Ero sivun ”Heikko vuorovaikutus” versioiden välillä

p
→‎Ominaisuuksia: Typo fixing, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
p (Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit)
p (→‎Ominaisuuksia: Typo fixing, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB)
 
== Ominaisuuksia ==
Heikolle vuorovaikutukselle ominainen piirre on se, että se pystyy vaihtamaan hiukkasen toiseksi. Ensimmäinen havaittu heikon vuorovaikutuksen ilmiö oli [[beetahajoaminen]], jolle [[Enrico Fermi]] kehitti niin kutsuttuihin heikkoihin virtoihin perustuvan teoreettisen kuvauksen 1930-luvulla. Tätä teoriaa pidetään ensimmäisenä mallina heikosta vuorovaikutuksesta. Sittemmin on löydetty paljon muitakin heikon vuorovaikutuksen alaisia reaktioita. Heikon vuorovaikutuksen tuntevat kaikki [[leptoni]]t ja [[kvarkki|kvarkit]] mukaan luettuna [[neutriino]]t, jotka eivät mahdollista pientä gravitaatiovuorovaikutusta lukuunottamattalukuun ottamatta muulla tapaa vuorovaikuta.<ref name="LMFJ">{{Kirjaviite | Tekijä = Jukka Maalampi, Tapani Perko| Nimeke = Lyhyt modernin fysiikan johdatus, 4. korjattu painos| Kappale = | Sivu = 195&ndash;206| Selite = |Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Limes ry | Vuosi = 2006| Tunniste = ISBN 951-745-213-6 | Viitattu = | Kieli = {{fi}}}}</ref>
 
Erikoisena piirteenä heikko voima rikkoo niin kutsutun [[pariteetti (fysiikka)|pariteetti]]- eli P-symmetrian. Tämä tarkoittaa, että heikon vuorovaikutuksen ohjaamat reaktiot eivät ole symmetrisiä avaruuden peilauksissa. Kokeellisesti on myös osoittautunut, että P-symmetrian rikkoutuessa rikkoutuu myös niin kutsuttu varauskonjugaatio- eli C-symmetria, joka kuvaa hiukkasen vaihtamista antihiukkasekseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hiukkanen ja antihiukkanen eroavat toisistaan. Kuitenkin nämä yhdessä eli CP-symmetria näyttää säilyvän. CP-symmetriassa ilmiö on samanlainen, jos hiukkaset korvataan antihiukkasillaan ja tilannetta katsotaan peilattuna.<ref name="LMFJ"/>
3 368

muokkausta