti rakentaa kaikki uudestaan. Seminolit alkoivat muuttaa takaisin vanhoille alueilleen ja Yhdysvallat piti tätä uhkana. [[Valkoinen talo|Valkoisen talon]] uudeksi isännäksi noussut [[Andrew jackson]] päätti anastaa seminolien maat pakkokeinoin, ja siirtää intiaanit [[Mississippi]]n länsipuolelle.<ref name="Wald 2006. 258">Waldman 2006. s. 258.</ref> Seminolit kuitenkaan eivät halunneet muuttaa mailtaan ja välikohtauksia amerikkalaisten kanssa esiintyi.<ref name="Vir 1996. 52">Virrankoski 1996. s. 52.</ref>

Kun seminolien haluttomuus luopua maistaan kävi ilmeiseksi, Yhdysvallat alkoi valmistella sotaa. Tämä liittyi laajempaan [[Kyynelten tie]] -nimen saaneeseen pakkomuuttoon. Seminolit aloittivat hyökkäykset uudisasukkaita vastaan 1835. Taudit ja seminolien hyökkäykset pakottivat Yhdysvaltojen armeijan hylkäämään monia linnoituksiaan. Seminolit saivat väijytystaktiikallaan monia voittoja amerikkalaisista, sillä Yhdysvallat siirteli joukkojaan isoissa kolonnissa pitkin Floridan huonoja teitä. Vuonna 1836 [[Thomas Jesup]] nimitettiin amerikkalaisten komentajaksi ja hän otti taktiikakseen vastustajan aseistariisumisen, eikä enää yrittänyt saada seminoleja rintamataisteluun. Sodan käännekohta saavutettiin 1837 ja osa seminolipäälliköistä teki rauhan. Seminolien vaikutusvaltaisin johtaja [[Osceola]] ja jotkut sotapäälliköistä jatkoivat kuitenkin vastarintaa.<ref name="Vir 1996. 52">Virrankoski 1996. s. 52.</ref> <ref name="Wald 2006. 258">Waldman 2006. s. 258.</ref>

Jesup hyökkäsi heitä vastaan ajaen heitä yhä etelämmäksi. [[Okeechobeejärvi|Okeechobeejävellä]] 800 amerikkalaista [[Zachary Taylor]]in johdolla otti yhteen 400 seminolin kanssa. Alue oli suota ja seminolit olivat väijytysasemissa. Seminolit joutuivat kuitenkin perääntymään ja he menettivät 11 soturia. Yhdysvallat menetti 26 sotilasta, mutta piti taistelua silti voittona. Vaikka seminolit tappoivat enemmän kuin menettivät, heidän joukkonsa olivat hupenemessa. He jatkoivat kuitenkin taistelua ja mielialat Yhdysvalloissa alkoivat kääntyä sodanvastaisiksi. Vuonna 1839 Yhdysvallat ja jäljellä olevat seminolit tekivät sopimuksen, jolla seminoleille annettiin pieni reservaatti Floridan eteläosasta.

Saman vuoden loppukesällä seminolit tekivät kuitenkin hyökkäyksen kauppatukikohtaa vastaan. Sotatila syttyi taas uudelleen. Amerikkalaiset eivät pystyneet puhdistamaan aluetta seminoleista. Edes vainukoirien käyttö ei auttanut intiaanien löytämisessä ja uudeksi taktiikaksi otettiin seminolien karjan haltuunotto ja peltojen polttaminen. Yhdysvaltojen laivasto sai isomman roolin sodassa ja se alkoi partioida pitkin Floridan jokia. Tämäkään ei ratkaissut sotaa ja Yhdysvallat alkoi lahjoa päälliköitä tuomaan johtamansa seminolit antautumaan. 55&nbsp;000&nbsp;$ käytettiin päällikköiden lahjomiseen ja 130 soturia antautui. Floridaan jäi arviolta vain 300 soturia. Heistäkin suurin osa ajettiin pois tai he antautuivat nälkäkuoleman uhkaamana. Vuonna 1842 jäljellä olevat 95 soturia ja 200 naista ja lasta. Heidät päätettiin jättää rauhaan ja heille annettiin paikallinen reservaatti, sillä heitä ei pidetty enää uhkana.

1855 seminolit päättivät ryhtyä toimiin Yhdysvaltojen armeijaa vastaan. Floridalaiset alkoivat järjestää vapaajoukkoja ja miehittivät alueen linnoituksia. 1856 seminolit hyökkäsivät siviilejä vastaan tappaen yhdeksän. Armeija ja vapaajoukot partioivat alueella mutteivät löytäneet intiaaneja. Heidän onnistui kuitenkin tappaa [[Ocsen Tustenuggee]], joka oli vastuussa uudisasukkaita vastaan tehdyistä hyökkäyksistä.

1856 otettiin käyttöön uusi taktiikka ja intiaanit yritettiin sulkea suoalueille, jossa he eivät pystyisi kasvattamaan viljaa tai pitämään karjaa. Yhdysvaltalaiset yrittivät neuvotella rauhasta, mutta he eivät saaneet yhteyttä seminolien johtajiin. Amerikkalaiset rakensivat niin sanottuja alligaattoriveneitä, jotka oli suunniteltu liikkumaan nimenomaan Floridan kosteikkoja pitkin. Näiden veneiden avulla saatiin kiinni useita seminoleja, kun taas maajoukot eivät siinä onnistuneet.